Namaste V: Nepalia ristiin rastiin

Kuinka sujuivat monimuotokoulutuksen ohjaukseen liittyvät käynnit kuudella kampuksella eri puolilla Nepalia? No, matkakilometrejä ainakin kertyi ja moni asia yllätti mukana olleet ensikertalaiset.  Paikallisten opettajankouluttajien ja opiskelijoiden kanssa esiin nousivat mahtava motivaatio ja oppimisen ilo, joita vain temppuileva tekniikka tuntui haastavan.

nepal04_blogi1

Training of Trainers -ToT-Nepal -projekti vei tällä kertaa kuusi suomalaista hanketoimijaa tuhansien kilometrien päähän. Ryhmämme vieraili eri kampuksilla ja keskusteli opettajankouluttajien kanssa siitä, kuinka ensimmäiset monimuotokurssit ovat lähteneet käyntiin.

Haasteet olivat enimmäkseen teknisiä: internet-yhteyksien hitaus tai puuttuminen sekä sähkön epävarma saanti vaikeuttavat aika ajoin työtä. Kuitenkin kouluttajat olivat todella motivoituneita uuden koulutusmallin käynnistämisessä.

Meillä oli myös mahdollista tavata muutamia pilottivaiheen opiskelijoita, jotka kaikista haasteista huolimatta iloitsivat mahdollisuudesta tehdä ylempi korkeakoulututkinto työn ohella. Hankkeemme jatkuu syksyllä materiaalin hankintaan keskittyvällä yhteistyöllä ja workshopilla, jossa päästään seuraamaan jo pidempään jatkuneita koulutuksia ja arvioimaan ensimmäisiä tuloksia.

Tällä kertaa mukanamme oli kaksi ensikertalaista Nepalissa, uusmediasuunnittelija Jarkko Poikonen sekä projektikoordinaattori Tuire Mäki, joiden kokemuksista voit lukea alta lisää.

Nepal ensikertalaisten silmin

Tot_Nepal-jarkko_605

“Elämässä tulee eteen polkuja, joiden kulkemista ei osaa ennustaa. Tällä kertaa sellainen tuli vastaan ulkomailla tapahtuvan hanketyön merkeissä, osana kuuden hengen tiimiä. Tehtävänäni oli Tauno Tertsusen kanssa selvittää kuuden kampuksen tietotekniset valmiudet niin laitteiston, ohjelmiston kuin IT-henkilöstön osalta.

Aikataulumme oli tiukka. Viikkojen valmistelu ja yhteiset kokoontumiset antoivat jonkinlaista suuntaviivaa tulevasta, mutta todellisuus iski vasten kasvoja vasta Katmandussa, taksissa kohti hotellia. Olin saapunut maahan, jolla on tuhansien vuosien historia kuninkaineen ja temppeleineen, mutta alhainen elintaso jopa aasialaisen mittapuun mukaan.

Matkan aikana ehdin lentää kuusi maan sisäistä lentoa sekä viettää noin tuhat kilometriä auton kyydissä. Olosuhteet vaihtelivat suuresti. Öisin lämpötila saattoi laskea kymmeneen asteeseen, toisaalta Sirahassa oli lämmintä 36 astetta. Ihmiset olivat ystävällisiä, huomaavaisia ja vieraanvaraisia. Kaduilla liikkuminen oli turvallista, lukuun ottamatta liikennettä.

Tyypillinen päivä alkoi heräämisellä noin kuuden aikaan ja päättyi hiukan ennen puolta yötä. Aamupalan aikana jaoimme tehtäviä tulevalle päivälle. Siirtymillä hotellilta kampukselle teimme suunnitelmia, jotka yleensä muuttuivat oleellisesti puoleen päivään mennessä. Maan kokoustavat olivat seremonialliset, eikä niistä poikettu koskaan.

