Opiskelijahyvinvoinnin tukeminen ja edistäminen korkeakoulussa – ajatuksia korkeakouluharjoittelusta
”Minusta välitettiin, ei jätetty yksin ja autettiin. Loppupeleissä kuuntelu ja läsnäolo ratkaisivat”
Olen korkeakouluopiskelija ja suoritin sosiaalityön maisteriohjelmaan sisältyvän harjoittelun Opiskelijahyvinvoinnin yhteiskehittäminen (OHKE) -hankkeessa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Hankkeessa sain tehtäväksi suunnitella ja kehittää palvelukarttaa korkeakouluopiskelijoille tarkoitetuista hyvinvoinnin palveluista. Tavoitteena oli luoda korkeakoulun henkilökunnalle työväline opiskelijoiden ohjaustyöhön. Palvelukartan avulla pystyttäisiin tarjoamaan tietoa korkeakoulun ulkopuolella toimivista palveluista korkeakouluopiskelijoille ja näin selkiyttämään eri toimijoiden vastuuta ja roolia. Palvelukartan suunnittelu ja sen toteuttaminen kuuluu OHKE-hankkeessa Opiskelukyvyn vahvistaminen -työpakettiin. Koko hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.
Harjoittelussa olen palvelukartan tekemisen lisäksi tutustunut muihin Jyväskylän ammattikorkeakoulun ohjaushenkilöihin, osallistunut korkeakoulun avajaispäivään, päässyt tapaamaan opiskelijoita sekä perehtymään projektityöskentelyyn. Harjoittelussa olen hyödyntänyt sosiaalityöstä kertynyttä osaamista opiskelijahyvinvoinnin toimintaperiaatteita kehitettäessä sekä samalla päässyt oppimaan korkeakouluyhteisöstä ja siellä työskentelevien toimijoiden rooleista.
Mistä kaikki lähti liikkeelle?
Aloitin harjoittelun perehtymällä hankkeen aikana kerättyyn aineistoon sekä tutustumalla hankkeessa jo toteutettuihin toimenpiteisiin. Tämän jälkeen aloin suunnitella palvelukartan rakennetta ja sen muotoa. Palvelukartalta toivottiin selkeyttä sekä helppokäyttöisyyttä, jotta se olisi mahdollisimman hyödyllinen ohjaustyössä. Palveluverkostot nähdään usein hajallaan olevina, eikä palveluita löydetä helposti.
Jo varhaisessa vaiheessa minulle selvisi, että palvelukartan toteutus vaatii opiskelijoiden tuen tarpeiden tunnistamista, ymmärrystä niin korkeakoulun sisäisten tukipalveluiden kuin myös korkeakoulun ulkopuolisten palveluiden toiminnasta sekä tietämystä elämänhallintaan liittyvien haasteiden moninaisuudesta.
Muodostin palvelukartan taustapilarit, jotka olivat mitä, miksi, kenelle ja kuinka. Mitä palvelukartalla tavoitellaan? Miksi se toteutetaan? Kenelle se on tarkoitettu? Ja kuinka palvelukartasta tiedotetaan? Palvelukartan tarkoituksena on tarjota tietoa eri palveluverkostoista ja toimia työvälineenä korkeakoulun henkilökunnalle. Se tähtää varhaiseen puuttumiseen ja pyrkii kehittämään opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemista korkeakoulussa. Palvelukartta on suunnattu korkeakouluopiskelijoille sekä ammattikorkeakoulun henkilökunnalle. Opiskelijat voivat olla päivä- tai monimuoto-opiskelijoita, perheellisiä, kansainvälisiä tai alanvaihtajia.
Lopuksi pohdin palvelukartan tiedottamista ja sen saavutettavuutta. Vaikka tekisin selkeän ja tietoa tarjoavan palvelukartan, se olisi hyödytön, jos sen olemassaolosta ei tiedettäisi. Palvelukartan olisi siis tärkeää olla kaikkien korkeakoulussa olevien saatavilla niin korkeakoulun verkkosivuilla kuin myös intra-sivustolla.
Palvelukartta opiskelijoiden tuen tarpeisiin vastaamassa ja ohjaustyön tukena
Taustapilareiden hahmottaminen ja sosiaalityön koulutustausta tukivat minua palvelukartan suunnittelussa. Lisäksi olen itsekin korkeakouluopiskelija, joten tarkastelin asioita myös opiskelijan silmin. Palvelukartan suunnittelutyön aikana tapasin Jamkin eri työntekijöitä ja haastattelin heitä. Käydyt keskustelut antoivat minulle tietoa eri tukipalveluissa työskentelevien toimenkuvista ja näin ymmärsin, millaista tietoa kaivataan korkeakoulun sisäisissä tukipalveluissa ja miten palvelukartasta tulisi tiedottaa.
