kädet avoimena kämmenet ylöspäin. Edessä pöydällä läppäri

Opettajankouluttajan tunne- ja vuorovaikutusosaaminen kehittyy – dialogisia askelmia digitaalisissa ympäristöissä

Covid-19 –pandemian aikana vuonna 2020 siirryttiin nopeasti etäopetukseen. Etäopetus on luonut lisää tarvetta kehittää yhteistoiminnallista ja aktiivista oppimiskulttuuria sekä oppimismuotoilua. Nämä tarjoavat tulevaisuudessa lisää mahdollisuuksia erilaisille tavoille osallistua opetukseen ja koulutukseen. (Kullaslahti, Ikonen, Laitinen-Väänänen & Tyrväinen 2021, 501.) 

Jyväskylän ammattikorkeakoulu toteuttaa Jyväskylän, Turun ja Helsingin yliopistojen opettajankoulutuslaitosten kanssa TOVE – Opettajankouluttajien tunnetoimijuuden ja vuorovaikutusosaamisen vahvistaminen digitaalisissa ympäristöissä -hanketta. Sen tavoitteena on kehittää ja tutkia opettajankouluttajien ja opinto-ohjaaja- ja erityisopettajakoulutuksen kouluttajien sekä opiskelijoiden hyvinvointia vahvistavaa tunne- ja vuorovaikutusosaamista digitaalisissa ympäristöissä. Hankkeessa rakennetaan tunne- ja vuorovaikutusosaamisen kehittämismalli erilaisia digitaalisia ympäristöjä hyödyntävään opetukseen ja ohjaukseen. Siinä myös luodaan reflektiotyökaluja ja -materiaaleja sekä tuetaan yhteissuunnittelua sekä tiedon ja käytäntöjen jakamista opettajien ja opiskelijoiden kesken. Hankkeen teemoina ovat tunteet, osallisuus, vuorovaikutus ja empatia. Pyrkimyksenä on oppia lisää vuorovaikutuksesta ja oppimisen mahdollisuuksista digitaalisissa ympäristöissä sekä saada uusia ideoita sosioemotionaalisen vuorovaikutuksen tukemiseen digitaalisessa oppimisessa. (TOVE tutkii tunnetoimijuutta ja vuorovaikutusosaamista digitaalisissa ympäristöissä 2021.) Me ammatillisen opettajakorkeakoulun opettajankouluttajat, TOVE-hankkeen kehittämisringissä mukana olevat ”kehittäjäopettajat”, olemme ennen kaikkea kehittäneet omaa työtämme ja osaamista opettajankouluttajina.

Kullaslahti ja muut (2021) ovat tutkineet korkeakouluopettajien kokemuksia etäopetuksesta. Tutkimustulokset osoittavat, että kollegat ja heidän kanssaan tehty yhteistyö ovat tärkeitä tukia opettajalle, kun kehitetään ja toteutetaan verkko-opetusta. Opettajat jakavat vinkkejä ja kokemuksia muille riippumatta siitä, kuinka paljon aiempaa kokemuksista opettajilla oli verkko-opetuksesta. Opettajat, joilla on vähän tai ei lainkaan aiempaa verkko-opetuskokemusta, ovat kokeneet saaneensa eniten uusia verkkotyökaluja. (Kullaslahti ym. 2021, 494, 497, 501.) 

Työparityöskentely on mahdollisuus oppia lisää vuorovaikutuksesta ja oppimisen mahdollisuuksista digitaalisissa ympäristöissä. Olemme suunnitelleet ja toteuttaneet kaksi viiden opintopisteen laajuista tutkivan opettajuuden opintojaksoa, jotka toteutettiin Zoom- ja Moodle -verkkoympäristöissä. Zoomissa toimiessamme olemme videoineet työtämme ja toimintaamme verkko-opetuksessa. Videointi ja tallenteiden analysointi on tukenut käytäntöön perustuvaa toiminnan tutkimusta ja uusien verkkotyökalujen kehittämistyötä. Olemme kehittäneet verkko-opetusta kokemustemme ja videotallenteiden analysoinnin kautta. Seuraavassa kerromme, millaisia huomioita olemme tehneet toiminnastamme ja sen kehittämisestä TOVE-hankkeessa.