Osalla kampuksista oli joitakin koulutettuja IT-alan osaajia, muilla ko. tehtäviä hoitavat itseoppineet opettajat. Valitettavasti kaikki kampukset kärsivät sähkönsyötön ongelmista, lisäksi joillakin kampuksilla ei ollut omaa generaattoria tai se oli rikki. Internetyhteydet ovat päivisin ruuhkautuneita, lisäksi useilla kampusten sekä henkilökunnan tietokoneilla oli viruksia ja haittaohjelmia.

Päivä kului keskusteluissa ja kyselyjä tehden, jotka kirjattiin joko paperille tai suoraan tietokoneelle. Työpäivän päättyessä noin klo 16–17 aikoihin alkoi aivan uudet tehtävät epävirallisen ohjelman muodossa. Meitä vietiin hengästyttävää tahtia kohteesta toiseen, kamerat räpsyivät ja vesipullot tyhjenivät. Auringon laskettua ohjelma jatkui yleensä yhdeksään saakka.

Hotellihuoneessa ilta jatkui vielä kirjallisten tehtävien muodossa, joita eivät estäneet vatsatauti tai auringonpistos. Otin rutiiniksi järjestellä tavarat ja pakata laukut valmiiksi seuraavaa päivää varten, sillä isäntien aikataulut saattoivat muuttua jo neljästi ennen aamupalaa. Toisaalta se piti omalla tavallaan mielen terävänä ja fokusoituneena tehtävään.

Muutaman päivän jälkeen tunsin jo jollain tasolla orientoituneeni hanketyöhön, nepalilaiseen elämäntapaan, ruokaan sekä juomaan. Päällimmäinen huoli oli hygienia, jonka takia täytyi muistaa vähintään sata eri asiaa, kuten ainainen pulloveden kantaminen. Esimerkiksi meille tuttu käsidesin käyttö löytyy vasta noin kohdan 20. jälkeen.

Työn tuloksena syntyi dataa, jonka käsittely ja yhteenveto jatkuvat edelleen matkan jälkeen. Näkemäni ja kokemani perusteella hankkeessa tehdään tärkeää ja uraauurtavaa työtä Nepalin opettajakoulutuksen hyväksi. Suosittelen kansainvälisiä hankkeita kaikille niille, jotka ovat ennakkoluulottomia ja tulevat toimeen monenlaisissa olosuhteissa.”

– Jarkko Poikonen, uusmediasuunnittelija

Hyvä hallinto ja yhteistyö mahdollistaa hyvän sisällön

nepalblogiin_tuire

“Olen työskennellyt kansainvälisissä hankkeissa talouspuolen sekä muiden hallinnollisten asioiden parissa lähinnä oman työpöytäni ääressä. Tällä kertaa sain tilaisuuden lähteä Katmanduun paikan päälle.

Osan tiimistä matkustaessa muilla kampuksilla osallistuin itse kokouksiin Katmandussa. Moni talouteen ja hallinnollisiin asioihin liittyvä kysymys sai vastauksensa puolin ja toisin, kun kävimme paikallisten kollegoiden kanssa läpi asioita. Jos yhteinen kielemme englanti ei riittänyt, niin numeroita kuitenkin ymmärsimme. Oman haasteensa tuovat toki nepalilaiset numerot ja eri kalenteri, joten monenlaista uutta on saanut matkan varrella oppia.

Sekin tuli taas huomattua, että asioita voi hoitaa monella tavalla, eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole olemassa. Tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä oman työpöydän äärestä.”

– Tuire Mäki, projektikoordinaattori

Lisää infoa uusilla nettisivuilla

Olemme aivan juuri avanneet Nepalin yhteistyötä ja ToT-Nepal-projektia käsittelevät nettisivut. Sivuja päivitetään projektityön lomassa, mutta jo nyt sieltä löytyy kattavasti tietoa yhteistyökuvioista. Käy tutustumassa sivuihin tästä!

 

Leave a Comment