HOPE III: Yhteisölähtöisyyttä koulutukseen Vietnamissa ja Nepalissa

Hope III (2013-2015) jatkaa hanketyötämme Nepalissa ja Vietnamissa sosiaalityön ja sairaanhoidon yhteisölähtöisen koulutuksen parissa. HOPE-hankkeen kolmas osa koostuu opiskelija- ja opettajavaihdoista sekä intensiivikurssista.

Marraskuussa 2013 kokoonnuimme nepalilaisten, vietnamilaisten ja suomalaisten HOPE-toimijoiden kesken Huen yliopistolle. Uutena kumppanina oli mukana sosiaalialan koulutus Huen yliopistosta (HUSC).

Viikon aikana täsmennettiin projektin tavoitteita ja sovittiin käytännön toteutuksista vaihtojen suhteen. Saimme erityisesti opiskelija- ja opettajavaihtojen aikatauluja täsmennettyä. Neuvottelujen tauoilla kännykät tarttuivat lähes jokaisen käteen. Kotona ja työssä tuntui riittävän muuttuvia tilanteita ja niiden päivityksiä.

Vierailun aikana saimme hyvän perehdytyksen sosiaalityön koulutuksen sisältöihin ja toteutukseen, kun lehtori Huynh Phuong esitteli Huen yliopiston, Social Work Division of Hue University of Sciences (HUSC), käytäntöjä toimijoille.

Vierailimme myös sosiaalityön opiskelijoiden harjoittelupaikassa, jonka nimi oli osuvasti Hope-center. Hope-centerissä järjestettiin koulutusta perinnekäsitöiden tekemiseen. Osa opiskelijoista kuului vähemmistökansallisuuksiin ja osa oli kehitysvammaisia.

Suomalaiset sosiaali- ja terveysalan vaihto-opiskelijat puolestaan esittelivät meille opetussairaalaa, jossa osa heistä suoritti harjoitteluaan. He kertoivat omin sanoin harjoittelussa kertyneistä kokemuksistaan. Esimerkiksi paikallisessa sairaalassa on aivan tavallista, että potilaiden omaiset ovat konkreettisesti mukana hoitotyössä. Kertomusten mukaan he saattavat huolehtia muun muassa potilaan pesuista ja ruokailuista. Omaisia myös yöpyi osastolla.

Myrskyisät lähtötunnelmat

Kokoontumisen viimeisiä päiviä varjosti huoli lähestyvästä super-taifuuni Haiyanista, joka oli jo aiheuttanut hirvittävää tuhoa Filippiineillä. Ihmiset kasasivat hiekkasäkkejä kotiensa ulkopuolelle ja katoille. Kaupoista ostettiin säilykkeitä sekä muuta ruokaa tulevien päivien varalle.

Lentokentällä istuessamme katselimme huolestuneena tuulen yltymistä. Osa suomalaisesta ryhmästä oli lähdössä aikaistetulle kotimatkalle vasta seuraavalla lennolla. Taifuunin oli ennustettu iskevän Huen kaupungin alueelle tulevan yön ja aamun aikana. Huoli oli suuri myös nuorista vaihtojaksolla olevista opiskelijoista ja tietysti paikallisista ihmisistä, joiden kaikkien kodit eivät varmaankaan kestäisi myrskyn voimaa.

Onneksi saimme huokaista helpotuksesta, sillä yöllä Haiyan oli kääntänyt suuntaansa, edennyt merta pitkin ja iskenyt heikentyneenä Pohjois-Vietnamin rannikolle. Huen alue selvisi siis tällä kertaa kohtuullisen pienin vaurioin. Tämä oli varmasti paikallisille suuri helpotus, sillä vierailumme aikana edellisenkin myrskyn tuhojen korjaus oli vielä kesken. Kuluvan vuoden aikana aluetta oli koetellut 11 kovaa myrskyä.

Lähdön ylimääräisestä jännityksestä huolimatta oli matka jälleen antoisa ja tulevaisuuteen suuntaava. Seuraavaksi hankkeessa on luvassa opiskelijavaihto Suomesta Nepaliin sekä opettajavaihtoja Nepalista ja Vietnamista Suomeen.

Mikä HOPE on?

Lue lisää aiemmasta blogikirjoituksesta.

Teksti ja kuvat: Mari Kolu