Metsän keskeltä suoraan Helsingin ytimeen Metsäpäiville
Valtakunnalliset Metsäpäivät 2019 rakentuivat ilmastoasioiden ympärille unohtamatta kuitenkaan puun uusia mahdollisuuksia sekä työhyvinvoinnin tärkeyttä. Vuosittainen metsäalan päätapahtuma keräsi saman katon alle noin 500 nykyistä tai tulevaa metsäalan ammattilaista.
Järjestyksessään 90. Metsäpäivät järjestettiin tänä vuonna Helsingissä Hotelli Clarionissa Jätkäsaaressa. Puitteet tilaisuudelle olivat hienot juhlasaleja myöden ja 78 metriä korkean hotellin skyroomista aukenivat maisemat syksyisen Helsingin ylle. Kaksipäiväisen tilaisuuden avauspuheenvuoron piti arvostettu puhuja, Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas. Kehuja saaneen puheensa päätteeksi hän toivoi tolkkua ympärillä velloviin ilmastokeskusteluihin ja keskittymistä niissä olennaisiin asioihin epäolennaisten sijaan.
Metsiin ja metsien käyttöön kohdistunut paine viimeaikaisissa ilmastokeskusteluissa on liioiteltua varsinkin Suomen osalta, kun peilataan metsien käytöstä aiheutuneita hiilidioksidipäästöjä maailmanlaajuisesti hiilidioksidin kokonaispäästöihin. Taalaksen mukaan peräti 90 % hiilidioksidipäästöjen lisääntymisestä liittyy fossiilisiin polttoaineisiin ja loput 10 % on kytköksissä metsien hävittämiseen. Metsien hävittämisen osalta todelliset ongelmat ovat trooppisten sademetsien alueilla. Meidän havumetsävyöhykkeellä metsät uudistuvat toisin kuin sademetsissä ja esimerkkinä Taalas mainitsi Ruotsin ja Suomen metsänhoitokulttuurin, joka ottaa huomioon kestävyyden periaatteen. Toki Suomessakin hiilinielujen lisääminen on myönteistä, mutta paljon enemmän hyödyntämätöntä potentiaalia tällä saralla hän näkee entisissä kommunistimaissa, joissa metsienhoidon taso ei vedä vertoja esimerkiksi Suomelle. Suomen hiilinielujen kasvattamisen tehostamisessa on Taalaksen mukaan tärkeää pohtia huolellisesti toimien yhteiskunnallisia vaikutuksia ja sitä, mikä on Suomelle kokonaisvaltaisesti järkevää. Fossiilienergiasta luopuminen on kuitenkin edelleen Taalaksen mukaan tärkein tekijä ilmastonmuutoksen hillinnässä, pelkästään hiilinieluilla asiaa ei ratkaista. Toisaalta hän muistutti, että mikäli kuitenkin paperia, kartonkia ja sellua tarvitaan maailmalla, niin missä maissa niitä on kestävintä tuottaa ja myös puurakentaminen betoni- ja teräsrakentamisen sijaan on jo ympäristöteko.
Onnistuneen avauspuheenvuoron jälkeen varsinainen ohjelmaosuus pääsi käyntiin pääpainon pysyessä edelleen hiilensidonnan ja ilmastokestävyyden aihepiireissä. Petteri Taalaksen kevyesti kehuessa Suomen metsänhoidon ilmastokestävyyttä, on siinäkin vielä paljon kehitettävää ja näitä kehityskohteita käytiin läpi useammassakin esityksessä. Tapion liiketoimintajohtaja Olli Äijälä käytti esityksessään ilmastokestävyys-termiä, johon pohjautuen on työn alla uudet ilmastokestävän metsänhoidon ohjeistukset. Sen verran uudesta aiheesta on kuitenkin kyse, että näiden ohjeiden valmistumista saataneen odottaa vielä vuoteen 2023. Suurena puheenaiheena jo pidemmän aikaa on ollut turvemaiden metsienkäsittely ja siitä koituvat hiilipäästöt ja tämä aihe tulee olemaan tapetilla myös tulevissa ohjeistuksissa. Todennäköisesti suometsien kasvatusmenetelmiä tullaan arvioimaan hyvinkin perin pohjin uudelleen. Esimerkiksi kunnostusojituksien tarpeellisuutta kasvatushakkuiden yhteydessä tullaan todennäköisesti arvioimaan jatkossa kriittisemmin. Kaiken kaikkiaan maanmuokkaus noussee esille metsienkäsittelyn hiilensidontaan panostaessa. Äijälä nosti esiin myös ilmastonmuutoksen myötä mahdollisesti lisääntyviin metsätuhoihin varautumisen, metsänjalostuksen sekä metsityksen. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan tulevia ilmastokestävän metsänhoidon ohjeistuksia, erityisesti hiilensidontaan liittyvät kysymykset ovat usein hyvin moniulotteisia ja varmasti monet metsäalan toimijat kaipaavatkin jotain kättä pidempää omien näkemystensä tueksi.