Sosiaalisesti turvallinen tila   

Tunneilmapiiri syntyy vuorovaikutussuhteissa opetushenkilöstön ja opiskelijoiden välillä. Opettajilla ja kouluttajilla on ensisijainen vastuu tunneilmapiiristä ja sen kannattelusta. Vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin panostaminen on olennaista, kun halutaan edistää myönteistä tunneilmapiiriä. Ihmisten välisissä kohtaamisissa koetut myönteiset tunteet ovat hyvinvoinnin kannalta kaikkein voimakkaimpia, kun taas vastaavasti torjutuksi tuleminen tai ulkopuolelle jääminen aiheuttaa fyysiseen kipuun verrattavan negatiivisen tunnekokemukseen. (Wenström 2020, 34.) Kaikessa opetuksessa tunneilmapiiri ja sen edistäminen mahdollistavat sosiaalisesti turvallisen tilan.

Turvallisen oppimisilmapiirin kokemusta voi vahvistaa se, että verkossa toimivan ryhmän kanssa luodaan turvallisemman tilan säännöt. Muun muassa Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry on julkaissut Turvallisemman tilan periaatteet ja vihapuheesta vapaan keskustelun säännöt. Niiden ytimessä ovat avoimen vuorovaikutuksen sekä oppimisen ja kohtaamisen tavoitteet, jotka toteutuvat paremmin silloin, kun jokainen tulee kohdatuksi omana itsenään, eikä kenenkään tarvitse pelätä syrjintää tai häirintää. Turvallisemman tilan perusteesit ovat seuraavat: 

  1. Ole avoin.  
  2. Kunnioita.  
  3. Älä oleta. 
  4. Puutu.  
  5. Kannusta.  
  6. Rentoudu. 

Olemme havainneet, että verkko-opetus voi haastaa koettua turvaa ja turvallista tilaa. Tähän voi vaikuttaa esimerkiksi se, jos opiskelija tulee verkkoistuntoon omasta yksityisestä paikasta, kuten kotoaan, sekä se, kuinka verkkoistuntoon liitytään ja kuinka opiskelija ottaa osaa aktiviteetteihin, kuten kuulumisten vaihtoon sekä ryhmäyttäviin ja osallistaviin tehtäviin. Videokameran käytössä olemme tehneet havainnon, että joillekin opiskelijoille isossa ryhmässä videokameran pois päältä pitäminen lisää turvallisuuden tunnetta. Pienryhmässä työskennellessä kameran päällä pitäminen voi tuntua turvallisemmalta. Yksi tärkeä havaintomme on, että tämä liittyy usein opiskelijoiden kokemuksiin turvallisuudesta ja turvattomuudesta verkko-opiskelusta. Wenström (2021) korostaa, että psykologisen turvallisuuden lähtökohtana on autenttisuus eli se, että voi olla oma itsensä. Ihminen voi parhaiten niissä rooleissa, joissa hän voi olla oma itsensä. Turvallinen ja hyväksyvä sosiaalinen ympäristö ja vuorovaikutus tukevat autenttisuutta ja luovat positiivista oppimisympäristöä. Myös opettajan on tärkeä tunnistaa oma autenttisuutensa, jotta hän voi edistää edellä kerrottua. (Wenström 2021.) Autenttisuus on tärkeä tunnistaa verkko-opetuksessa sekä keskustella sen merkityksestä yhdessä opiskelijoiden kanssa, jolloin sen on mahdollista vahvistaa turvallista, hyväksyvää ja vuorovaikutusta tukevaa oppimisympäristöä.

