Pari sanaa verkostoista

Kuuntelin tänään erään pitkän linjan yrittäjän puheenvuoroa, josta monen muun kiinnostavan asian lisäksi mieleen jäi erityisesti yksi asia: verkostot ja niiden merkitys kehitykselle. Yrittäjän esitellessä itseään hän korosti omaa koulutushistoriaansa. “Hän tietysti tahtoo esitellä omaa ammatillista osaamistaan”, oli ensimmäinen ajatukseni, mutta siitä ei tässä yhteydessä ollut lainkaan kyse. Tämä yrittäjä tahtoi nimenomaan korostaa sitä, että jokainen hänen suorittamansa tutkinto ja koulutus on kasvattanut sitä verkostoa, jonka hän kokee yritystoiminnalleen erittäin merkittäväksi.

Yksityisyrittäjälle verkostot ovat erittäin tärkeitä. Niistä haetaan ideoita, saadaan käytännön apua esimerkiksi koneiden ja laitteiden kanssa, mutta ennen kaikkea sitä tuiki tärkeää vertaistukea. Sitä, että on joku, jonka kanssa uutta ideaa pallotella. Sitä, että pahassa tilanteessa on joku, jolle asiaa myllyttää. Vertaistukea jokainen yksin yritystään pyörittävä kaipaa ja tarvitsee tasapainottamaan arkista aherrustaan. Yrittäjä kertoi, että hänen liiketoimintansa on kehittynyt juuri sellaiseksi kuin se on nimenomaan verkostojen ja niistä saatujen kokemusten, ideoiden ja sattumusten takia.

“Verkostot, check, onnistuu.” Vai onnistuuko? Verkostojen luominen kuulostaa helpolta, mutta onko se sitä? Suomessa eletään jäyhien luonteiden ja “minä-itse” -kulttuurin luvatussa maassa, jossa pitkät välimatkat luovat oman lisänsä ongelmaan. Korona-ajan kurimuksessa ne vähäisetkin sosiaaliset kontaktit ovat siirtyneet fyysisistä tapaamisista kasvottoman internetin syövereihin. Toki internet tarjoaa oman väylänsä verkostotumiselle ja tekee myös kansainvälisten verkostojen luomisen helpommaksi. Kevään 2020 digiloikka vahvistakoon siis verkostoitumisen mahdollisuuksia, vaikkei se aina fyysisiä kohtaamisia korvaakaan.

Verkostoja luodessa kannattaa muistaa, että hyvästä yhteistyöstä hyötyvät kaikki. Verkostojen kautta löytyy usein myös niitä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa vastuita voidaan jatkossa jakaa. Toimivan yhteistyön tärkeimpiä tekijöitä onkin osata jakaa vastuuta ja hyödyntää jokaisen omia vahvuuksia yhteisen päämäärän tavoittelussa. Vaikka varsinaisia yhteistyökumppaneita ei verkostoista löytyisikään, omien kontaktien vahvuuksia kannattaa käyttää myös mielipiteiden kartoittamisessa. Tuotteistamisen ja yrityksen kehittämisen ollessa kyseessä eri alojen asiantuntemusta kannattaa hyödyntää. Mitä useammalta kantilta tuotetta on mietitty, sen paremmin sitä osataan asiakkaille myydä.

Mutta kuinkas niitä verkostoja taas luotiinkaan? Missä niitä samanhenkisiä ihmisiä kohtaisi? Aivan, johan se tuolla aiemmin sanottiin: koulusten kautta. Valmistuin itse keväällä 2020 agrologiksi JAMKin biotalousinstituutista Tarvaalasta, jossa opiskelin monimuotolinjalta. Mitä minulle jäi päällimmäisenä kouluvuosistani mieleen? No ne ihmiset! Ne uskomattoman erilaiset ihmiset, jotka ajattelevat asioista aivan eri tavalla! Ne ihmiset, joiden kanssa on saatu keskustelu aikaan niin eläinten jalostuksesta, lannoitteiden käytöstä, eri opiskelumuotojen paremmuudesta, tulevaisuuden uhkakuvista, Ghanan sanitaatiosta, eri rotuisten nautaeläinten äänistä tai ruumisarkkujen imeytysaineista. Ne ihmiset, jotka tulevat maalta tai kaupungeista. Ne ihmiset, jotka ovat opintoja ennen nähneet työelämää kymmeniltä eri aloilta. Ne ihmiset, jotka olivat opiskelijoita, opettajia ja hankehenkilökuntaa. Ne ihmiset, joista minä olen nyt luonut oman verkostoni.

Kun ajattelen sitä uskomatonta ammattitaidon määrää, joka jakautuu todella laajalle osaamisen alueelle, voin todeta olevani tämän päivän puhujan kanssa samaa mieltä. Opintojen kautta saa rakennettua uskomattomia verkostoja, joihin voi tukeutua niin työasioissa kuin muutoinkin. Oman alan ihmiset kohtaa parhaiten nimenomaan siellä oman alan opintojen keskellä. Ja koska oma verkostoni on kudottu monimuotoisen biotalouden ympärille, voin vain todeta saaneeni melkoisen turbon moottoriini!

Aija Hytönen, projektityöntekijä, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Jätä kommentti