Huai´an – Opiskelijoiden vapaa-aika

Kahden viikon kestoinen opintomatka Kiinaan, Huai´aniin alkoi 11.10.2017 tilataksin tiiviissä tunnelmissa. Ryhmässä lähes kaikki olivat jo entuudestaan toisilleen tuttuja. Sen sijaan tulevasta retkestä monikaan ei tiennyt, eikä osannut arvata. Millaisessa paikassa yöpyisimme? Kuinka meidät otettaisiin vastaan? Mitä näkisimme ja oppisimme? Haistaisimme ja maistaisimme? Millainen olisi Kiina?

Opintomatkamme oli osa Biotalouden yrittäjyys –kurssia. Tarkoitus oli ottaa selvää biotalouden vientimahdollisuuksista Kiinaan. Reissu oli tiukkaan aikataulutettu, mutta iltaisin- ja viikonloppuisin edimme nauttia myös vapaa-ajasta.

Matkustaminen Suomesta Kiinaan kesti kauan, yhteensä 25 pitkästyttävää tuntia. Viimein saavuimme majapaikkaamme, 4-tähden hotelliin (kiinalaisella mittapuulla). Vaikka matka oli pitkä ja olimme väsyneitä pitkästä matkasta, lähdimme vielä käymään lähettyvillä olevan kauppakeskuksen supermarketissa ostamassa kukin tarpeelliseksi näkemiään tavaroita. Ensimmäisestä illasta Huai’anista jäi lähinnä mieleen varsin epämielyttävät hajut, niin kaduilla, kuin myös siellä supermarketissa. Myös ihmisten tuijottelu ja kuvaus kohteena oleminen tuntuivat varsin huvittavalta mielestämme. Eräs nuori ja ystävällinen hotellityöntekijä, Sunny nimeltään, tarjoutui esittelemään meille lähistöltä löytyviä mielenkiintoisia kohteita, kun kyselimme mistä voisimme mahdollisesti löytää baarin, jossa käydä nauttimassa muutama rentouttava juoma. Hän johdatti ryhmäämme kohti kujaa, jossa oli valtavasti kaiken näköisiä ruokapaikkoja, kunnes pysähtyi erään vahvoja väkijuomia myyvän kaupan eteen ja käski meidän odottaa. Hän nouti sieltä pienen pullon jotain ainetta, sekä kertakäyttökuppeja viereisestä ravintolasta. Nostimme tämän maljan yhtäaikaa ja kiskaisimme sen kurkuistamme alas. Ilmeemme olivat ilmeiset hassut, kun ympärille kertyneet kiinalaiset nauroivat meille. Juoma oli riisiviina ja melko yleiseksi mielipiteeksi joukkiollemme jäi, että ei se hyvää ainakaan ollut. Sunny näytti meille myös läheisen pubin, jossa maistelimme kiinalaista olutta. Se maistui suomalaiseen makuun lähinnä laimealta vedeltä. Eräät tytöt myös koittivat tilata valkoviiniä (white wine), joka kiinassa tarkoittaa riisiviinaa, joten ei sen enempää siitä viininjuonnista.

Läheisin kauppakeskus tuli päivien aikana varsin tutuksi, erityisesti naispuolisille matkatovereillemme. Kauppakeskuksissa on varsin paljon länsimaalaisia kauppoja ja myös paljon lisää erilaisia ruokaputiikkeja, joista löytyi monenlaista herkkua ja inhokkia. Kiinalaiset opiskelijat tutustuttivat meidät myös kiinalaisiin toreihin, jotka olivat tupaten täynnä kaikennäköistä krääsää. Kiinalaisista ystävistämme oli myös paljon apua tulkkaamisessa, sillä englannin kielentaito oli Huai’anissa varsin mitätöntä. Joinakin päivinä, kun ei jaksanut enää lähteä kaupungille rilluttelemaan, rentouduimme joko yksin, tai muiden kanssa pelaten korttipelejä. Jotkin hurjat kävivät jopa hotellin kuntosalilla ja järjestettiimpä siellä myös kerran pilates, josta kiinalaiset saliohjaajat olivat varsin innostuneita ja kiinalaiseen tapaan halusivat lopuksi ottaa runsaasti kuvia kanssamme.