Läsnäolo verkossa  

OECD:n julkaisema Skills for 2030-julkaisu korostaa, että sosiaaliset taidot ja tunnetaidot kuten empatia, itsetuntemus, toisten kunnioittaminen ja kyky kommunikoida ovat lisääntyvässä määrin oleellisia taitoja ja edellytys erilaisten ihmisten yhteistyön tekemisen onnistumiselle (Skills for 2030, 2019, 2, Skills for 2030.)

Sanna Wenström on tutkinut ammatillisen koulutuksen opettajien työtä. Hänen mukaansa myönteiset tunteet rakentuvat vuorovaikutuksessa, arvostavassa läsnäolossa ja pienissäkin kohtaamisissa, jotka välittävät hyväksyntää ja aitoa kiinnostusta opiskelijaa kohtaan. Vuorovaikutus ei aina tarvitse sanoja tai paljon aikaa, vaan jo hyväksyvä ilme, ele tai hymy merkitsevät paljon. Vuorovaikutuksen ja myönteisten tunteiden edistäminen ja hyvän ilmapiirin rakentaminen eivät vaadi erityisosaamista. (Wenström 2020, 34) Sama pätee verkko-opetukseen: Opettajan on tärkeä myös olla tietoinen eleistään ja ilmeistään verkko-opetuksessa, varsinkin kun videokuvassa näkyy vain kehon yläosa.

Maunonen-Eskelinen ja Aksovaara (2013) ovat jäsentäneet oppimistilanteita samanaikaisuus – epätahtisuus ja yksilö – ryhmä – ulottuvuuksien avulla. Synkroninen oppiminen verkossa tarkoittaa samanaikaista oppimista ryhmässä.  Opetusta ja ohjausta voidaan toteuttaa myös asynkronisesti, jolloin opettaja työstää palautteet omaan tahtiinsa joko kirjallisesti, suullisesti, videona tai kuvina, jakaa ne verkon avulla, ja opiskelija puolestaan ottaa palautteen vastaan omaan tahtiinsa. Jokainen opiskelija voi valita työskentelyn ajan ja paikan ja edetä haluamassaan rytmissä eri tehtävien parissa. (Maunonen-Eskelinen & Aksovaara 2013)

Video on tehokas väline opettajan työn reflektointiin ja opetuksen analysointiin. Videoinnin avulla on mahdollista tiedostaa omaa käyttäytymistä ja reagointia opetustilanteissa, ilmaisemaan selkeämmin opettamiseen ja oppimiseen liittyviä tavoitteita sekä arvioimaan oman toiminnan vahvuuksia ja heikkouksia. Videoreflektointia hyödyntäneet opettajat kertovat muistavansa myös aiempia videointeja opetustilanteistaan ja voivansa hyödyntää havainnointejaan omassa toiminnassa. (Tripp & Rich 2011, 2012.) 

Olemme TOVE-hankkeessa tehneet videotallenteita omasta toiminnastamme kouluttajina synkronisissa oppimistilanteissa. Analysoidessamme videoaineistoa olemme havainneet myös tärkeän tunteen opettajan saatavilla olosta: se tarkoittaa käytettävissä olemista opiskelijoille ja halua, että omalla toiminnalla ja tietoisella läsnäololla voi edistää verkko-oppimisen merkityksellisyyttä ja mielekkyyttä. Toisaalta verkossa toimiminen on voinut tuntua aika ajoin hankalalta näiden suhteen. Tästä on voinut seurata ajatuskuvio, että kouluttajan toiminta verkossa ei olisikaan yhtä hyvää ja merkittävää kuin kontaktiopetuksessa toimittaessa. Tällainen ajatuskuvio on haastanut poisoppimaan verkko-opetuksen vertaamisesta lähiopetukseen. Kuten sosiaalipsykologi Janne Matikainen (2020) toteaa, että ”etäopetus ei ole lähiopetusta etänä” (Matikainen 2020). Tähän ajatukseen palaaminen on ollut ensiarvoisen tärkeää kehittäessämme verkko-opetusta ja sen vuorovaikutusta.  

