Ludodidaktiikkaa ekososiaalisen sivistyksen periaatteiden opettamiseen

Ludodidaktiikka on oppimisen ja oppimiskäyttäytymisen kehittämistä pelillisen ajattelun kautta. Tämä tarkoittaa pelillisyyden periaatteiden hyödyntämistä oppimisen ja oppimiskäyttäytymisen tiedostamiseksi ja kehittämiseksi sekä pedagogisen ajattelun ja toiminnan muotoilua pelin elementtien ja -elämysten keinoin. Jamkin ammatillinen opettajakorkeakoulu on mukana Move Your Mind – Erasmus+ -hankkeessa , joka perustuu oppijakeskeiseen ludodidaktiikkaan ja sen kehittämiseen muotoilun työtapoja hyödyntäen. Tässä artikkelissa jäsennämme mallinnusta pelin elementtien käytöstä ekososiaalisen sivistyksen periaatteiden opettamisessa.

Ludodidaktiikka on Willem-Jan Rengerin ja Evert Hoogendoornin kehittämä käsite ja työtapa, jonka taustalla oli heidän huolensa hyvästä opetuksesta ja oppimisesta ja niiden kehittämisesta paremmiksi. Utrechtissä, Alankomaissa sijaitsevassa HKU (Hogeschool voor de Kunsten Utrecht) -taidekorkeakoulussa on tehty pelillisyyden soveltavaa tutkimusta oppimisessa. Ludodidaktiikka toimii suunnittelutyökaluna, jonka avulla on mahdollista kehittää ja muuttaa omaa opetustaan oppijoita kiinnostavampaan ja kiehtovampaan suuntaan, jossa huomioidaan myös tunteet ja oppimistehtävissä saadut kokemukset, mikä rohkaisee ratkaisemaan ongelmia ja haasteita. (Renger & Hoogendoorn 2019, 6.) Kun opettaja tai suunnittelija hyödyntää ludodidaktiikkaa, on aluksi tultava tietoiseksi millaista oppimiskäyttäytymistä tavoitellaan sekä millaista käyttäytymistä ja tunteita haluamme herättää asetettujen oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. (Emt, 34.)

Ekososiaalinen sivistys

Ekososiaalisen sivistyksen keskiössä on vastuullinen maailmasuhde. Ekososiaalisen sivistyksen arvoja ovat vastuullisuus, kohtuullisuus ja ihmistenvälisyys. Se koskee kaikkia ihmisiä ja instituutioita. Ekososiaalisessa sivistyksessä pyritään tuomaan esille, että hyvän elämän tavoittelussa on korostunut vaurauden tavoittelu ja yhteiskunnan edistymistä on mitattu kapea-alaisesti bruttokansantuotteen avulla. Se, että tuotannon ja kulutuksen määrää mittaava bruttokansantuote samalla myös yksi selkeä tilastollinen indikaattori, joka kuvaa hyvinvointia rapauttavia asioita, on jäänyt vähäiselle huomiolle. Näitä ovat muun muassa liikenneruuhkat, ympäristön saastuminen, stressi, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja luonnon ekosysteemien ehtyminen. Kun ekososiaalinen sivistys tulee osaksi kasvua ja kasvatusta, on kyse sellaisten ihmisen vapauksien ja vastuiden ymmärtämisestä, jotka perustuvat riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä. Sivistys on tavoite, johon inhimillinen kasvu tähtää ja vahvistaa luottamusta tulevaisuuteen. (Salonen & Bardy 2015, 4–5.)

Vastuullisessa maailmasuhteessa ihminen on vapaa hyödyntämään luonnonvaroja, mutta on velvollinen huolehtimaan materian kierrosta siten, että tuleville sukupolville tarjoutuu samanveroiset tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin meille. Yritystoiminnalla on oikeus tuottaa voittoa omistajilleen palkkioksi panoksestaan. Samaan aikaan yrityksillä on velvollisuuksia toimia sen yhteiskunnan parhaaksi, jossa se toimii ja vaikuttaa ja edelleen, jonka tarjoamaa työvoimaa, infrastruktuuria ja luonnonvaroja se hyödyntää. (Emt., 8.)

Suomessa on tutkittu ilmastotietoisuutta ja sen herättämiä tunteita. Ilmastokriisin käsittelyssä ja ympäristötunteiden käsittelyssä kasvatuksessa ja opetuksessa on tunnistettu niiden herättämät tunteet, niiden joskus lamauttava vaikutus tai aggressiiviisuudeksi kanavoituva riidanhaastaminen. Toisaalta nämä liittyvät tunteet voivat näkyä myös toimintana ilmastokriisin hidastamiseksi. Siten on tärkeää keskustella yhteiskunnallisista, psykologisista ja sosiaalisista prosesseista, jotka vaikuttavat tunteiden ilmaisuun tai niiden piiloon jäämiseen. Opettajat ja kasvattajat voivat etsiä ja kehittää menetelmiä, jotka huomioivat tunteet ja tunne-energian ja sen, kuinka ne saadaan kanavoitumaan rakentavasti ja jopa iloon ilmastotoiminnan parissa. (Pihkala 2019a, 2019b.) Yhtenä mahdollisena menetelmänä voivat toimia pelilliset menetelmät, joissa tietoisesti herätetään ja käsitellään ilmastokriisiin ja ekososiaaliseen sivistykseen liittyviä tunteita.