Hikisenä pilateksen jälkeen.

Kiinalaiseen kulttuuriin kuuluu vieraanvaraisuus ja saimme siitä osamme esimerkiksi ruokatarjoilujen muodossa. Kiinalainen ruoka syödään lähes poikkeuksetta syömäpuikoilla, josta kaikilla opiskelijoistamme ei ollut liialti aikaisempaa kokemusta. Ensimmäiset ruokailut kuluivat puikkojen käytön opetteluun. Onneksi kiinalaiset opiskelijat olivat huumorintajuisia ja avuliaita neuvomaan.

Ruoka Huai´anissa oli herkullista, mutta ei lainkaan sitä, mitä olimme Suomen kiinalaisissa ravintoloissa oppineet syömään. Monet ruoat yllättivät meidät, mutta miltään lautaselta ei jäänyt maistamatta. Erikoisimmiksi mainittakoon sian korvat, ravun sakset, sian nahka, ankan pää, naudan vatsa, hajutofu, kanan varpaat ja ankeriaat.

Henkilökohtainen suosikkiruokamme oli nimeltään hotpot. Pöydän keskellä kiehui kaksi lientä; tulinen ja neutraalimpi. Liemeen upotettiin kypsymään erilaisia raaka-aineita, kuten lihoja, sieniä ja mereneläviä. Kävimme hotpot ravintolassa yhdessä kiinalaisten opiskelijoiden kanssa, mutta myös itsenäisesti. Raaka-aineiden valitseminen oli hauskaa, sillä meillä ei ollut hajuakaan mitä kiinalaisessa menussa luki. Hotpot on rento ja sosiaalinen tapa ruokailla ja sitä varten varataan yleensä reilusti aikaa.

Hotpottia. 

Mahalaukkua ja papuja.

Matkan aikana oli kiinnostavaa päästä tutustumaan kiinalaisten nuorten vapaa-ajan viettoon, vaikkakin heidän tapansa viettää vapaa-aikaa on melkoisen erilaista omastamme. Tutustuttuani heihin enemmän kehtasin kysellä tarkemmin heidän vapaa-ajastaan. Heidän elämänsä koostuu lähinnä koulusta ja nukkumisesta, mutta sen kykenen toisaalta ymmärtämään tiukan opintosuunnitelman ja vaativien opettajien takia. Uupumusta heidän keskuudessaan olikin havaittavissa, koska he joutuivat meidän takiamme skippaamaan rutiininomaiset päiväunensa. Mutta hämmästelyistäni huolimatta tuollaista elämäntapaa voisin kokeilla itsekkin ja testiksi kuukauden verran antaa koulun ohjata elämääni katsoen sen vaikutuksia arvosanoihini.

Yhteistä vapaa-ajan vietoissamme oli urheilu- ja musiikkiharrastukset, vaikkakin kampuksella harrastukset ilmenivät klubien merkeissä. Klubeja oli useille eri harrastuksille urheilusta väittelyklubiin. Sellaista systeemiä ei meillä ainakaan Tarvaalasta löydy muuta kuin sähly/lentopallo vuorot muistuttavat heidän klubitoimintaansa. Muutamalla oppilaalla oli myös harrastuksia kampuksen ulkopuolellakin, johtuen ettei niitä harrastuksia ollut mahdollisuutta harrastaa koulun alueella, kuten uinti uima-altaan puuttumisen vuoksi.

Koulun kirjasto.