Halu ja tahto dialogiseen asenteeseen  

TOVE-hankkeen tutkimuskysymyksenä on, miten mahdollistetaan aktiivista ja tasaveroista osallistumista opetustilanteisiin digitaalisessa ympäristössä. Olemme pohtineet muun muassa dialogin merkitystä tunteiden, osallisuuden, vuorovaikutuksen ja empatian ilmenemiseen opetus- ja ohjaustilanteissa.   

Piirroskuva tietokoneen näytöstä, jossa kirjaimet T, O, V ja E. Tunteet, osallisuus, vuorovaikutus ja empatia.

Dialogi on tasavertaiseen osallistumiseen perustuvaa yhdessä ajattelemista. Dialogilla pyritään luomaan asiasta yhteisesti ymmärrettyä kokonaiskuvaa ja dialogia tukevat erilaiset menetelmät ja työkalut. Sille on ominaista eettinen korkeatasoisuus. (Aarnio 2006, 25-26, myös Enqvist & Aarnio, 2004; Aarnio, 1999; Enqvist & Aarnio, 2004.)

Oppimistilanteissa dialogin edellytyksenä on oman toiminnan kehittäminen tietoisesti havainnoimalla ja arvioimalla. Tähän tarvitaan erilaisia toimintamalleja. Opettaja auttaa myös ohjattavia löytämään itse vastauksia ja ratkaisuja itseä askarruttaviin asioihin. (Aarnio 2006, 37, 69.) 

 Mitkä sitten ovat dialogisuutta mahdollistavia ja kehittäviä toimintatapoja? Helena Aarnion (2014) mukaan dialogisessa vuorovaikutus tilanteessa pitää olla läsnä vertaisena, avoinna erilaisille mielipiteille ja ajattelulle. Kysely, ihmettely ja valmius pohtia asioita eri näkökulmista edistävät yhteisöllisyyttä ja dialogisuutta. 

 Aarnio määrittelee dialogia tukevat toimintamallit seuraavasti:  

  1. Symmetrinen osallistuminen  
  2. Sanatarkka kuunteleminen 
  3. Ihmetteleminen, tyhjältä pöydältä lähteminen 
  4. Tiedusteleminen avoimin kysymyksin 
  5. Vertaisuus 

Aarnion mukaan ilmaisun tulisi olla kompaktia, sillä pitkät monologit rajaavat muiden osallistumista keskusteluun. Myös omien lähtökohtien tiedostaminen ja niiden avoin esiintuominen sekä syrjään vetäminen on tärkeää. Toisten innostaminen keskusteluun esimerkiksi avoimilla kysymyksillä voi innostaa heidän omaa prosessiaan.  

Kaiken kaikkiaan dialogissa on tärkeää aito vuorovaikutus, jolloin yhteinen ajatteluprosessi ja keskustelu onnistuvat osallistujien erilaisista taustoista huolimatta. Dialogia voisi kuvata olemisen tavaksi, oppimisen ohjaajan pysyväksi toimintamalliksi. (Aarnio 2014.)  

Havaintojemme perusteella keskeiseksi kysymykseksi nousi substanssin ja dialogisuuden suhde. Kokemuksemme oli, että käytimme paljon aikaa diaesityksiin ja luentomaiseen opetukseen, vaikka tarkoituksenamme oli antaa tilaa runsaalle keskustelulle ja vuorovaikutukselle.   

Edellä kerrotuksessa on mielestämme kyse opettajalähtöisyydestä ja oppijalähtöisyydestä. Onko opetuksessa tai oppimisen ohjaamisessa olennaista jakaa tieto opettajan välityksellä vai onko siinä olennaista käsitellä kyseessä olevaa tietoa, pohtia sitä, tuoda näkemyksiä, kehittää yhteistä ymmärrystä ja saattaa asioita yhteisesti arvioinnin alle. Huomasimme toimivamme toisella tavalla, kuin mihin pyrimme.  

Jouduimme siis pohtimaan sitä, mikä tiedon määrä on riittävä ja mitä tieto oikeastaan on. Olisiko kuitenkin tärkeää oppia rakentamaan tietoa yhteisesti sekä toimimaan aktiivisesti, yksin ja yhdessä. Siksi on ollut tärkeää tarkastella myös korkeakoulupedagogiikkaa ja opettajuutta ammattikorkeakoulussa. Korkeakoulupedagogiikka tarkoittaa keinoja ja tapoja opettaa korkeakouluissa niin, että korkeakoulutuksen ominaislaatu tulee esille opetuksessa ja oppimisessa. Korkeakoulupedagogiikalla tarkoitetaan yliopisto- ja ammattikorkeakoulupedagogiikkaa. (Toom, Heide, Jäppinen, Karjalainen, Mäki & Tynjälä 2022, 24-25.)  

Kun olemme tarkastelleet toimintaamme dialogisuuden ja dialogia tukevien toimintamallien näkökulmasta, on ilmeistä, että käyttämiämme lähestymistapoja tulisi muokata. Toisin sanoen pelkkä halu ja asenne eivät riitä, vaan tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä.  

Toimijana, tutkijana, tulkitsijana ja kokijana

TOVE-hanke on mahdollistanut kouluttajien sekä opiskelijoiden hyvinvointia vahvistavan tunne- ja vuorovaikutusosaamisen tutkimisen ja kehittämisen digitaalisissa ympäristöissä. Olemme toimineet tässä yhtä aikaa sekä toimijoina, tutkijoina ja tulkitsijoina sekä oppineet kokemuksen kautta. 

Tällaisen toiminnan kautta on ollut mahdollista hahmotella myös konkreettisia toimenpiteitä, jotka nähdäksemme vahvistavat tätä osaamista ja oman työn kehittämistä. Prosessin aikana emme tarkoituksellisesti hyödyntäneet dialogisia työkaluja, vaan pyrimme tarkastelemaan dialogia mahdollistavaa ilmapiiriä laajemmasta näkökulmasta. Tarkkailimme sitä suhteessa toimintaamme ja sitä ohjaaviin tekijöihin.  

Opiskelijoiden osallisuudella tarkoitetaan sitä, että opiskelijalla on tunne kuulumisesta korkeakouluyhteisöön ja hän kokee voivansa vaikuttaa opintoihinsa ja yhteisöönsä. Opiskelijalla on mahdollisuus tehdä opintoihin ja oppimiseen kuuluvia valintoja. Osallisuus on merkittävä tekijä hyvinvoinnin rakentumisessa. (Toom ym. 2022, 25.) 

Keskeiseksi kysymykseksi nousi substanssin ja dialogisuuden suhde. Kokemuksemme oli, että käytimme suhteellisen paljon aikaa diaesityksiin ja luentomaiseen opetukseen, vaikka mielestämme pyrimme luomaan ja herättämään mahdollisimman paljon keskustelua, vuorovaikutusta, vastavuoroisuutta ja kollektiivisuutta. 

Tässä yhteydessä on tärkeää pohtia opettaja- ja oppijalähtöisyyttä. Onko opetuksessa tai oppimisen ohjaamisessa olennaista jakaa tieto opettajan välityksellä? Onko siinä olennaista käsitellä kyseessä olevaa tietoa pohdiskellen ja tuoda näkemyksiä esiin, kehittää yhteistä ymmärrystä ja saattaa asioita yhteisesti arvioinnin alle.  

Mietimme seuraavia kysymyksiä:

  • Onko runsas tietopaketti helpompi käsitellä ja soveltaa erilaisissa tilanteissa kuin keskittyä olennaiseen opittavassa asiassa, jolloin informaation määrä tai tiedon taakka on pienempi?
  • Onko tärkeää, että oppija kykenee hahmottamaan opittavan asian omassa kontekstissaan (lue: että opittava asia esitetään riittävän selkeästi ja ymmärrettävästi ilman isoa tietomäärää).
  • Tuetaanko oppijoiden soveltamis- ja merkitysorientaatiota? 
  • Miten oppija kykenee välittämään oppimansa ja soveltamansa tiedon muille? 

