Polulla biotalouden asiantuntijaksi, osa 4/4

Opiskelija Sari Laakso kertoo, kuinka päätyi opiskelemaan agrologiksi, vaikka yksi tutkinto oli jo taskussa ja työelämä opettanut lisää.

Kaikki on yhteydessä kaikkeen…

Ykseys ja yhteys. Maailmansielu. Globaali talous. Virustartunta. Kaikki on yhteydessä kaikkeen, halusimme tai emme. Tunnen olevani onnekas, kun pystyn yli kolmikymppisenä vielä opiskelemaan uutta ja löytämään yhteyksiä asioihin mistä en edes ollut tietoinen. Jo tämän ensimmäisen vuoden jälkeen opinnot ovat täyttäneet sille asettamani tavoitteet: kehittymismahdollisuuksia on runsaasti ja opeista on ollut minulle hyötyä nykyisessä työssäni, välillä yllättävilläkin tavalla. Eniten opintojen vaikutuksen huomaan tiedonhaun helpottumisessa ja termistöjen sekä eri tuotteiden ja asioiden yhteyksien laajemmassa ymmärtämisessä. Yllättävän edun työhöni sain myös ICT Valmiudet -kurssin Excel-opeista. Ja jos jotakin olen oppinut, niin sen kuinka suuri rooli tiedolla on valintojen tekohetkellä.

Opiskelun antamien suorien työhyötyjen ohella käynnissä on koko arvomaailmani valtava mylläys. Tuntuu kuin joka kurssitehtävä ja uusi oppimani asia haastaa minut katsomaan maailmaa uudestaan ja tarkemmin. Näetkös, tästä et tiennyt mitään ja itse asiassa tämä toinenkin juttu menee aivan eri tavalla kuin kuvittelitkaan. Ja kuule, näin se menisi oikein, mutta näistä syistä monesti niin ei kuitenkaan tehdä. Mahani muljahtaa, kun näen bussipysäkin mainoksen ruoan halpuutuskampanjasta, koska pessimistisesti heti ajattelen, ettei voitto ainakaan lähde kaupan katteesta. ”Tuottajalle kiitos” markettipakettien kyljessä tuntuu nykyään lähinnä kuttuilulta. Hyvän tuottajahinnan pitäisi olla itsestäänselvyys, jotta tuotantoa voidaan tehdä Suomessa. Ällistyn, kun kuulen isojen yritysten asennoituneen niin, että kuluttaja on kingi. Me, jotka olemme täysin mielihalujemme, mainosten ja tarjousten ohjailtavissa? Aaa, nyt ymmärsin. No niin joo, tietty, siksi juuri.

Miten on mahdollista olla tiedostava kuluttaja tässä ympäristössä, kun tietoa on rajallisesti? Kun jokaisella hieman paremmallakin valinnalla on varjopuolensa? Kun päiväsi täytyy jo ihan vain siitä muustakin elämästä? Ja onko tarjolla oleva tieto oikeaa? Mihin se perustuu; kirjoittajan mututuntumaan, huokuuko siinä perinteiden voima vai onko kyseessä todella tieteellisesti tutkittu ja vahvistettu asia? (Tämä on muuten blogi ja kirjoitukset ovat ihan oman pääni tuotoksia.)

Uutistulva maailman luonnonvarojen huononevasta tilasta saa minut joka hetki tietoisemmaksi siitä, miten valintamme ihmiskuntana vaikuttavat maailman tilaan. Kun tuskailen näiden aiheiden äärellä, toivon, että olisi olemassa ohjeet, miten elää tasapainossa ympäristön kanssa. Muutakin kuin Raamatun kymmenen käskyä, EU:n käsittämättömän direktiivisuma tai klikkiuutisten vinkit miten sinä, kaverisi ja elämäsi voivat helposti ja vaivattomasti muuttua paremmiksi. Helpotuin hetkeksi, kun näin uutisen tutkimuksesta planetaariselle ruokavaliolle, jonka avulla maailmassa riittäisi ravinteikasta ruokaa kaikille, ottaen huomioon ruoan tuotantotavan ja väestönkin kasvun. Uutiset heti kritisoivat tutkimusta siitä, että isolla osalla maailman väestöä ei ole nyt varaa tämän tyyppiseen dieettiin. Jäin kuitenkin miettimään, minkälainen dominoefekti saataisiin aikaan, jos edes Yritettäisiin lähestyä tällaista planetaarista ruokavaliota kautta maailman?

Muutamia itselleni asettamia uusia tavoitteita, enkä edes odottanut uutta vuotta ottaakseni nämä käyttöön: Ostan enemmän ruokaa Reko-ringeistä ja lähiruokatarjoajilta. Vähennän lihan syöntiä suosien riistaa ja annan sille sen juhlaruoan aseman, joka sille kuuluu (se on nimittäin isojen investointien ja monen vuoden homma saada lihaa pöytään). Vähensin kahvin juontia ja siirryin käyttämään siinä kaurajuomaa. Yritän aina hankkia vain sen määrän ruokaa, mitä syön. Vähensin valmisruokien ja välipalatuotteiden hankintaa. Ostan koko ajan enemmän kotimaisia tuotteita, MSC-sertifioitua kalaa, luomua, Reilun kaupan tuotteita ja kasvispohjaisia ruokia. Liikun Suomessa junalla ja busseilla. Hankin vaatteeni kirppareilta ja kierrätyskeskuksista. Käytän kauppareissuilla Buycot-appia, missä olen liittynyt muun muassa valinnan illuusiota ylläpitävien yritysten boikotointiin. Kun aloitin, nämä tuntuivat isoilta muutoksilta, mutta loppu viimein ne vaikuttavat varsin vähän arkeeni. Talouteni on myös pysynyt kurissa: kun en tuhlaa määrään, minulla onkin varaa laatuun.

Minut valtaa tasaisin väliajoin kuitenkin epäilys, onko oikeasti vaikutusta millään muutoksilla, mitä minä yksi pieni ihminen yritän tehdä elämässäni? Tätä on niin vaikea arvioida, koska vaikutukset alkavat näkyä vasta tulevien sukupolvien elämässä. Pitää vain uskoa, niin kuin enkeleihin tai hiilen sitoutumiseen, vaikkei kumpaakaan näe. Tätä hoen päättäväisesti epäilyksieni äärellä, koska jos minä en muutu, niin miksi kukaan muukaan muuttuisi? Nelson Mandela on sanonut: ”One of the most difficult thing is not to change the society – but to change oneself.” Eli lähden liikkeelle siitä, mihin oikeasti voin vaikuttaa: minuun itseeni ja omiin valintoihini. Jos minulle kuluttajana on annettu päätöksen valta, niin silloin kyllä totta vie käytän sitä.

Sari Laakso, opiskelija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Jätä kommentti