Namaste II – sähkökatkoksia, yllätyslaskeutuminen ja liikuttavaa yhteisöllisyyttä

Kuukausi sitten kertoilimme Training of Trainers (ToT-Nepal) -hankkeen lähtötilanteen kartoitusmatkasta. Nyt toukokuun puolella olikin sitten jo aika ensimmäisille workshopeille, jotka pidettiin Nepalissa Katmandun Sanothimissa sekä Keski-Lännessä sijaitsevassa Surkhetissa.

Tunnelma workshopeissa oli odottavan jännittynyt. Varmasti kaikki osallistujat ja vetäjät miettivät vielä hiljaa mielessään, että mistähän koulutuksessa mahtaa olla kysymys. Molemmissa paikoissa workshop kesti 4-5 päivää ja mukana oli yhteensä 72 opettajankouluttajaa kuudelta eri kampukselta ympäri maata.

Sanothimin kampuksella työstimme noin 40 opettajankouluttajan kanssa alkukartoituksen tekemistä Open and Distance Learning (ODL) -koulutusmallissa sekä siihen liittyviä työkaluja. Pohdimme myös opettajan asemaa nepalilaisessa yhteiskunnassa.

Sähkökatkosten lomassa ODL oli erityisen mielenkiintoista opettaa ja havainnollistaa. Oli käsiteltävä asia mikä tahansa, niin aina kun sähköt ja nettiyhteydet saatiin päälle, siirryttiin heittämällä demoamaan verkko-opetusta siksi aikaa, kun yhteys toimi. Aivan workshopin alussa ei nettiyhteyttä ollut lainkaan, sillä se oli säästösyistä katkaistu. Tokihan kampuksella tiedettiin, mikä koulutus oli alkamassa, mutta tämä oli melko konkreettinen osoitus tietoliikenneyhteyksien liian korkeista hinnoista Nepalissa.

Matkaan ”Three-in-one” -lipulla

Matka oli muitakin yllätyksiä täynnä. Ensimmäisen viikon jälkeen lähdimme lentäen Katmandusta Surkhetiin. Tai niin ainakin luulimme siihen asti, kunnes kone oli laskeutunut ja matkustajien päät alkoivat pyöriä ja muminaa kuulua. Laskeuduimme yllätykseksemme Intian rajalle, Nepalganjiin. Syiksi arvailtiin muun muassa sitä, että Surkhetissa ei ollut matkustajia enää menossa Katmanduun tai että lentoyhtiö boikotoi Surkhetia, koska alueen asukkaat boikotoivat taas lentoyhtiötä. Kuka tietää, pilotit valittelivat huonoa lentosäätä.

Saimme siis ”three-in-one” -matkalipun, joka sisälsi niin lentomatkan, 2,5 tunnin automatkan kuin turistikierroksenkin, koska ajoimme vuorten yli, luonnonpuiston läpi ja krokotiilijoen vartta pitkin. Tämä sama toistui paluumatkalla, koska lento ei silloinkaan lähtenyt Surkhetista, vaan perjantaina aamulla klo 5.30 lähdimme paluumatkalle pikkubussilla Nepalganjin kautta. Matkalla emme nähneet krokotiileja tai myöskään tiikereitä, mutta sen sijaan näimme pelloilta ja metsistä palaavia naisia puukantamukset selässään sekä arjen elämää tienvarren kylissä.

Kärsivällisyys, vastaanottavaisuus ja yhteisöllisyys

Surkhetissa meitä odotti kärsivällisesti 35 opettajankouluttajaa. Pääsimme aloittamaan workshopin lopulta vuorokauden myöhässä lentohäslingin takia, mutta kun alkuun päästiin, oli työ edellisen viikon tavoin intensiivistä ja luovaa.

Nepalin todellisuus ennen ja nyt tuli esille muun muassa osallistujien kuvauksissa omista koulukokemuksistaan. Huomasimme, ettei aina tarvita edes yhteistä kieltä, kun kerromme mikä meille on merkittävää. Workshopeissa meitä kosketti myös nepalilaisten vastaanottavaisuus. Suomalaisten kriittisyys koulutusta kohtaan ja ehkäpä jonkinlainen koulutusähky oli tipotiessään.

Nepalilaiset näkevät myös koulutuksen yhteisöllisenä. Uutta oppia ei haeta vain itselle, vaan koko yhteisölle. Eräänkin vetäjän jo aloitettua workshopinsa, pölähti koko ryhmä yhtäkkiä luokasta pois mitään sanomatta. Hetken päästä joka ainoa ryhmäläinen oli nostamassa pyörätuolia käyttävää kollegaa toisen kerroksen luokkaan. He olivat huomanneet äkisti, että yksi puuttui joukosta, joten kaikki lähtivät häntä hakemaan.

Ryhmätyön käsite joutui uudelleen arvioitavaksi, sillä sekin on osa yksilöä korostavaa kulttuurikäsitettä. Silloin kun ryhmässä työskentely on itsestään selvää, sitä ei tarvitse erikseen ohjeistaa ja mainita.

Nepalilaiset tarttuvat innokkaasti toimeen tulevaisuuteen katsoen. Koulutus nähdään tulevaisuuden kehittämisen välineenä ja motivaatiota ei tarvitse kaukaa etsiä. Workshopien aikana taisi kaikille avautua jotakin siitä, miksi kehitämme Open and Distance Learning- koulutusmallia. Runsaasti ideoita siitä, mitä uusi koulutusmalli Nepalissa voisi olla, jäi muhimaan kaikkien osallistujien ja kouluttajien mieliin.

Tällä matkalla me suomalaiset opimme ainakin sen, että aina on mahdollisuus muutoksiin niin matkan kulussa kuin ohjelmassakin. Tästä on hyvä jatkaa syksyllä.

Teksti: Maija Hirvonen, Mari Kolu, Tuovi Leppänen ja Irmeli Maunonen-Eskelinen
Kuvat: Mari Kolu ja Rajani Rajbhandary