Viisitoista Vietnam-vuotta – eikä todellakaan suotta

blogi1VIETNAM_lootukset

Kokoonnumme JAMKin ja HAMKin opettajakorkeakoulujen tutulla porukalla Vietnamiin eri puolilta maailmaa. Tällä kertaa mukana on myös johtajamme Ulla, jolla on viidentoista vuoden kokemus yhteistyöstä vietnamilaisten kanssa. Hänen matkapäiväkirjaosiostaan voit lukea, miten Keski-Vietnamissa asiat ovat tuona aikana kehittyneet ja miltä BOOST-projektimme tässä vaiheessa näyttää.

Huen yliopistossa parastamassa

Historiallinen Hue ottaa meidät värikkäästi ja lämpimästi vastaan. Kaupunki valmistautuu buddhalaiseen juhlaan jättikokoisin vaaleanpunaisin lootuksin ja monivärisin lipuin. Liikenne on yhtä kaoottista ja äänekästä kuin ennenkin, mutta taas jollain ihmeen keinolla pääsemme sukkuloimaan yliopistolle. Siellä meitä odottavat sekä Huen että Dong Han partnerit, joiden kanssa pidämme ensimmäistä kertaa osan workshopeista Huessa. College of Education on perustettu 1957 ja sen tehtävänä on kehittää erityisesti Keski-Vietnamin aluetta ja osaamista.

Halausten, lämminten kädenpuristusten ja aloituspuheiden jälkeen kääritään hihat ja ruvetaan töihin: tiimit esittelevät projektejaan ja saavat palautetta. Tutustumme myös Huen yliopiston opettajankoulutukseen käytännössä eri oppitunneilla.

On line -esitykset JAMKista ja HAMKista tukevat keskeisiä teemojamme: verkko-oppimisen, työelämäyhteyksien sekä arviointiosaamisen kehittämistä. Asioissa edetään moninkertaisen tulkkauksenkin takia hitaasti, mutta silti tuntuu, että projektitiimit ovat saaneet asioita taas aimo harppauksen eteenpäin.  Myös projektin kouluttajana oppii joka kerta uutta. Kahden päivän jälkeen siirrymme jatkamaan workshopeja Dong Hahan.

Soppaa ja sielunhoitoa huojuvassa majatalossa

Huen workshopien päätteeksi professori Vui vie meidät kuitenkin vielä tutustumaan perinteiseen kalastuskulttuuriin maailman suurimpaan laguuniin. Repaleisen kalastajakylän läpi päästyämme kiipeämme kiikkerään veneeseen ja suuntaamme verkkoviidakon läpi laguunille, josta nousee bambukeppien varassa huojuvia kalastusmajoja.

Vene parkkeerataan isomman bambukeppiviidakon juureen, joka osoittautuu Lagoon Stay and Restaurant –paikan ”kivijalaksi”. Epäröiden kiipeämme merestä nousevaan rakennelmaan. Keppejä yhteen sitomalla on koottu portaat, terassiravintola, keittiö, toiletti ja yömajoja – kaikki nämä on yhdistetty toisiinsa bambusilloilla. Ruoka on kohtuullisen tuoretta, seuraamme sen pyydystystä alapuoleltamme pidellen kiinni kaiteista rystyset valkeina.

blogi2_laguuni

Illan hämärtyessä istumme matalien pöytien äärellä, maistelemme kalaruokia ja keskustelemme vietnamilaisesta kulttuurista ja koulutuksesta. Kapeita veneitä lipuu ohi, pimenevä meri ympärillämme on yhtä aikaa pelottava ja rauhoittava.

Ullan matkapäiväkirjasta:

Quang Trin karu historia

Juuri hetki sitten on päättynyt hikisen aamupäivän workshopin jälkeinen siesta – soppaa, suolaa, suihkua ja saippuaa – Dong Hassa, Quang Trin maakunnassa Keski-Vietnamissa. Onneksi sietämätöntä hellettä helpottava ukkonen jyrisee taivaalla keventäen iltapäivän oppitunteja, vaikka toki se voi viedä työnteolle välttämättömät sähköt mennessään.

