Opiskelijan etäelämää
Hei! Olen ensimmäisen vuoden agrologiopiskelija täällä Tarvaalan biotalouskampuksella. Aloitin opintoni poikkeusaikana, ja se on tuonut omanlaisensa säväyksen opintoihin. Ensimmäinen lukukausi meni aika lailla normaaleissa merkeissä, kun kaikki tunnit järjestettiin normaalisti koululla. Toki etänäkin oli mahdollista osallistua joillekin oppitunneille, mikä on välillä ihan jees. Itse pidän kuitenkin enemmän lähiopetuksesta.
Kun koulu jatkui joululoman jälkeen, olikin kaikki opetus siirtynyt etänä toteutettavaksi. Kaikki oppitunnit järjestettiin siis etänä zoomin välityksellä. Aluksi tuntui oudolta, kun ei tarvinnutkaan lähteä ovesta ulos ja kohti koulua. Riitti kun avasi läppäriltä Moodlen, ja etsi sieltä sen opettajan Zoom-osoitteen, kenen tunti oli alkamassa. Kuulostaapas helpolta. Onhan se toki vaivatonta, varsinkin jos tunneilla käsitellään jotain asiaa, mitä ei tarvitse kuin kuunnella. Siinä samalla voi sitten neuloa vaikka villasukkia. Tai tehdä ruokaa. Kunhan pystyy samalla keskittymään aiheeseen. Vaikka ei sekään haittaa, jos joku asia menee hiukan ohi, sillä oppitunnin tallenteen voi katsoa vielä jälkikäteen Moodlesta uudelleen.
No millainen se opiskelijan etäkoulupäivä sitten on? Niitä on varmasti hyvin monenlaisia. Itse herään noin tunnin ennen ensimmäisen oppitunnin alkua. Siinä on hyvin aikaa heräillä ja syödä aamupala ennen opetusta. Jos nukkuu pommiin niin sekään ei ole katastrofi, sillä aamupalan voi syödä vaikka oppitunnin aikanakin. Kahvitauolla on hyvin aikaa hakea vaikka polttopuita liiteristä ja lämmittää takkaa. Takkatulen ääressä on mukava jatkaa koulupäivää. Ruokatauolla ehtii hyvin tehdä ruokaa ja syödä, ja jos aika meinaa loppua kesken, niin aina voi ruokailla oppitunnin lomassa. Loppupäivä meneekin sitten mukavasti läppärin ääressä. Koulupäivän aikana ehtii myös rapsutella kissoja ja pitää niille seuraa.
Etäopiskelussa on niin hyviä kuin huonojakin puolia. Itse pyrin löytämään asioista ennemmin niitä hyviä puolia, vaikka alkaa tämä etäily tympiä jo vähän. Hyviä puolia etänä opiskelussa on esimerkiksi se, että säästyy polttoainetta, kun ei tarvitse ajaa joka päivä autolla kouluun. Ei ole myöskään pakko olla täällä Saarijärvellä, vaan opiskelut voi hoitaa mistäpäin Suomea (tai vaikka maapalloa) tahansa. Kunhan on läppäri mukana, ja löytyy toimiva nettiyhteys. Huonoja puolia taas ovat esimerkiksi, että ei pääse kunnolla sosialisoitumaan muiden luokkalaisten kanssa, ja että opetuksen laatu kärsii, kun ei pääse luokkaan kokoontumaan. Oppitunnit tuntuvat olevan enemmän sellaisia, että opettaja puhuu, ja muut kuuntelevat. Toki välillä keskusteluakin syntyy, mutta varmasti monella on suurempi kynnys avata mikrofonia ja puhua, kuin jos oltaisiin tavallisessa luokkahuoneessa.
En odottanut ihan tällaista opiskelijan arkea, kun hain tänne opiskelemaan. Uskon kuitenkin, että tämä koko nelivuotinen urakka ei tule olemaan pelkästään tällaista ”kirjekurssilla” opiskelua. Uskon, että pääsemme vielä opiskelemaan normaalisti, kunhan tämä koronapandemia tästä väistyy.
Ensimmäisen vuoden agrologiopiskelija, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti