Koulutusta Balkanilla – miten ihmeessä olemme täällä?

Katu on täynnä nuoria ihmisiä; jotkut keskustelevat, toiset kiirehtivät eteenpäin ja toiset istuutuvat kahvilan pöytään. Keskellä kävelykatua armeijan jeeppi peruuttaa kahvilan eteen ja kyydistä hyppää armeija-asuisia miehiä, joilla on saksalaiset tunnukset hihoissaan. He tulevat samaan kahvilaan, jossa istumme ja syömme pikalounasta.  Ajatus pysähtyy ja mieleen nousee kysymys: miten ihmeessä olemme täällä – maassa, jossa NATOn rauhaturvajoukot ja monet muut kansainväliset tahot yhä tekevät työtään rauhan turvaamiseksi…

Kuva 1: Makedonian asiantuntijat keskusaukion laidalla Skopjessa (vasemmalta) Elizabeta Tomesvka, Elena Rizova, Irmeli Maunonen-Eskelinen, Leena Kaikkonen ja Jasmina Delceva.

Koulutuksen ja työelämän yhteistyön kehittämistä Makedoniassa ja Kosovossa

JAMKin ammatillinen opettajakorkeakoulu voitti Suomen ulkoasianministeriön tarjouskilpailun ammatillisen koulutuksen kehittämisestä Makedoniassa ja Kosovossa. Syksyllä 2011 alkaneisiin koulutuksiin osallistuu 60 ammatillisen koulutuksen opettajaa ja noin 40 oppilaitosten rehtoria ja apulaisrehtoria. Koulutukset toteutetaan monimuoto-opetuksena ja se merkitsee noin kahdeksalle ammatillisen opettajakorkeakoulun kouluttajalle ulkomaanpestejä. Koulutukset toteutetaan ulkoministeriön kehitysyhteistyörahoituksella. Projekti kestää vuoden 2012 loppuun saakka.

Kuva 2: Kosovolaiset opettajat työskentelemässä seminaarissa Pristinassa.

Sekä Kosovossa että Makedoniassa erityisesti nuorten työttömyysaste on korkea. Ammatillisen koulutuksen kehittämisen yhtenä tavoitteena on työttömyyden vähentäminen. Yksi keino tavoitteen saavuttamiseksi on lisätä ammatillisten oppilaitosten ja työelämän välistä yhteistyötä.  Olemme tukemassa opettajia ja heidän osaamistaan työelämäyhteistyön rakentamisessa ja työelämälähtöisen koulutuksen toteuttamisessa.

Alku hankalaa…

Koulutuksen alussa saimme eräänkin kerran rautalangasta vääntää sitä, että hankkeemme kohdistuu osaamisen kehittämiseen, eikä tässä hankkeessa tehdä investointeja. Vasta paljon myöhemmin opimme ymmärtämään, että sodanjälkeisessä Kosovossa projekti-sanaan on opittu liittämään itsestään selvänä investoinnit. Opettajat odottivat, että meidänkin hankkeessamme koulut saisivat uusia tietokoneita, keittiön ammatinopetukseen, laboratorioita, käytännön opetusluokkien varustamista ynnä muita investointeja.

Sinällään odotus oli hyvin ymmärrettävä, sillä useat koulut ovat varustetasoltaan kovin vaatimattomia. Meille haasteena oli saada opettajat vakuuttumaan siitä, että he voivat kehittää koulutuksen työelämävastaavuutta ja laatua ilman rahaa tekemällä yhteistyötä yritysten kanssa. Ensimmäisissä koulujen kehittämissuunnitelmissa haikailtiin vielä investointien perään.

…mutta sitten se lähti!

Osa kouluista sai käännettyä kelkkansa jo ennen joulua 2011, mutta osassa oppilaitoksia haikailtiin investointien perään vielä maaliskuussakin. Toukokuussa 2012 kävimme kierroksen kaikissa kouluissa ja silloin näytti siltä, että opettajat ja koulut ovat saaneet aikaan merkittäviä kehitysaskeleita ammattikoulujen ja työelämän yhteistyön kehittämiseen.

Kuva 3: Makedonian koulutusryhmän ajatuksia koottiin yhteen eri tavoin. Projektissa kehitettiin erityisesti työelämäyhteistyötä.

Olennaisimpina kehitys näkyy siinä, että opettajat ovat jalkautuneet yrityksiin ja saaneet aikaiseksi yhteistyösopimuksia koulujensa ja yritysten välillä sanoen: ”Kun te kerroitte, että opettajat voivat näin toimia”. Tämä kuulostaa ehkä naiivin itsestään selvältä mutta toisaalta skertonee siitä, että pientenkin muutosten aikaan saaminen oppijakeskeisempää kulttuuria kohtaan vaatii myös rakenteiden tarkastelua. Aiemmin yhteistyö yritysten kanssa oli vain rehtoreiden vastuulla. Nyt opettajat ovat ottaneet siitä vastuun itselleen. Pelkästään Kosovossa on solmittu satoja uusia sopimuksia työelämän yritysten kanssa!

Toinen näkökulma, joka toukokuussa sai sytykkeitä, oli se kuinka ohjauksella voidaan tukea ammatillisen koulutuksen tavoitteiden saavuttamista. Koulutuksen aikana saatiin vahvistusta opettajan rooliin ohjaajana ja siihen, millä tavoin luoda koulutusta tukevia ohjauksellisia rakenteita. Ryhmässä oli selkeästi nähtävissä pyrkimystä ”re-thinking” asioita. Kuitenkin se on uudistavan oppimisen perusedellytys.

Syyskuun lopussa 2012 on edessä vielä viimeinen ohjauskierros kouluilla. Hankkeessa aikaansaadut tulokset esitellään loppuseminaarissa loka-marraskuun taitteessa.

Teksti: Leena Kaikkonen
Kuvat: Irmeli Maunonen-Eskelinen

Leave a Comment