Ensimmäisen harjoitteluviikon tunnelmia

Maatilaharjoittelussa on nyt tullut pyörittyä jo kaksi viikkoa Koivurinteen tilalla Kalmarissa, mutta tässäpä ensimmäisen viikon tunnelmia päiväkirjamaisessa muodossa. Harjoittelijasta itsestään mainittakoon, että kotopuolessa ei ole minkäänlaista maatilaa (eikä suvussakaan) ja kaikki maatilan työt ovat melko tuntemattomia käytännössä, karjanhoitoa lukuunottamatta. Nyt tuntuukin, että ensimmäiseen viikkoon verrattuna on jo kehitystä tapahtunut traktorin ajotaidoissa. 🙂

Maanantai – Karjanhoitoa ja äestämiskokeilua

Homma lähti käyntiin klo 6:00 aamulla ihan ”perus karjanhoitohommilla”, elikkäs lehmien ajua lypsylle, vasikoitten juottoo ja syöttöö, lehmien ruokintaa ja lannan kolausta ja muuta. Siivosin ja pesin kaikenlaista, enimmäkseen maitoastioita.
Päivällä ajettiin lantaa erään työntekijän kanssa lähipellolle pintalevittämällä. Seurasin tässä vaiheessa luonnollisesti kyydissä olijan roolista. Muutaman kuorman jälkeen, kelin näyttäessä vihreää valoa, lähdimmekin toiselle pellolle joustopiikkiäkeen kanssa temppuilemaan. Vekottimen työleveyshän oli suurempi kuin paripyöräisen traktorimme, joten ajo oli ihan haastavaa. Sain itsekin kokeilla jonkin aikaa, suoraa linjaa lähinnä, kun ensimmäistä kertaa mitään työkonetta traktorin perässä vedin! Puhelintolpat näyttivät melko uhkaavilta, mutta niiden kiertäminen kuitenkin onnistui. Varsin ketterä vehje kokoonsa nähden. Sopivan hiljaa kun ajoi, niin ihan hyvin selvittiin.

Tiistai – Elämän alkua ja loppua, kauniissa säässä

Myöhästyin 10 min, kun matkalla näin toisella puolen tietä mustan kisun makaamassa. Piti tehdä uukkari ja mennä katsomaan. Kisu oli jäänyt aivan hetki sitten auton alle, reppana oli vielä lämmin. Nostin takakonttiin sen ja soitin riskillä läheiseen lemmikkihotelli Tassunpaikkaan, jossa olivat onneksi hereillä jo. Vein kisun sinne ja lähdin kiitämään tilaa kohti. Kisun omistajakin taisi löytyä pian facebookin avustuksella, eli kisu parka pääsi kuitenkin kotiinsa haudattavaksi. Navetalla oli luvassa karjanhoitohommia ja vastapainona eilen illalla syntynyt uusi elämänalku. Illalla poi’itetun hiehon vasikka olikin varsinainen ahmatti, joi maitonsa pullosta ihan avittamatta.

Sää oli aurinkoinen ja lämmin, kympin maita ajelin autolla vähän kaukaisemmille pelloille, laittamaan lohkoja uuteen uskoon lautasmuokkaimella. Vanhempi isäntä ja toinen työntekijä olivat jo työn touhussa. Jäin hetkeksi hyvän ohjeistuksen jälkeen  ihan ypöyksin Massikan rattiin. Sopivan rauhassa ajelin, niin alkoihan se jo sujua. Työkone oli kiva ja helppo hahmottaa, kun se oli suunnilleen traktorin levyinen, mutta ei läheskään niin ketterä kun joustopiikkiäes.

Keskiviikko – Aikainen herätys ja hoppu

Heräsin jo 4.45, jotta ehtisin aamutallin tehdä. Tuli vähän kiire, mutta ehdinpä karsinatkin siivota jo aamulla! Robotissa oli peintä ongelmaa ja lehmät eivät päässeet lypsylle. Vehje oli päättänyt irroittaa ilmeisesti yhden nännikumin. Saimme sen karjanhoitajan kanssa paikoilleen ja robotti alkoi ruksutella itseään toimintakuntoon. Tunti siinä melkein tuhraantui, että saatiin kone pelittämään ja lypsyjono oli melkoinen sekä tietokoneella että robotin edustalla. Mutta näitä joskus sattuu. Ryhdyttiin äkkiä muihin hommiin, aloin putsaamaan parsia ja kuivittamaan, karjanhoitaja lypsämään pari lehmää kannukoneella ja juottamaan vasikoita siinä enshättään.

Sitten olikin vuorossa lehmien ruokintaa yhteisvoimin ja pienten vasikoiden ruokinnan ja vesien laiton sain hoitaa myös. Semmoista puolijuoksua aamun ensimmäinen puolikas, siementäjäkin kävi ja yhtä lehmää vähän lisäravittiin eläinlääkärin toimesta, kun se vähän meinasi poikimahalvausta ryhtyä tekemään.