Mielenkiintoisena poimintana Metsäpäivien kattavasta ohjelmavalikoimasta nostaisin vielä Luken esityksen metsienhoidon nykytilasta uusimman VMI-aineiston pohjalta. Esityksessä käsiteltiin muun muassa eri skenaarioita siitä, mikäli kaikki taimikot hoidettaisiin ajallaan tai jos ne jätetään tyystin hoitamatta. Kalvoilla esitetyt luvut olivat merkittäviä. Mikäli kaikki taimikot laitettaisiin nyt kuntoon, kasvaisi vuosittaisten taimikonhoitotöiden pinta-ala 2,3 kertaiseksi nykytasoon verrattuna seuraavan viiden vuoden aikana. Tämä tarkoittaisi hoitotöiden kustannusten nousua vuosittain noin 70 miljoonalla eurolla. Tässä kohtaa on toki huomioitava, että viivästyessään taimikonhoitotöiden kustannukset nousevat huomattavasti ja pitkällä tähtäimellä tämä olisi ennemminkin säästö. Ilman diskonttausta systemaattisella oikea-aikaisella taimikonhoidolla saavutettaisiin sadan vuoden aikana 2 miljardin euron tulonlisäys, kun tukkikertymä kasvaisi tuona aikana 20 %. Toimenpiteet pysyisivät kannattavan ainakin vielä 4 % korkovaatimuksella.
Kaaviot, joissa ennustettiin eri taimikonhoitomäärien vaikutusta tukki- ja kuitupuukertymiin, herättivät väistämättä erään epäilyksen ja samanlaista kuiskintaa olin kuulevinani myös viereisiltä penkkiriveiltä. Kaavioista kävi ilmi, että mikäli taimikot jätetään hoitamatta, kasvaa vuosittainen kuitupuukertymä huomattavasti seuraavan 20 vuoden jälkeen aina sadan vuoden päähän asti. Esimerkiksi 40 vuoden päästä kuitua kertyisi hakkuilta vuosittain yli 1,5 miljoonaa kuutiometriä enemmän verrattuna tilanteeseen, jossa taimikot olisi nyt hoidettu kuntoon. Epäilys heräsikin siitä, mikä mahtaa olla suurten metsäyhtiöiden toive eri puutavaralajien kertymille, kun tänä päivänä tulos tehdään nimenomaan kuitupuulla sahojen keikkuessa monin paikoin kannattavuusrajan alapuolella. Ehkä epäilykseni oli kuitenkin vain turha pessimismin pilkahdus. Ehkä sittenkin on kaikkien etu, että Suomen metsät hoidettaisiin hyvään kasvukuntoon rääseiköiden sijaan. Osaavathan yhtiöt nostaa kuitenkin tukin minimiläpimittaa, jolloin ongelma on helposti korjattu. Puunkorjuukustannukset ovat kuitenkin selkeästi alhaisemmat, kun päästään hakkaamaan hoidettuja metsiä, joissa rungon keskijäreys on toista luokkaa kuin hoitamattomissa riukumetsissä.
Lopuksi voidaan todeta Metsäpäivien olleen hienosti järjestetty tilaisuus, jonne alan toimijoiden kannattaa mahdollisuuksien mukaan osallistua. Uudistetaan siis jatkossakin metsät huolellisesti ja muistetaan tehdä ne taimikonhoitotyöt ajallaan sekä suositaan puurakentamista. Samalla meidän täytyy jatkaa panostusta puupohjaisten tuotteiden kehittämiseen, jotta tulevaisuudessa saisimme arvokkaista metsistämme peräisin olevilta tuotteilta niille kuuluvan arvon. Torstain ohjelmaosuuden päättänyt ”keynote”-puhuja, yrittäjä Peter Vesterbacka sanoikin räiskyvän puheensa päätteeksi, että vaikka Suomessa metsäalalla ollaan tehty paljon, niin kyllä te pystytte vielä paljon parempaankin!
Projektiasiantuntija Pekka Riipinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti