”Kaikki sujui kuin tanssi” – Loppua kohti TOT-hankkeessa
Kun lähdimme Nepaliin, oli Turkish Airlinesin etupyörärikkoinen kone kiitoradan kupeessa estänyt jo päiviä kaikki lennot Kathmanduun. Jännitimme, saadaanko kone siirrettyä ja millaiset sumat edessämme onkaan. Jatkaessamme Delhin kentältä kohti Kathmandua, kaikki sujui kuitenkin kuin tanssi – ei jumissa olevia ihmisiä, ei mitään ongelmaa matkalaukkujen tai minkään muun asian suhteen. Pääsimme siis sujuvasti perille ja viemään TOT-hanketta kohti loppuaan.
Kahtmandussa pidetiin TOT-hankkeemme viimeiset workshopit ja loppuseminaari. Workshopeissa syvennettiin monimuoto-opetuksen pedagogisia lähtökohtia, harjoiteltiin verkkokurssien rakentamista ja paneuduttiin kehittämistyön jatkuvaan arviointiin. Eri puolilta Nepalia tulleet opettajankouluttajat olivat motivoituneita ja innostuneita workshoppien teemoista.
Kaksivuotinen työskentely nepalilaisten opettajankouluttajien kanssa näkyy hyvinä tuloksina. Monimuotokoulutuksen rakenne on löytynyt ja monimuotokoulutukseen käytetään erilaisia saatavilla olevia välineitä, kuten Facebookia, Skypeä ja puhelinta. Pedagoginen ajattelu on muuttunut aikuispedagogiikan periaatteita hyödyntäväksi. Kehittävä työote ja orientaatio ovat löytyneet.
Näyttää siltä, että perusta monimuotokoulutukselle on saatu syntymään. Silti kehittämistarpeita on täällä valtavasti: koulutuksen infrastruktuuri on heikko, ei ole sähköä, laitteita ja riittäviä tietoliikenneyhteyksiä, pedagogisessa kehittämisessä on monenlaisia haasteita esimerkiksi ohjauksessa ja arvioinnissa. Nyt on kuitenkin saatu hyvä alku yhteistyön jatkolle.
Tanssiksi meni
Viimeinen workshoppimme loppui kulttuuriohjelmaan. Nepalilaiset aloittivat oman ohjelmansa tanssiesityksellä täynnä tarinaa ja symboliikkaa. Toivoimme, että ymmärtäisimme laulun sanat, jotta saisimme kaiken irti esityksestä. Tanssiesitykset seurasivat toinen toisiaan, sillä kaikki kampukset haluavat esittää oman alueensa kulttuuria. Kuulimme myös todella kauniita lauluesityksiä.
Me puolestaan olimme varustautuneet Satumaa-tangolla ja opetimme myös tangon askelia nepalilaisille. Rohkeasti kävimme hakemassa tangoon nepalilaisia ja tunnustelimme yhdessä askelia. Lisäksi esitimme karaoketyylillä Kalliolle kukkulalle, johon nepalilaiset yhtyivät, kun sanat näkyivät valkotaululla. Tämän jälkeen opetimme vielä jenkan askeleet ja pistimme letkajenkaksi niin, että lattia hytkyi. Päätimme oman osuutemme Armstrongin musiikilla What a wonderful world, tosin ei meidän, vaan mestarin itsensä esittämänä videolta. Kulttuuriohjelma päättyi nepalilaiseen yhteistanssiin – ja kyllä oli kivaa!
Varsinainen loppuseminaari oli juhlallinen päätöstilaisuus, jossa oli paikalla opetusministeriön edustajia, National Center for Education Development (NCED):n edustaja, Tribhuvan yliopiston ja JAMKin johtoa sekä hankkeessa olleet opettajankouluttajat ja eri sidosryhmien edustajia. Juhlapuheissa tuotiin esiin hankkeen tuloksia ja vaikuttavuutta sekä toivottiin yhteistyön jatkuvuutta.
Kampusten koordinaattorit esittivät hankkeen aikana tehtyä työtä ja näin piirtyi vielä kerran kokonaiskuva siitä, mitä hanke on tuottanut näille eri puolilla Nepalia oleville kampuksille. Hankkeeseen osallistuneet saivat hienot todistukset sekä muistitikun seminaarin päätteeksi.
Loppuseminaarissa salamavalot välkkyivät, kun kaikki ottivat kuvia muistoksi tästä päivästä ja myös tästä hankkeesta. Suuntasimme tahoillemme iloisina ja tyytyväisinä, mutta myös jonkin verran haikeina, sillä emme tiedä, milloin näemme uudestaan kaikki nämä noin 80 ihmistä, joiden kanssa olemme työskennelleet. Tiedämme vain, että näemme joskus!
Matkalla olivat JAMKista rehtori Jussi Halttunen, johtaja Ulla Mutka, projektipäällikkö Tuovi Leppänen, kouluttajat Maija Hirvonen, Mari Kolu ja Irmeli Maunonen-Eskelinen, ja HAMKista kouluttajat Tauno Tertsunen ja Orvokki Joki-Pesola.
Teksti: Irmeli Maunonen-Eskelinen
Kuvat: Tuovi Leppänen ja Shirish Maharjan
Lue lisää hanketyöstä Nepalissa osoitteessa www.jamk.fi/nepal.