Päivällä teimme rehua, ja sain siirrellä ja nostella paaleja pyörökuormaajalla apevaunuun. Onneksi oli hyvä ohjeistaja vieressä, sillä aika monta asiaa piti ottaa huomioon. Paalit piti nostaa riittävän ylös, ja varoa ettei apevaunun terät osu kuormaajan piikkeihin ym. Sitten pitikin jo rientää sonnit ruokkimaan ja lopuksi sain vielä harjoitella Palmu-lietevaunun traktoriin kiinnilaittamista. Paljon uutta oppia oli päivässä 🙂

Torstai – Konehuoltoa ja lisää äestysharjoituksia

Luksusta melkein, kun harjoittelu alkoi vasta kahdeksalta eikä tarvinnut herätä niin aikaisin. Pihaan ajettuani pääsin rapsuttelemaan ihania otuksia, nimittäin bernivanhusta ja energistä pikku mäykkyä! Kahvikupposen jälkeen käytiin tsekkaamassa missä konehalli on, ja hakemassa kasvinsuojeluvehkeet sieltä. Aamulla viriteltiin myös mittalypsyvehkeet toimintakuntoon, purkkeihin oli muuten tullut uusi huono kansi, joka hankaloitti ja hidasti niiden asettelua. Vehje ottaa siis jokaisesta lehmästä lypsyn yhteydessä näytteen, meijerille lähetettävksi, josta sitten seurataan monenmoista sen sisältämää tietoutta lehmäyksilöstä ja tämä tehdään joka kuukausi.

Vuorossa oli traktoreiden huoltoa. Rasvasin rasvanippoja vähän sieltä sun täältä, tarkisteltiin öljyjä, lisättiinkin, putsattiin ilmansuodattimia ja sellaista. Sain ajella myös John Deeren Gator-nimisellä lava-ajokilla, mikä osoittautui oikein näppäräksi. Pesin painepesurilla myös vähän traktoria samalla, kun putsasin enimmistä multapaakuista lautasmuokkainta sekä lautasten rasvanippoja, jotta ne voidaan rasvata taas uudelleen. Päivän sana oli koneen liikkuvien osien rasvaaminen, koska se pitää lian pois ja vähentää osan kulumista, sekä tietysti kaikki myös rullaa paremmin rasvattuna! Hakekattilakin käynnistettiin, sillä aurinkopaneeli kokeilu ei ainakaan tässä vaiheessa kesää tuottanut navetan tarpeisiin lämpöä omine nokkineen. Vielä tosin on melko viileää ollakseen kesä, ja sää on ollut muutenkin vaihtelevaa.

Välissä kävin syömässä, sitten menimme vielä navetalle ja eläinlääkäri teki tiineystarkastuksia, jonka jälkeen siementäjä tulikin jo meitä vastaan. Lopuksi pääsin äestämään, joka oli edelleen hiukan haastavaa. Onnistuin jo melko hyvin äestämään pienempää palaa isommasta peltolohkosta. Yksi äestämätön laikku meinasijäädä, kun käänsin koneen liian aikaisin mutkassa ja jouduin peruuttamaan. Mikä muuten ei ollut helppoa, sillä äes on muistettava nostaa ylös (piikit katkeavat jos peruuttaa kone maassa) ja sehän toimii peruutettaessa kuin peräkärry. Äes kääntyili alkuun vähän minne sattuu, kun ei muistissa enää täysin ole, kuinka kärryn kanssa ajetaan. Selvisin kuitenkin siitä, ja pellon reunalla hivottelevista koivuista sekä keskellä olevista puhelintolpista ilman osumia. Tästä se lähtee!

Perjantai – Eka viikko pulkassa!

Aamulla rapsuttelin taas koirat nopiaan tottakai. Sitten siirryttiin navetalle katsomaan kompuraa, joka ei toiminut. Sen takia koko lypsyrobotti oli pysähdyksissä, koska ei saanut tarpeeksi painetta toimintoihinsa. Varakone oli tilattu lainaan ja tulossa. Jalostusneuvoja tuli käymään aamulla, ja hänen kanssaan kiersimme lähestulkoon kaikki lypsettävät ja ummessa olevat lävitse. Isännän kanssa yhdessä he sitten pähkäilivät sonneja ja suunnittelivat karjanjalostusta etiäpäin. Ruuan jälkeen putsasin yhdestä traktorista paineilmalla kopissa olevia pölyjä, ilmansuodattimet ja moottoritilankin enimmistä pölyhiukkasista. Tämän jälkeen pääsinkin hetkeksi multaamaan joustopiikkiäkeellä pellolle levitettyä lietettä.

Traktorin hallinta vaatii opettelua vieläkin, mutta eipä sitä viikossa kahdessa pellonmuokkauskonkariksi opikaan. Kun vanha isäntä pääsi peltoa kylvämään, lähdimme hakemaan yhteistyökumppanitilalta isoa lietevaunua, joka on siis yhteiskäytössä. Ihan hyvä, etten joutunut traktorin puikkoihin maantielle. Paripyörien kanssa koneen leveys on 3,5 metriä, joten maantiellä se menee hyvin lähellä keskiviivaa ja aurauskeppejä hipoen. Saa olla tarkkana tuollaista yhdistelmää ajaessa! Sadetta oli luvattu alkavaksi kolmen aikoihin ja pisaroita jo tulikin sitten kotimatkalla. Kylvöhommia ei pysty sateella tekemään, lietettä voi ajaa jos ei kaatamalla sada. Paljon ovat nämä hommat säästä kiinni, toivotaan ensi viikolle aurinkoista keliä.