Paikka on ihmiskunnan historian eniten pommitettu maanpalanen, joka sijaitsee entisellä Vietnamin demarkaatiolinjalla noin 70 km Huesta pohjoiseen. Tähän pieneen maakuntaan pudotettiin 1970-luvulla päättyneessä sodassa neljän Hiroshiman pommin edestä räjähteitä ja melkoinen määrä kasvimyrkkyjä.

Maanviljely on alueen pääelinkeino, mutta alueen köyhyyttä ovat pitkittäneet miinoja ja räjähteitä täynnä olleet pellot, jotka viime vuosiin saakka ovat haitanneet täysipainoista maanviljelyä. Vuosikymmeniä jatkunut miinanraivaustyö on viime vuosina selvästi helpottanut tilannetta ja maanviljelijät ovat päässeet takaisin riisipelloilleen.

Silti on edelleen vaikea ymmärtää, miten kukaan täällä on aikanaan selvinnyt hengissä taukoamattomien pommitusten, taisteluiden ja myrkytetyn luonnon helvetistä. Lähes silmänkantamaton sankarihautausmaa kaupungin kupeessa kertoo karua kieltään lähihistorian tapahtumista.

blogi3_joki

Sisukasta kehittämistä ja kehittymistä

Nyt menossa on kolmas Suomen ulkoasiainministeriön rahoittama opettajankoulutuksen kehittämishankkeemme Dong Hassa. Jokaisen hankkeen puitteissa minulla on ollut mahdollisuus vierailla ja tehdä työtä Dong Han opettajankoulutuslaitoksella. Viidentoista vuoden perspektiivistä on hienoa todeta, miten ihmisten halu mennä eteenpäin, heidän sisukkuutensa, ahkeruutensa ja yritteliäisyytensä näkyvät täällä vuosi vuodelta lisääntyvänä hyvinvointina, opettajaopiskelijoiden pyöreämpinä poskina, iloisempina ilmeinä ja vapautuneempana käytöksenä.

Myös paikallisten opettajankouluttajien yhteistyöhalu, pyrkimys koulutuksen kehittämiseen ja jatkuvaan uuden oppimiseen ilahduttavat ja auttavat erinomaista työtä tekeviä opettajankouluttajiamme jatkamaan välillä melko haasteellisissakin olosuhteissa. Yli kulttuurierojen, erilaisten elämäntapojen ja toimintakäytänteiden osapuolia on innostanut yhteisesti jaettu päämäärä: hyvin koulutetut opettajat, joiden työn jäljet näkyvät monin eri tavoin yhteiskunnassa ja ulottuvat pitkälle tuleviin vuosikymmeniin.

Kun kuuntelen höyryävän kuumassa iltapäivässä eri puolilta maailmaa yhteen kokoontuneiden opettajankouluttajien keskusteluja opetussuunnitelmien kehittämisestä, oppimisen ohjaamisesta, verkko-ja projektioppimisesta, arvioinnista, työssä oppimisesta ja yrittäjyyspedagogiikasta, voin vain hilpeän onnellisella mielellä todeta: totisesti, viisitoista vuotta – eikä todellakaan suotta!

Suurena buddhalaisena juhlapäivänä 12.5. 2014 Dong Hassa pienten värillisten lyhtyjen lipuessa hiljaisina pitkin jokea kohti Tyyntä valtamerta.

– Ulla

Vietnamissa mukana JAMKin opettajankoulutuksesta Ulla Mutka, Kaija Hannula ja Tuija Rautio sekä HAMKin opettajankoulutuksesta Martti Majuri ja Tauno Tertsunen. Etäyhteyden kautta Irmeli Maunonen-Eskelinen (JAMK) ja Jouni Enqvist (HAMK).

Leave a Comment