Yhdistystoiminnasta verkostoja agrologin työhön

Saarijärven Tarvaalassa on koulutettu agrologeja vuodesta 1988, ensin opistotasolla Tarvaalan Maatalousoppilaitoksen toimesta. Vuodesta 1999 alkaen Jyväskylän ammattikorkeakoulu on vastannut agrologi (AMK) koulutuksesta.

Tässä sarjassa tutustutaan muutamiin Tarvaalan alumneihin, ja heidän uratarinoihinsa. Millainen agrologi sinusta tuli, Arto Käki?

Kasvoin luomukasvinviljelytilalla auttaen isää peltohommissa. Agrologikouluun päädyin isäni jalanjäljissä ja koska yliopisto ei tuntunut omalta polulta. Aloitin opiskelut 2010 heti armeijan jälkeen. Oppilaitosvalinnan tein tikanheittoperiaatteella. Lähempi tutkiskelu kertoi uudesta kampuksesta. Se painoi lopulta valinnassa aika paljon, sekä myönteinen mielikuva Keski-Suomesta ylipäätänsä.

Sanonta ”aika tekee agrologin” toteutui hyvin kohdallani. Käytin opiskeluun kuusi vuotta. Se sisälsi tiukasti opintoja, opiskelijarientoja ja välivuoden. Opiskelujen aikana lähdin nopeasti mukaan opiskelijayhdistyksen touhuihin päätyen TARMOn hallitukseen, JAMKOn edustajistoon, Keski-Suomen agrologeihin, Agrologien Liiton opiskelijayhdistykseen, STTK opiskelijoiden johtoryhmään ja Agrologien Liiton hallitukseen. Tämä kaikki oheistoiminta on kerryttänyt loistavia kontakteja työelämän puolelle.

Teimme tilallamme sukupolvenvaihdoksen opiskelujen aikana 2014. Peltoa oli viljelyksessä 54 hehtaaria. Tänä päivänä tila on kasvanut 131 hehtaarin mittoihin vuokraamalla lisää peltoa. Pääasiassa tilallani viljellään mallasohraa ja palkokasveja nurmikierron lisäksi. Opiskelujen aikana innostuminen yhdistystoiminnasta näkyy nykyään niin, että toimin paikallisen luomuyhdistyksen sihteerinä ja paikallisen agrologiyhdistyksen puheenjohtajana. Lisäksi muutamista toimista olen jo ehtinyt jättäytyä sivuun.

Vaikka tila on kasvanut vauhdikkaasti, olen ollut lähes koko ajan myös tilan ulkopuolella töissä. 2014 kesällä tein erikoistumisharjoitteluni Kaakkois-Suomen ELY-keskuksessa kesätarkastajana. Siitä lähtien olen ollut vakiokalustoa peltotukipuolella määräaikaisena kesätarkastajana, myös tulevana kesänä. Kesätarkastajan työhön kuuluu peltotukien valvonta. Käymme tiloilla tarkastamassa, että viljelijät ovat täyttäneet tukiehdot, joista maataloustuet maksetaan. Työ on mukavaa asiakaspalvelutyötä. Tarkastajana on tullut kahlattua tukiehdot tarkkaan, mistä on ollut suuri hyöty myös oman tilan näkökulmasta.

Tuoreimpana aluevaltauksena kouluttauduin luomutarkastajaksi. Se poikkeaa peltotukitarkastuksista oleellisesti, koska siinä tarkastetaan eri ehtoja ja se on enemmän sertifiointia. Luomutarkastajan hommia tehdään yleensä yksityisenä elinkeinon harjoittajana, kuten minäkin.

Minun polkuni agrologina on sisältänyt runsaasti silpputyötä, mutta säännöllistä sellaista. Kaksi selvää palkanmaksajaa: ELY-keskus ja maatila. Tämän alan huonoja puolia on, että työt keskittyvät monesti kasvukaudelle eli kesäksi. Kesäisin minulla onkin kiivas työtahti, mutta vastapainoksi talvisin on huomattavasti hiljaisempaa. Tulevaisuudessa olen harkinnut jatkokouluttautumista yliopistossa maisteriksi maa- ja metsätalouspuolelta. Se vahvistaisi omaa osaamistani ja avaisi lisää mahdollisuuksia työelämässä.

Nykyisille ja tuleville opiskelijoille haluan sanoa, että osallistukaa agrologikoulujen välisiin kisoihin ja muuhun oheistoimintaan aktiivisesti. Se kasvattaa sosiaalista pääomaa ja sitä kautta saa upeita kokemuksia, ystävyyksiä ja kontakteja, jotka ovat kullanarvoisia työelämässä.

Arto Käki, maatalousyrittäjä, luomutarkastaja