Näkemyksemme mukaan oppimisessa tarvitaan yhteistä tiedonkäsittelyä, kokemusten jakamista ja pohtimista. Opettajalähtöinen, tietoa jakava opetustyyli ei toimi, jos halutaan oppimistilanteen olevan dialoginen, koko ryhmää osallistava.

Huomio hyvinvointiin 

Oppijoiden osallisuus oppimisprosessiin on mielestämme hyvin tärkeää. Osallisuus mahdollistaa oppijoiden voimaantumisen. Tässä yhteydessä tarkoitamme voimaantumisella oppijan tietoisuutta oikeudesta, velvollisuudesta ja vastuusta osallistua toimijana yhteisessä prosessissa autenttisena omana itsenään. 

Osaamisperustaiset pedagogiset ratkaisut korkeakoulussa mahdollistaa osaamisperustainen opetussuunnitelma, joka sisältää osaamistavoitteet ja osaamisen arvioinnin kriteerit (Toom ym. 2022, 25). Osaamisperustaisessa koulutuksessa opettajan tehtävänä on osaamisen saavuttamisen suunnittelu opetussuunnitelmassa mainittujen osaamistavoitteiden mukaisesti (Laukia 2018, Toom ym. 2022, 25). Osaamisperustaisen koulutuksen ytimessä on osaamisen sanallistaminen ja osaamistavoitteiden mahdollisimman konkreettinen kuvaus. Yhteisesti ymmärretty läpinäkyvä oppimisprosessi selkeine tavoitteineen ja välitavoitteineen antaa mielestämme oppijoille mahdollisuuden olla oppimisprosessissa aktiivisia ja vastuullisia osallistujia.

Erityisen tärkeänä koemme selkeän aikataulun, sisältörakenteen ja yhteisesti sovitut toimintatavat. Niiden avulla edellä mainittu yhteinen ymmärrys ja läpinäkyvyys samoin kuin sosiaalisesti turvallinen tila mahdollistuvat.  

Tunteet, osallisuus, vuorovaikutus ja empatia vaikuttavat oppimiseen ja oppijoihin voimaannuttavasti. Siksi sekä kontakti- että etäopetuksessa niiden läsnäolo oppimistilanteissa on vahvasti oppimista edistävää.  

Oma toimintamme ei ollut pelkästään kirjoitus- ja havainnointiprosessi, vaan halusimme myös ymmärtää ja jäsentää omaa toimintaa verkko-opetuksessa ja sen lainalaisuuksia. Tämän kokemuksen myötä huomasimme, että vanhat opettajalähtöiset toimintatavat vaikuttavat välillä toimintaamme. Tämä haastaa opettajia sekä opettajankouluttajia pohtimaan omia toimintamallejaan ja niiden vaikuttimia. Omaa työtä kehittävä työote lisää itsetuntemusta ja vahvistaa ammatillista identiteettiä. Dialogia tukeva tunneilmapiiri on edellytys hyvinvoivalle ja oppivalle yhteisölle.  

Peräänkuulutamme hyvinvoinnin näkökulman huomioimista sekä suunnittelussa että opetusta toteutettaessa. Oppijalähtöiset ja yhteistoiminnallisuuteen perustuvat oppimiskäsitykset tukevat ja mahdollistavat opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia, osallisuutta ja voimaantumista.  

TOVE-hanke jatkuu vuoteen 2023 saakka, samoin opettajankouluttajien oman toiminnan tutkiminen ja kehittäminen digitaalisissa ympäristöissä. 