Ekososiaalisen sivistyksen opettaminen

Heikkinen ja Kokkonen (2019) rakentavat ammattikorkeakoululle laajempaa yhteiskunnallista tehtävää, koska niin työelämä, yhteiskunnat ja elämän ekologiset ehdot maapallolla saattavat olla hyvin erilaiset kuin nyt. Siksi korkea-asteella on tärkeää pohtia, antaako koulutus valmiuksia vastata globaaleihin ekologisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin. (Heikkinen & Kokkonen 2019, 263-264.)

Kolme henkilöä työskentelee pöydän ja kannettavan tietokoneen äärellä.

Osallistuimme huhtikuussa 2023 Move Your Mind -hankkeen HKU-korkeakoulussa järjestettyyn ludodidaktiikan työpajaan. Tutustuimme erilaisiin ludodidaktisiin menetelmiin ja suunnitteluun sekä syvennyimme kehittämään ludodidaktiikkaa korkea-asteelle. Näkemyksemme on, että korkeakouluopetuksessa tarvitaan lisää ekososiaalisen sivistyksen sisältöjä sekä kuinka tukea ja syventää ekososiaalisen sivistyksen periaatteiden opettamista. Työpajassa saimme myös mentorointia, ohjausta ja iteroivaa palautetta.

Pelin aloitusnäkymä, jossa lukee Ecosocial approach.
Pelin aloitusnäkymä.

Työpajan ja hankkeessa tehdyn kehittämistyömme pohjalta loimme ammatilliseen opettajankoulutukseen kohdennetun mallinnuksen. Tässä mallinnuksessa pelaaja aluksi tutustuu ekososiaalisen sivistyksen tietoperustaan, jota hän hyödyntää edistyessään pelissä ja ratkoen teemaan liittyviä tehtäviä. Pelaajan on tietopohjan lisäksi tärkeää kokeilla tiedon soveltamista omaan työhön sekä ottaa haltuun ekososiaalisen sivistyksen asiantuntijuutta opettajana. Pelaamisen prosessi voidaan nähdä myös toimintatapojen transformaationa, joka haastaa oppimisen ja kasvatuksen päämääriä ja menetelmiä. Ekososiaalisen sivistyksen mahdollisuus on sen tarjoamissa näköaloissa sellaiseen sivistykseen, joka ilmenee kestävämpänä elämäntapana ja hyvinvointina, yhteiskuntana ja kulttuurina (Salonen & Bardy 2015, 4). Mallinnuksesta on mahdollista kehittää esimerkiksi verkossa toteutettava pilottikurssi ja jatkaa sen palautteen avulla mallinnuksen edelleen kehittämistä.

Kohti ekososiaalisen sivistyksen merkityksiä yhteiskunnassa

Ilmastotietoisuuden opettamista tarkastellessaan Pihkala (2019) kirjoittaa, että ilmastonmuutoksen käsittelyyn liittyy paitsi monia tiedollisia haasteita, myös käsittelyn haasteita opetuksessa ja kasvatuksessa. Yksi syy viimeksi mainittuun voi olla, että opettajat eivät ole saaneet riittävästi tukea siihen, kuinka aiheeseen liittyviä tunteita tulisi ottaa huomioon rakentavalla ja ilmastotietoisuutta tukevalla tavalla. (Emt.) Ilmastotietoisuuden ja ekososiaalisen sivistyksen herättämien tunteiden käsittely opetuksessa pelillisyyden ja pelaamisen kautta voi tarjota tukea näiden tunteiden käsittelyyn. Tällöin pelikehittäjän yhtenä tärkeänä tavoitteena on ennakoida oppijan tunteet ja kokemukset, joita pelitehtävät saavat aikaan sekä keinot ja tavat, jotka rohkaisevat ratkaisemaan ongelmia ja haasteita. Oppijan tehtävänä on myös oppia tuntemaan ekososiaalisen sivistyksen merkityksiä yhteiskunnassa, omassa toiminnassa ja ympäristössä.

Tunteiden käsittely pelatessa voi tukea rakentavia ja tiedostavia lähtökohtia sekä toimintaa ilmastotietoisuuden ja ekososiaalisen sivistyksen edistämiseksi. Tunteiden tunnistaminen ja työskentely niiden kanssa voi tukea myös edellä kuvattujen asioiden tiedollista käsittelyä ja haasteita niissä.

