Ylös kukonlaulun aikaan – opiskelijan kokemuksia MTK:n seminaarista

Siiri Niirasen kokemuksia MTK seminaarista Helsingistä 18.-19.3.2015

Ylös kukonlaulun aikaan!

Keskiviikko-aamu alkoi aikaisella herätyksellä klo 3.30, jotta ehtisin bussiin, joka lähti keskustasta jo tasan viideltä aamulla. Raahauduimme kaverin kanssa pysäkille ja tyytyväisinä menimme nuokkumaan bussiin.

Seminaari lähti käyntiin kahvitarjoilulla, vaikka avauspuheenvuoro olikin jo ehditty pitää. Valuimme hieman myöhässä alkumatkan pikku ongelmien takia auditorioon, mutta eipä se haitannut. Alkuun meille esiteltiin oikein rennosti Maa- ja metsätaloustuottajain liittoa ja siellä töissä olevaa porukkaa. Heistä jäi positiivinen kuva, eikä tilaisuus vaikuttanut yhtään perinteiseltä ”pönötys meiningiltä”! Tämän jälkeen saimme istua lähes vaakatasossa Heurekan planetaarion penkeissä ja seurata palloscreeniltä heidän toiminnastaan kertovia kuvia. Esityksen mieleenpainuvin kohta taisi olla coveri Elastisen ja kumppaneitten biisistä ”Mikä boogie?” https://www.youtube.com/watch?v=Jy27WEjdJTw

Tuottaja saa pienimmän siivun, kun teollisuus ja kauppa jakavat melkein koko kakun

Eniten kiihtymystä päivän aikana aiheutti paneelikeskustelu ”Lisää rahaa markkinoilta”, jossa MTKn puheenjohtaja Juha Marttila, S-ryhmän valikoimajohtaja Ilkka Alarotu, K-Citymarket Jumbon kauppias Matti Himberg ja maatalousyrittäjä Toni Lindqvist sekä alan opiskelija Bartje Harmoinen olivat osallisina. Yleisö sai esittää kysymyksiä lähettämällä tekstiviestin ilmaiseksi ”sosiaaliselle seinälle” aina kutakin eri esiintyjää varten ja kysymykset ilmaantuivat hetimmiten toiselle screenille lavan luokse.

Juontaja Paula Viertola (MTK Johdon erityisavustaja) esitti ensin yleisiä kysymyksiä aiheeseen liittyen, mutta opiskelijoiden tunteet kuumenivat ja kysymykset sinkoilivat ihan yleisön seasta huutamallakin siihen malliin, että panelisteilla oli täysi työ vastaillessaan kiperiin kysymyksiin. Juontaja hoiti hommansa hyvin ja esitti tiukkoja kysymyksiä, kuin Kuningaskuluttajan juontaja ikään. Koko yleisö oli vahvasti mukana ja kaupan edustajat joutuivat aikamoisen hiillostuksen kohteeksi tuottajille maksettavien hintojen puolesta. Moni kaipaili myös liha- ja meijeriteollisuuden edustajia. Myös kauppojen äskettäinen hintojen halpuutus ja sen seuraukset, hintakilpailu ja verotusasiat tulivat puheeksi. Maaseudun Tulevaisuuden maanantain numeroon tulee muistaakseni juttu seminaarista, joten se kannattanee kaivella käsiinsä.

Kaksi tärkeää pointtia sukupolvenvaihdoksesta ja hetki rentoutumista

Iltapäivällä oli vielä tärkeää asiaa sukupolven vaihdokseen liittyen MTKn johtajan Timo Sipilän puheenvuorossa ja eläinsuojelulain uudistuksesta asiaa Leena Suojalan puhumana. Sukupolvenvaihdoksessa Sipilän mukaan tärkeintä on muistaa hakea lahjaveron huojennusta lahjaveroilmoituksen tekovaiheessa ja pyrkiä saamaan tila ”lahjoituksena” tai ”alhaisella kauppahinnalla”.

Illalla hotelliin pääsy kesti, mutta lopulta pienen pähkäilyn ja eestaas ravaamisen jälkeen pääsimme myös syömään, kuka minnekin. Amarillossa oli oikein herkullinen naudan pihvi chorizo maustevoilla ja kasviksilla, sekä perunoilla. Illan mittaan tuli muutama olut nautittua itse kullakin ja unet jäivät lyhyiksi.

Day 2

Aamulla klo 7 olikin hotellin taivaallinen aamupala (pekonivuori!), josta jatkettiin seminaariin 8.30. Maataloustukipolitiikka ja viljan markkinahinnat eivät oikein pitäneet hereillä, mutta eiliseen liittyvä juristin Marica Twerinin luento ”Maatalous elintarvikeketjun puristuksessa” oli todella pysäyttävä ja täsmällinen. Ei voinut kuin tapittaa ja kuunnella, kuinka kaupoilla on ihan omanlaiset sopimukset yrittäjien tuotteiden myyntiin liittyen. Kilpailuvirasto ja suomen laki on pahasti jäljessä, kun lakejakin säätävät ihmiset, jotka eivät säätämänsä lain kaikkia osapuolina olevia aloja tunne. (http://www.mtk.fi/reppu/koulutus/koulutusmateriaali/fi_FI/mtkn_maatalous_ja_maaseutupolitiikan_amk_konferenssi/_files/93504012031955308/default/Maatalous_elintarvikeketjun_puristuksessa_HEUREKA.pdf )

Lounas paikan päällä oli muuten oikein hyvin organisoitu, tai oikeastaan koko seminaari oli. Ei juuri yhtään turhaa odottelua ja iltapäivän kahvi+pulla tuokio tuli tarpeeseen. Lounas oli ok ja onneksi meille täysin ilmainen! Iltapäivällä jakauduimme oman kiinnostuksen mukaan valittuihin ryhmiin, itselläni oli edessä ”Hevostalouden haasteet – lihaa vai palveluja?”.

Hevostalouden näkymiä ja korkealentoisia visioita

Luento oli 45 minuuttia tiukkaa asiaa hevostalouden nykypäivänä kohtaamista haasteista. Paljon tiivistä asiaa, tällä hetkellä hevosista menee elintarvikekäyttöön 40%, loput jäävät hyödyntämättä. Hevosessa on paljon käyttökelpoista lihaa, miksi se pitäisi heittää hukkaan? Hevospuolella yrittäjien välinen (heinänviljelijät, kengittäjät ym) yhteistyö on turhan heikkoa, kaikesta saadaan tietää vain tutuilta tai kuulopuheiden kautta. Pitäisi verkostoitua paremmin! Lisäksi tällä hetkellä on valtakunnallinen pula kengittäjistä ja ratsuttajista, sekä fysioterapian, hevoshieronnan ja kuntoutuksen puolella myös. Monen yrittäjän ongelmaksi voi muodostua myös heikko liiketoimintaosaaminen, rahanpuute ja se että töitä tehdään käytännössä 24/7. Moni ajautuu yrittäjäksi harrastuspohjalta ja silloin nämä ongelmat ovat ajankohtaisia, vaikka hevosten hyvinvointi onkin usein kunnossa.

Aiemmalla eläinlääkärin luennollakin tuli esiin hyvin se, ettei hevosta mielletä tuotantoeläimeksi vielä tänäkään päivänä. Hevostiloille (isoille tai pienille) ei ole ollenkaan hyvinvointisuunnitelmaa, eikä niille voida tehdä myöskään terveydenhuoltosuunnitelmaa. Isoille hevostalleille näistä saattaisi olla hyötyä, kunhan järjestelmä ei mene liian monimutkaiseksi. Voihan olla toki, että hevostilalliset eivät halua enempää paperisotaa ja näiden suunnitelmien tekoa ei sen vuoksi ole koitettu edistää.

Iltapäivällä tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehitysjohtaja Olli Hietanen piti tulevaisuuden kuvista luennon: ”Vuonna 2050 kaikki mikä voidaan tehdä bioraaka-aineista, myös tehdään niistä.” Materiaali tulee toivottavasti MTK:n sivuille, sillä siinä oli niin paljon erikoista asiaa, että meni pää pyörälle. Perusajatus biotaloudesta yhdestä tulevaisuuden tärkeimpänä alana kuulostaa järkevälle, sillä ei uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä voida loputtomiin jatkaa. Tietoyhteiskunnan tulevaisuuden kuvat tuntuivat aika älyttömiltä, kaikki tieto kulkee verkon kautta ja kaikilla olisi vaikka minkälaisia robotteja hoitamassa kaiken mitä ihminen tarvitsee ja nekin keskustelisivat verkon kautta keskenään. Hullu visio ja mistä sitä tietää vaikka tulevaisuudessa toteutuisikin, mutta mitä virkaa ihmisellä enää on, jos se vain istuu ja katsoo kun koneet hoitavat kaiken. Elämästä häviää merkitys, kun ei tarvitse enää tehdä omilla käsillään ja aivoillaan asioita, mitä ainakin itse pidän edellytyksenä henkiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnilleni.

Terveisin,
-Siiri, agrologiopiskelija