Monikulttuurisen ohjauksen sudenkuoppia

Joskus kuulee sanottavan, että monikulttuurinen ohjaus ei eroaisi millään tavalla ns. tavallisesta ohjauksesta. OSMOn kouluttajat ja valmentajat keräsivät syksyn Ohjaamopäivien työpajassa yhdessä osallistujien kanssa muutamia ”sudenkuoppia”, joihin moni ohjaustyötä tekevä törmää kohdatessaan eri kulttuuritaustasta tulevia ohjattavia. Näitä sudenkuoppia varten OSMO tarjoaa osaamisen kehittämiseen tukea, koulutusta, valmennusta ja sparrausta monin eri tavoin.

Kieleen liittyviä ”sudenkuoppia”

Työntekijät saattavat käyttää sellaista kieltä, jota ohjattavan on vaikea ymmärtää. Kieli voi sisältää runsaasti ammattisanastoa ja muita vaikeita sanoja tai se voi olla murteellista/slangia. Voidaan puhua byrokratian kieltä, selittää lakia ja puhua menettelyohjeista, jotka ovat kieltä vähän osaavalle liian vaikeaselkoisia. Tarvitaan selkeän suomen opettelua ja arkikielelle kääntämistä. On myös tärkeä pysähtyä juuri sillä hetkellä ajankohtaisiin asioihin ja varmistaa, että ne tulevat ymmärretyiksi oikein.

Lomakkeiden ja päätösten kieli voi myös olla hyvin vaikeaselkoista ja ohjattava ei välttämättä lue päätöksiä. Tällöin olisi tärkeää antaa tärkeimmät asiat tiedoksi myös suullisesti.

Läheskään kaikki maahanmuuttajat eivät osaa englantia. Toisaalta jotkut voivat kokea loukkaavana sen, että kieleksi tarjotaan englantia, vaikka henkilö jo osaisi suomea. Omakielinen ohjaus on alkuvaiheessa tärkeää, mutta se voi olla myös esteenä kielen oppimiselle, koska ohjausta on saatavilla myös omalla kielellä. Maahanmuuttajien kielitaitoa ei meillä vielä hyödynnetä – eri maista tulleet maahanmuuttajat voisivat olla apuna luotaessa yhteistyötä kieliryhmään kuuluviin maihin (yritysyhteistyö).

Englanninkielisen tutkinnon suorittaneet eivät opi riittävästi suomea tai ruotsia päästäkseen kiinni työelämään Suomessa. Ruotsinkielellä kotoutuneet puolestaan ovat vaikeuksissa muuttaessaan suomenkieliselle paikkakunnalle, siksi ruotsinkielisen ohjauksen saatavuus pitäisi varmistaa suomenkielisissä kunnissa.

Kielikoulutukseen voi olla myös vaikea päästä. Niihin voi olla liian pitkät jonot ja jo aiemmin opittu voi unohtua seuraavaa kurssia odotellessa. Lisäksi omakieliset yhteisöt auttavat henkilöä selviämään ilman paikallisen kielen opettelua. Jotkut voivat olla olleet Suomessa jo pitkäänkin, mutta kieli on jäänyt oppimatta.

Oppimisvaikeuksien tausta on aina selvitettävä, jotta henkilöä voidaan auttaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Kulttuurisiin tapoihin liittyviä ”sudenkuoppia”

Sekä työntekijä että maahanmuuttaja voivat joskus käyttää puhuessaan toista loukkaavia ilmaisuja, jotka nousevat heidän kulttuuristaan käsin. Näitä on hyvä käsitellä ja puhua avoimesti, kun niitä huomaa käyttäneensä.

Joissakin perheissä mies voi haluta kontrolloida naista ja lapsia, ja haluaa mukaan kaikkiin tilanteisiin, jotka koskevat puolisoa ja lapsia. On hyvä järjestää tilanteita, joihin vain nainen voi tulla (lasten kanssa tai yksin). On huomioitava, että myös suomalainen mies voi kontrolloida samalla tavoin maahanmuuttajataustaista puolisoaan (esimerkiksi ettei tämä saisi tietää liikaa oikeuksistaan).

Kotouttamiseen ja suomalaisen yhteiskunnan tuntemiseen liittyviä ”sudenkuoppa”

Joskus maahanmuuttajaa hoputetaan liian nopeasti liian haastaviin koulutuksiin tai tehtäviin. Osaamattomuuden tunne voi lamauttaa ja jopa toimia esteenä jatkolle. On tärkeää löytää realistiset vaihtoehdot juuri kulloisellekin hetkelle.

Maahanmuuttajien ei voi myöskään ajatella tuntevan suomalaista yhteiskuntaa. Vastuukysymykset esimerkiksi vuokrasopimusta tehtäessä tai pankkilainaa otettaessa voivat jäädä epäselviksi. Tällöin olisi tärkeää heti alkuvaiheessa varmistaa, että henkilö on ymmärtänyt, minkälaisia vastuita hänelle seuraa erilaisista sopimuksista. Rahankäytöstä, rahojen riittävyydestä ja luottotietojen menetyksen seurauksista on hyvä käydä keskustelua.

Byrokratian rattaat ovat Suomessa omanlaisensa. Joskus asiat jäävät seisomaan hallinnon portaisiin pitkäksikin aikaa. Jonot ovat pitkiä, eivätkä asiat etene. Tieto ei välttämättä kulje ja samoja asioita täytyy selvittää yhä uudestaan – päällekkäisyys voi turhauttaa. Kaikki tämä voi rapauttaa motivaatiota. Haja-asutusalueella ja pienemmissä kunnissa voi palveluihin olla pitkä matka, julkista liikennettä ei ole tai se on vähäistä. Tällöin olisi hyvä, että työntekijät jalkautuvat alueella.

Psykososiaalisen tuen ”sudenkuopat”

Ylihuolehtivuus on haitaksi. Se synnyttää avuttomuutta ja kykenemättömyyttä. On parempi tehdä asiat yhdessä tukien henkilön omatoimisuutta, vaikka se ottaisikin aikaa. Kiire haittaa tuen antamista. Työntekijä voi myös nähdä maahanmuuttaja-asiakkaan tarpeen erilaisena kuin asiakas itse. Tarvitaan dialogista osaamista, että ymmärrys lisääntyy toisen näkökannasta.

Maahanmuuttajat tulevat tapaamaan työntekijää usein lapsien kanssa. Olisi hyvä järjestää lapsille tekemistä (leluja, pelejä ym) siksi aikaa, että aikuiset voivat käydä rauhassa läpi tarvittavat asiat.

kirjoittajat: Riikka Michelsson, lehtori, projektipäällikkö JAMK AOKK ja Ulla Siirto, lehtori, DIAK