Nettopositiivista liiketoimintaa kehittämässä
Saarijärven Tarvaalassa on koulutettu agrologeja vuodesta 1988, ensin opistotasolla Tarvaalan Maatalousoppilaitoksen toimesta. Vuodesta 1999 alkaen Jyväskylän ammattikorkeakoulu on vastannut agrologi (AMK) koulutuksesta.
Tässä sarjassa tutustutaan muutamiin Tarvaalan alumneihin, ja heidän uratarinoihinsa. Millainen agrologi sinusta tuli, Mia Suominen?
Valmistuin Tarvaalan Maatalousoppilaitoksesta agrologiksi joulukuussa 1991. Olimme ensimmäinen vuosikurssi, joten nimesimme itsemme prototyypeiksi, vaikka kyllä meistä taisi ihan käyttökelpoisia tulla monenlaisiin tehtäviin. Opiskeluajasta päällimmäisenä jäi mieleen käytännönläheisyys ja monipuolisuus: pääsimme metsätöihin, hoitamaan lehmiä ja lampaita, korjaamaan koneita ja jopa hitsaamaan, keräämään kasveja ja tunnistamaan maalajeja. Vastapainoksi luokkahuoneessa pänttäsimme energia-asioita, taloustietoa, kasvifysiologiaa, kotieläintietoa, metsänkasvatusta jne. Olimme vaativa ryhmä, jonka kanssa opettajat olivat välillä ihmeissään. Asuimme koululla, joten meille kehittyi tiivis ryhmähenki ja olemme pitäneet yhteyttä valmistumisen jälkeenkin.
Kasvit veivät uuden agrologin mennessään tutkimusmestariksi Jokioisiin. Tein töitä viljakasvien aitousjalostuksen, kasvihuoneristeytysten ja solukkoviljelyn parissa. Siellä koin ahaa-elämyksen siitä, mitä haluan ”isona tehdä” ja jatkoin kasvinjalostuksen opintoja Helsingin yliopiston maa- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa. Opiskelin myös yhden kauden Ruotsin Maatalousyliopistossa ja gradun tein ohran geenivarantojen hyödyntämisestä. Agronomiksi valmistuin 1997.
Näiden kahden tutkinnon turvin ajattelin takuuvarmasti turvaavani tulevaisuuteni, sillä kuten Tarvaalassa opimme ”agrologi selkeästi selittää sen, minkä hämärästi ymmärtää, kun taas agronomi hämärästi selittää sen minkä selkeästi ymmärtää”. Pääsin tutkijan uran tasaiseen nousukiitoon MTT:lle ja tein väitöskirjan ruokohelven geenivaroista kuidun ja energian raaka-aineena. Seuraava askel oli kasvien geenivaraohjelman käynnistäminen Suomessa, sillä emme vielä tällä hetkellä täysin ymmärrä, mitä kaikkia ratkaisuja kasvit voivat meille tarjota. Siksi viljely- ja puutarhakasveja tallennetaan siemeninä geenipankkeihin tai eläviin kokoelmiin tulevia sukupolvia varten.
Kymmenen vuoden akateeminen ura vaihtui liiketoiminnan puolelle, kun tulin Vapolle Jyväskylään kehittämään ruokohelvestä uutta tuotetta uusiutuvan energian valikoimaan. Siinä tosin oltiin liian varhain liikkeellä, sillä aika uusiutuvalle peltoenergialle olisi kypsä vasta nyt, kun puulle on energian lisäksi paljon muutakin käyttöä. Viidentoista vuoden aikana Vapolla olen ollut parantamassa yrityksen vastuullisuutta, käynnistämässä start-up liiketoimintaa ja johtamassa innovaatiotoimintaa. Viimeiset viisi vuotta olen kehittänyt ja kaupallistanut uusia liiketoimintoja. Suurin saavutuksemme sillä saralla on veden ja ilman puhdistukseen käytettävä aktiivihiili, jonka teollinen tuotanto on parhaillaan rakenteilla Ilomantsiin.
Urallani ovat yhdistyneet tutkimus ja liiketoiminta, innovaatioiden kehitys sekä muutosten läpivienti. Olen halunnut saada aikaan konkreettisia ja luonnon kannalta kestäviä asioita. Liiketoiminnan nettopositiivisuus on minulle tärkeää: sen pitää tuottaa kokonaisuudessaan enemmän yhteiskunnallisia, ympäristö- ja taloushyötyjä kuin haittoja. Kasvien kanssa teen tänäänkin työtä, sillä etsimme suobiomassasta uusia, korkean jalostusasteen tuotteita, joilla voidaan edistää ruoantuotantoa, puhdistaa ilmaa ja vettä sekä korvata haitallisia kemikaaleja, öljypohjaisia tuotteita ja muoveja. Agrologi-agronomin sydäntä lämmittää erityisesti kehitysprojekti, jossa humushappoja hyödynnetään viljelykasvien ravinteidenottokyvyn ja säänkestävyyden parantamisessa. Saan olla mukana huipputiimissä kehittämässä tuotteita elintarvike-, rehu-, lääke- ja kosmetiikkateollisuudelle. Ja matka jatkuu.
Mia Suominen, Business Area Director, Vapo Ventures