Suurimmaksi osaksi heidän arkipäiviensä illat koostuivat kotona olemisesta koulutöitä tehden, leffoja katsellen, mobiilipelejä pelaten tai kämppistensä kanssa oleskelusta. He olivat myös suuria ”snacksien” kuluttajia ja syöttivätkin meille vaikka kuinka montaa erilaista paikallista pientä purtavaa. Viikonloppuisin he kumminkin osaavat irrottautua arjesta, ja suuressa suosiossa ystävien kanssa harrastettavaksi olikin illanistuminen hotpotin äärellä.  Jos viikonloppu sattui olemaan normaalia pidempi, sanoi muutama oppilas usein käyttävänsä sen ajan kotona vierailuun, riippuen tietenkin kuinka pitkä matka heillä oli perheensä luo.

Suomalaisten nuorten vapaa-ajan viettoon kuuluu melkoisen laaja skaala erilaista tekemistä, kuten elokuvissa käynti, urheilu harrastukset, baareissa käynti, matkustelu maansisäisesti ja ulkomaille jne. Jos olisi ollut enemmän aikaa tutustua paikallisiin opiskelijoihin, olisi saattanut löytyä enemmän samanlaisia harrastus yhtäläisyyksiä maidemme opiskelijoiden välillä. Se meissä ainakin oli samaa, että harrastukset ovat tapa rentoutua arjen keskellä.

Vaikka ohjelmamme olikin melko tiivis eikä iltaisin vapaa-ajan viettoon äärettömästi aikaa, eikä kaikilla jaksamista ollutkaan, innokkaimmat matkaajat löysivät itselleen miltei joka päiväksi jotain uutta nähtävää ja koettavaa. Kohteiden joukkoon mahtui luonnollisesti sekä niitä hyviä, että huonoja vaihtoehtoja.

Paikallinen tori.

Heti alkumatkasta kävimme kiinalaisten opiskelijoiden kanssa kävelemässä läheisessä huvipuistossa. Tämä paikka kuitenkin kuului ehdottomasti niihin, joihin ei kannata palata. Puisto oli täysin autioitunut, laitteet huoltoa vailla ja koko kahden viikon aikana emme nähneet alueella yhtään asiakasta.

Esitimme kiinalaisille opiskelijoille toiveen eläinpuistosta, ja he veivätkin meidät lyhyen taksimatkan päähän sijaitsevaan Huai’an Zoohon. Puistosta löytyi kattavasti meille vieraampia eläimiä seeproista virtahepoon, ja tietysti pandoja. Paikka itsessään oli muuhun kaupunkiin verrattuna vehreämpi ja hieno paikka, mutta eläinten oloissa olisi paljon parannettavaa. Lisäksi alueella oli eläinmuseo, jonka täytetyt eläimet olivat osittain lähes tunnistamattomia.

Juho huvipuistossa.

Yksi oppituntimme koski täysin Huai’anin kulttuuria ja turismia, josta löysimmekin mielenkiintoisen näköisen kohteen, Grand Canalin. Olimme päiväsaikaan ajaneet kyseisen, ei mitenkään erikoisen näköisen kohteen ohi, joka pääsikin kirjaimellisesti loistoonsa pimeän aikaan. Lukuisat värikkäät valot valaisivat kanaalin siltoja ja rannoilla olevia vanhoja rakennuksia, kun ajelimme turistiveneellä vesistöä pitkin. Kanaalin reunoilta löytyi useita ruokapaikkoja ja ruokakojuja, ja paikalliset soittivat elävää musiikkia. Kuvat kertokoot lisää tästä ehdottomasti näkemisen arvoisesta paikasta.

Grand Canal.

Hotellin lähimaastot tulivat kahden viikon aikana hyvinkin tutuiksi, ja kaupungin oleellisimmat turistinähtävyydet kierretyksi, joko omatoimisesti tai koulun järjestämien vierailujen myötä.

Palasimme Suomeen 25.10.2017. Kyydissä istui väsynyt, mutta matkaansa tyytyväinen porukka.

Heidi, Petri, Juho & Veera