Kirjoittajat:

Jari Karttunen, JAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Marja Olsonen, JAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Opettajakouluttajien tunnetoimijuus ja vuorovaikutustaidot digitaalisissa ympäristöissä TOVE -hanke:

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa hankkeessa kehitetään ja tutkitaan opettajankouluttajien ja opiskelijoiden hyvinvointia vahvistavaa tunne- ja vuorovaikutusosaamista digitaalisissa ympäristöissä. Hanketta koordinoi Jyväskylän yliopisto. Muina toteuttajina ovat Jyväskylän, Turun ja Helsingin yliopistot sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Tutustu kehittämisteemoihin ja toimijoihin: https://tove.jyu.fi/

Viitteet  

Aarnio H. 2006. Oppijalähtöisyyttä ja yhteisöllisyyttä tietoverkkoja ja verkostoja hyödyntävään oppimiseen. Tutkimustuloksia DIANA-klinikalta. Hämeen ammattikorkeakoulu. Tampereen yliopiston Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. Hämeenlinna 2006. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/96896/Oppijalahtoisyytta_Ja_Yhteisollisyytta.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Aarnio H. 2014. Miten dialogi eroaa tavallisesta vuorovaikutuksesta. Dialogiosaamisen videoluentosarja. https://www.youtube.com/watch?v=e5YO1UO7Hf4.

Laukia J. 2018. Osaamisperustaisuus on luonut uuden oppimiskulttuurin. https://esignals.fi/kategoria/pedagogiikka/osaamisperustaisuus-on-luonut-uuden-oppimiskulttuurin/#6881fca5 .

Kullaslahti J., Ikonen, H., Laitinen-Väänänen, S. & Tyrväinen P. 2021. Teachers´ experiences of success in remote learning. Teoksessa G. Ubachs, S. Meuleman & A. Antonaci (toim.). Proceedings of the Innovating Higher Education Conference 2021, 3.-5.11.2021, Bari, Italia, 494- 502. 

Matikainen J. 2020. Etäopetus ei ole lähiopetusta etänä. Janne Matikainen WordPress-blogi. https://jannematikainen.wordpress.com/2020/03/23/etaopetus-ei-ole-lahiopetusta-etana/  

Maunonen-Eskelinen I. & Aksovaara S. 2013.  Etänä –läsnä –yksin –yhdessä! Ajatus liikkuu –iloa oppimiseen. Jamk. https://oppimateriaalit.jamk.fi/ajatusliikkuu/artikkelit/artikkeli-etana-lasna-yksin-yhdessa/

Skills for 2030 2019.In brief. OECD. https://www.oecd.org/education/2030-project/teaching-and-learning/learning/skills/in_brief_Skills.pdf  

Skills for 2030. OECD Future of Education and Skills 2030. Teaching and learning. Learning. OECD. https://www.oecd.org/education/2030-project/teaching-and-learning/learning/skills/

Toom A., Heide T., Jäppinen V., Karjalainen A., Mäki K., Tynjälä P., Huusko M., Nurkka N. ja Karvonen A. 2022. Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen – arviointi. Hankesuunnitelma 15.6.2022. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.

TOVE tutkii tunnetoimijuutta ja vuorovaikutusosaamista digitaalisissa ympäristöissä 2021. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Uutinen 1.12.2021. https://www.jamk.fi/fi/uutiset/2021/tove-tutkii-tunnetoimijuutta-ja-vuorovaikutusosaamista-digitaalisissa-ymparistoissa  

Tripp T.R. & Rich P. 2012. The influence of video analysis on the process of 
teacher change. Teaching and Teacher Education 28 (5), 728–739. 

Tripp T.R. & Rich P. 2011. Using video to analyze one’s own teaching. Abstract. First published: 01 November 2011 https://bera-journals.onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/j.1467-8535.2011.01234.x 

Wenström S. 2020. Positiivinen pedagogiikka ammatillisessa koulutuksessa. Teoksessa Mykrä T. (toim.), Oppimisen iloa ilmiöpohjaisesti. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 30-40. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/504170/Positiivinen_pedagogiikka_ammatillisessa_koulutuksessa.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Wenström S. 2021. TURO 3.0 Turvallinen opiskelu toisella asteella -hankkeen toinen Kick Off –tilaisuus. Ammattiopisto Luovi. https://luovi.fi/tapahtumat/turo-3-0-kick-off-tilaisuus/

Jätä kommentti