Kestävän hyvinvoinnin asiantuntija Arto O. Salosen mukaan tulevaisuuteen liittyvät haasteet palautuvat ekologisiin ja sosiaalisiin lähtökohtiin (Salonen 2012). Opettajat ovat rakentamassa tulevaisuutta ja opettajan ja oppilaitosten on otettava vastuuta ekososiaalisesta kasvusta, kasvatuksesta ja ymmärryksestä. Salosen ja Bardyn (2015, 5) kiinnostuksen kohteena on ollut ekososiaalisen sivistyskäsityksen hahmottaminen, joka näyttäisi suuntaa luottamusta herättävän tulevaisuuden rakentamiselle. Tässä hahmottamisessa ja muotoilussa pelillisyys voi tarjota kanavan ja menetelmään ekososiaalisen sivistyksen hahmottamiseen ja sen oppimisen tueksi. Se voi myös luoda tärkeän alustan tarkastella muutosta paitsi kognitiivisen tiedonmuodostuksen kautta, myös mahdollistaa kuvittelun mahdollisuuksia sekä tietoa ja luovuutta ekologisten ja sosiaalisten lähtökohtien käsittelyyn. Ekososiaalinen sivistys tuo esiin yhteiskunnalliset ongelmat, joita ei ratkaista yksilötasolla tai tunteita tunnistamalla. Kuitenkin pienetkin muutokset, teot ja edistysaskeleet vievät sivistystämme kohti vastuullista maailmasuhdetta. Salosen sanoin:

Joki syntyy puroista,
Purot syntyvät pienistä pisaroista.

Salonen 2012

Kirjoittajat:

Jari Karttunen, lehtori, Jamk, ammatillinen opettajakorkeakoulu

Essi Silvennoinen, lehtori, Jamk, ammatillinen opettajakorkeakoulu

Summary in English

In this article we discuss Ludodidactics for teaching the principles of eco-social approach. The core of Ludodidactics is the shaping of pedagogical thinking and action by means of game elements and experiences. This means developing learning and learning behavior by utilizing the principles of game. We discuss the possibilities of using game principles in teaching of eco-social approach in higher education. At the center of this approach is a responsible relationship with the world. The values of eco-social civilization are responsibility, reasonableness and interpersonal skills. Jamk´s School of Professional Teacher Education is involved in the Erasmus+ project Move Your Mind, which is based on learner-centered ludo didactics, its applications and development.

Teachers are building the future and teachers and educational institutions must take responsibility for eco-social growth and its understanding in education. To actualize and formulate this, game principles can provide a channel and method to support the adoption and learning of eco-social approach. It can also create an important platform for taking a look at change, and not only through cognitive knowledge formation, but can also enable possibilities of imagination as well as knowledge and creativity for processing ecological and social starting points. Even small changes, actions and advances can take our civilization towards a responsible and eco-social relationship with the world. Ludodidactics can provide new perpectives to teach eco-social approach in higher education.

HKU (Hogeschool voor de Kunsten Utrecht) is an art university that has made applied research on Ludodidactics in learning. Based on the Ludodidactics workshop in HKU we created a model targeted at professional teacher training. In this model, the player initially gets to know the knowledge base of eco-social approach, which they get to know and further on use the model as the game progresses, The player has to solve tasks related to the theme. In addition to the knowledge base of eco-social approach, it is utterly important for the player to try applying the knowledge to their own work and environment and to take over the expertise of eco-social education as a teacher. The process of playing can also be seen as a transformation of ways of doing things, which challenges the goals and methods of learning and education. From this model it is possible to develop, for example, an online pilot course of eco-social approach and continue the further development of modeling with the help of its feedback.

Lähteet:

Pihkala Panu 2019a. Tunteiden huomioiminen ilmastokasvatuksessa. 20.12.2019. Viitattu 30.5.2023. https://www.naturalehti.fi/2019/12/20/tunteiden-huomioiminen-ilmastokasvatuksessa/

Pihkala Panu 2019b. Ilmastokasvatus ja tunteet. Ympäristötunteiden käsittely kasvatuksessa ja opetuksessa: kolmiportainen malli. Toivoa ja toimintaa –hanke. Joulukuu 2019. Viitattu 30.5.2023. https://toivoajatoimintaa.fi/ilmastokasvatus-ja-tunteet/#3_Aiempi_tutkimus_osa_1_Tunteet_ja_ymparistokasvatus

Salonen Arto O. 2012. Ekososiaalinen sivistys. Arto O Salonen. YouTube 20.11.2012. Viitattu 30.5.2023. https://www.youtube.com/watch?v=BX3oZ2M7igU

Salonen Arto O. ja Bardy Marjatta 2015. Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus 35(1):4-15. Viitattu 30.5.2023. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94118

Tutustu myös:

Pelillisyyttä oppimistilanteiden suunnitteluun, Karttunen & Koskela 2022, Elinikäisen ohjauksen verkkolehti