Loin palvelukarttaan yhdeksän teemaa, jotka olivat seuraavat:
- mielenterveys ja päihteet
- asuminen
- tukea työllistymiseen
- tukea perheeseen ja parisuhteeseen
- tukea arkeen
- kansainvälisyys
- kriisitilanne
- muut valtakunnalliset palvelut.
Kokosin näiden teemojen alle palveluita verkkosivulinkkeineen siten, että eri tuen tarpeisiin vastaavat palvelut oli listattu Jyväskylän tai Keski-Suomen alueelta. Valtakunnalliset palvelut teeman alaisuuteen kirjasin kansallisesti toimivia tukipalveluita, jotka auttavat ja tukevat ihmisiä eri elämäntilanteissa. Kehitin palvelukarttaa saadun palautteen perusteella, jotta se soveltuisi korkeakouluyhteisöön mahdollisimman hyvin.
Opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen liittyy keskeisesti korkeakouluyhteisön sisällä tapahtuva toimijoiden yhteistyö. Korkeakoulun ulkopuoliset hyvinvoinnin palveluverkostot tukevat korkeakoulun tukipalveluita. Opiskelijoiden tuen tarpeiden tunnistaminen ja heidän hyvinvointinsa tukeminen ei ole siis yksiselitteistä. Korkeakoulussa työskentelevä on asiantuntija, jolla on tietystä substanssista tietoa ja osaamista. Kukaan ihminen ei voi tietää kaikesta kaikkea, minkä takia konsultointi ja monialainen yhteistyö korkeakoulun sisällä ja sen ulkopuolelle on tärkeää. Opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisessa opintojen aikana tarvitaan ohjaus- ja opetustyön ammattilaisilta yhteistyötä ja ymmärrystä konsultoinnin merkityksestä korkeakoulussa. Kun oma tieto tai osaaminen ei riitä, on tärkeää uskaltaa kysyä neuvoa tai apua toiselta ammattilaiselta. Oman tietämättömyyden tunnustaminen on vahvuutta, eikä heikkoutta.
Opiskelijan hyvinvoinnin tukeminen vaatii niin pedagogista osaamista ohjaustyöstä, ymmärrystä elämäntilanteiden haasteista sekä konkreettisten asioiden selvittelyä ja hoitoa. Yksin näitä kaikkia ei voi toteuttaa, vaan yhdessä eri toimijat korkeakoulussa ja sen ulkopuolella pystyvät tukemaan opiskelijan hyvinvointia. Palvelukartta kokoaa yhteen eri palvelut ja näin edistää monialaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä.
Kohtaamisen merkitys opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta
Palvelukartta itsessään on informaatiosta täyttyvä tiedosto, joka ei sen syvemmin tuota pohdintaa hyvinvoinnista tai sen merkityksestä. Palvelukarttaa tehdessä jäin useampaan otteeseen miettimään hyvinvoinnin edistämisen peruspilareita. Olen itsekin korkeakouluopiskelija ja olen saanut opetus- ja ohjaushenkilöstöltä tukea opintojeni aikana. Tuki on voinut ollut palautuspäivien pidentämistä tai HOPS-ohjausta, mutta tärkein tuki on ollut kokemus yhdenvertaisesta kohtaamisesta. Blogin alussa oleva sitaatti on puheenvuorostani, jonka pidin hyvinvointitoimijoiden tiimikokouksessa harjoitteluni aikana. Kerroin omakohtaisesta kohtaamisen kokemuksesta tarinan, jonka avulla toin esille kohtaamisen merkityksen hyvinvoinnilleni. Toisen kohtaaminen mahdollistaa kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksen, eikä sitä pidä pitää itsestäänselvyytenä.
Korkeakouluopiskelijan ja sosiaalityön asiantuntijan näkökulmasta ajattelen, ettei korkeakoulun tehtävänä ole hoitaa opiskelijaa, vaan korkeakoulussa pitää kyetä reagoimaan tilanteissa ja ohjata opiskelijaa hänen tarvitsemiinsa palveluihin. Korkeakoulun tehtävänä ovat kuuntelu, reagointi ja ohjaus. Näitä kaikkia tehtäviä yhdistää toisen kohtaaminen. Sain itse kokea kokemuksen yhdenvertaisesta kohtaamisesta, mikä merkitsi minulle hyväksytyksi tulemista omien tarpeideni ja tilanteeni kanssa. Jokaisella korkeakouluopiskelijalla tulee olla siihen oikeus.
Kirjoittaja
Oona Pajunen, sosiaalityön tutkinto-opiskelija, Jyväskylän yliopisto
Kirjoittaja suoritti korkeakouluharjoittelun Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vuonna 2022.
Opiskelijahyvinvoinnin yhteiskehittäminen -hanke
Lue lisää opiskelijahyvinvoinnin kehittämistyöstä Jamkissa ja SeAMKissa sekä niiden opiskelijakunnissa: