Pitkät urat metsäosaajina

Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston pitkän linjan metsäammattilaiset Pirkko Riekko, Juha Rauvala ja Veikko Pihlainen luotsaavat metsäalan tulevia osaajia kokemuksen tuomalla varmuudella. Kolmikon lisäksi metsäaineita opettaa Lauri Linnove.

Yli sadan vuoden työkokemus metsäopetuksesta

Pirkko Riekko opettaa metsäalan lisäksi laajasti myös yleisaineita. Hän on koulutukseltaan metsätalousinsinööri.

– Tapaan melkein kaikki Tarvaalan opiskelijat yleisaineiden parissa, Riekko kertoo.
– Sain viran ja pojan samana päivänä: 4.1.1985 – muistan päivän hyvin. Opettajanurani aloitin jo 1979 Valtimolla. Kokemusta on myös ruotsinkielisen koulutuksen vetämisestä.
– Kun tulin alalle, naiset olivat harvinaisia metsäalalla, ja sama tilanne vallitsee edelleen. Toisella asteella poikia on edelleen enemmän, enkä tiedä että kukaan nainen olisi metsurina pysynyt koko uraansa. Korkea-asteellahan sukupuolijakauma on nykyään jo hyvin tasainen, Riekko tietää.

Veikko Pihlainen on myös koulutukseltaan metsätalousinsinööri, ja häntä kutsui opettajan ura jo vuonna 1978.

– Poken metsäalan aikaisemmassa toimipisteessä Kolkanlahdessa opetin ensin 20 vuotta metsänhoitoa ja puunkorjuuta metsäpuolen opiskelijoille. Tarvaalassa olen opettanut näitä teemoja myös ympäristö- ja maatalousalan opiskelijoille, Pihlainen kertoo.

Pihlainen ennätti työskennellä Metsähallituksella pari vuotta ja käydä armeijan ennen opettajan työhön ryhtymistä.

– Melkein saman ikäisiä oltiin opiskelijoiden kanssa, Pihlainen muistelee.

Juha Rauvalan vastuulla on etenkin metsäalan käytännön töiden opettaminen. Myös hänen uransa noudattelee samoja polkuja, mutta metsäopetuksen tuntemus on jopa vielä pidempi.

– Asuin lapsena jo Metsäkoulun tontillakin Kolkanlahdessa, koska myös isäni oli metsäalan opettaja. Itse aloitin nämä työt vuonna 1982, Rauvala kertoo.
– Sitä ennen olin pari vuotta Metsänhoitoyhdistyksellä. Silloin rekrytoitiin paljon porukkaa töihin: kouluihin soiteltiin perään ja kyseltiin, pääsisikö töihin. Työpaikan sai valita useamman paikan joukosta.

Poken metsäpuolen opetus siirtyi Metsäkoulusta Kolkanlahdesta Tarvaalaan viitisentoista vuotta sitten. Tarvaalaan sopeutuminen on ottanut metsäalan osaajilta aikansa: metsäkoulu oli rakennettu metsäalan opetuksen tarpeisiin, ja metsät olivat heti ympärillä.

Metsäalan suosio on kasvussa

Konkarit ovat havainneet, että metsäala on kovassa nousussa. Etenkin metsäkoneenkuljettajien kysyntä on kasvussa.

– Opiskelijat eivät tahdo enää mahtua tavallisiin luokkiin, eikä kaikille riitä työvälineitä ja -koneita. Joudumme aina menemään työmaille autoilla, ja sekin vaatii oman suunnittelunsa, Rauvala miettii.

Opiskelijat saavat opettajiltaan kehuja.

– Etenkin aikuisopiskelijat ovat motivoituneita. Ikähaitari on parikymppisestä viisikymppiseen. Joukossa on paljon uranvaihtajia ja myös metsänomistajia. Sekä metsäenergia että metsuripuoli kiinnostavat. Naisia joukossa on muutamia, Rauvala kertoo.
– Ennen opiskelijamme olivat metsämieshenkisempiä: heillä oli jo metsänhoidon kokemusta, ja harrastuksiin kuului metsästys ja kalastus. Nykyään porukalla on sekalaisempia taustoja. Koulun edetessä metsämieshenkisyys kuitenkin lisääntyy. Meidän opiskelijoidemme kanssa on aina mukava toimia, Riekko kehuu.
– Opetuspäivät ovat kokonaisuuksia. Varsinkin aikuispuolen kanssa metsään mennään kahdeksaksi tunniksi ja eväätkin syödään yleensä siellä, Rauvala kertoo.

Työn fyysisyys tuntuu kuitenkin olevan opiskelijoille toisinaan haasteellista.

– Ennen opiskelijat olivat tottuneita fyysisiin töihin. Peruskunto oli parempi. Myös ulkotöihin pukeutuminen on välillä hakusessa, Pihlainen tuumaa.

Moottorisahat ja raivaussahat ovat metsäalan opettajilla käytössä vähintään yhtä paljon kuin tietokoneet. Metsätöissä käytetään siirtymisissä ja kuljetuksissa apuna myös mönkijöitä ja maataloustraktoria.

– Metsuri ja pienkoneet on edelleen hyvä yhdistelmä, osaajat painottavat.
– Puunkorjuu on muuttunut. Lähes kaikki tehdään nykyään motolla, kun ennen pääasiallinen työkalu oli moottorisaha. Me käymme kuitenkin moottorisahan kanssa opettelemassa metsänhoidon perusteet, jotta neljännesmiljoonan moton kanssa ei tarvitse jäädä ihmettelemään. Leimikoita ei tehdä moottorisahalla enää muussa kuin opetustarkoituksessa, Pihlainen kertoo.

Metsäalan opetuksesta on monenlaista hyötyä.

– Täällä opituille koneenkäyttötaidoille on käyttöä muuallakin, esimerkiksi maanrakennusalalla, opettajat muistuttavat.
– Bioenergiapuolella opetukseen kuuluu myös kuorma-autokortti ja ammattipätevyys, jotka ovat arvokkaita, Pihlainen muistuttaa.
– Aikanaan opiskelijat tulivat tänne senkin takia, että täällä on maksuton asunto ja ruoka, Riekko muistelee.

Metsurin työ sopii hyvin myös yrittäjyyttä harkitsevalle.

– Aika monet yrittäjät lähtevät taimikonhoitotöihin tai erikoispuita kaatamaan: puistometsiin ja tuulenkaatojen ja linjojen raivaukseen. Yrittäjillä on paljon omiakin metsiä, joista otetaan vaikkapa polttopuuta, Pihlainen toteaa,