Biotalouskampus rakentuu yhteisellä tahdolla
POKEn opinto-ohjaaja, opo Anna-Maija Koskenlahden puheenvuoro Biotalouskampuksen yhteisöllisyyspäivässä 20.1.2020:
Viikonloppuna sain käsiini 10.10.1984 laaditun kirjelmän, jonka Tarvaalan maatalousoppilaitos ja koulutila olivat laatineet maa- ja metsätalousministeri Toivo Yläjärvelle. Tuon kirjelmän olivat allekirjoittaneet silloinen rehtori, apulaisrehtori ja insinööriopettaja. Kirjelmässä tuotiin esille vahva tahto opistotasoisen koulutuksen aloittamisesta Tarvaalassa. Loppukaneettina lukee näin: Tarvaalan maatalousoppilaitos pitää tärkeänä koko maan ja erityisesti Keski-Suomen maatalouden kannalta, että koulutasoisen maatalousopetuksen kehittämisen ohella toimitaan pontevasti opistotasoisen maatalouskoulutuksen perustamiseksi Keski-Suomen lääniin. Kirjelmä vietiin painavin saatesanoin kuplavolkkarilla Viitasaarelle.
Sain seurata pitkäjänteistä ja sitkeää oppilaitoksen ja koko maakunnan koulutuksen uudisraivaustyötä kotirintamalta käsin. Silloin lapsena, kun oppilaitoksella vierailin, ymmärsin, että Tarvaalassa oli töissä hyvin tomeraa väkeä. Yhteishenki näkyi hyvänä tiimihenkenä ja yhteisenä riemuna, etenkin juhlissa ja tapahtumissa. Silloinkin hupsuttelevat opettajat heittäytyivät näytelmissä ja sketseissä hulvattomiksi. Ja opiskelijoita huvitti. Opin tuolloin, että töissä voi olla hauskaa.
Vaati useiden vuosien työn ja tiiviin yhteishengen, jotta TMO:n yhteinen toive saatiin toteutettua. Valtioneuvoston 7.7.1988 tekemä päätös antoi Tarvaalalle luvan aloittaa toisen asteen koulutuksen rinnalla opistotasoinen koulutus ylioppilaspohjaisella agrologilinjalla. Tämä avasi tien Biotalouskampuksen syntymiselle ja kehittymiselle.
Kesmo syntyi, kun maatalous- ja metsäalan koulutustehtävä siirtyi pohjoisessa Keski-Suomessa Suomen valtiolta Äänekosken ammatillisen koulutuksen kuntayhtymälle. Hallinto uudistui ja Tarvaalan yksikkö sai vastuulleen luonnonvara-alan sekä ympäristöalan koulutuksesta huolehtimisen. Pian tämän jälkeen alettiin valmistella opistotasoisen koulutuksen muuttamista ammattikorkeakoulutukseksi. Opetuksen kärkiteemoiksi valmisteltiin luonnonvara-ala ja ympäristötieteet. Tarvaalan osalta neuvottelut Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa olivat tuloksekkaat. Opetuksen tason mittasi ulkopuolinen opetuksen arviointilautakunta. Senkin tulikokeen Tarvaalan henkilökunta läpäisi. Tarvaala sai Luonnonvarainstituutin ja Saarijärvestä tuli korkeakoulukaupunki.
Muistelin tätä kaikkea siksi, että kaikille tämän päivän opiskelijoille – ja ehkä kaikelle henkilökunnallekaan ei välttämättä ole muistissa se, mistä tähän on tultu. Tarvaalanmäen yhteisestä tahdosta. Henkilöstön halusta. Valtavasta vaivannäöstä, esteiden ylittämisestä. Ammattikasvatushallitus tyrmäsi kehittämisajatuksen vahvasti, mutta väki ei lannistunut. Haluttiin kehittyä. Tahdottiin kehittyä. Ja kehityttiin!
Meillä on maailman paras Biotalouskampus. Tällaista ympäristöä ei ole toista. Yhteisenä toiveenamme on edelleen kehittyminen. Se, että voimme vastata ajan haasteisiin, etenkin ilmastonmuutoksen teemoihin. Haluamme olla edelläkävijöitä kestävässä kehityksessä ja resurssiviisaudessa. Näyttää mallia maailmalle siitä, että maaseudulla on elinvoimaa ja luonnonvara- ja ympäristöalan osaajille riittää kysyntää. Kertoa siitä, että opiskelijoistamme löytyy huipputyyppejä. Ja minä ainakin haluan, että meillä edelleen on hyvä henki ja halu tehdä asioita yhdessä. Hupsutellakin.
Tämän postnormaalin ajan keskeinen jännite, yksinkertaisuuden kaipuu ja monimutkaisuuden hyväksyntä on meillä arkisinta arkea. Mikä on totta, mikä on oikein, miten kannattaa toimia? Meillä täällä kampuksella on mahdollisuus nähdä asioiden välisiä yhteyksiä ja se suurempi kuva. Siitä meidän on myös yhdessä kerrottava, tiedotettava, puhuttava.
On tärkeää, että jaksamme olla ylpeitä meistä kaikista. Historiastamme, saavutuksistamme, mutta myös arjen työstämme. Siitä, että jokainen päivä Tarvaalan mäellä osaaminen lisääntyy. Myllerrykset rakenteissa, maailman kärjistyneet ajatukset ja someraivot rasittavat. Kokonaistyöaika vaatii opettelua. Joskus raskaasti ärsyttää. Kaikki.
Mutta niin se universumi on vain valinnut juuri meidät tähän hetkeen. Tähän kohtaan, jossa ollaan tekemässä jälleen historiaa. Muovaamassa uutta. Rakentamassa tulevaisuutta. Siihen tarvitaan yhteistyötä, halua, kiinnostusta ja motivaatiota.
Näin viikonloppuna myös hymyilevän kuvan ensimmäisestä opistoagrologiryhmästä, josta osa on tänäkin päivänä mukana Biotalouskampuksen kehittämistyössä. Tarvaalan henki, se on meille elinehto.
Olkaamme siis jokainen henkisesti siinä volkkarin ratissa, joka puksuttaa kohti päämäärää tai ministeriä, mitä näitä nyt on.
Ja vielä: voikaamme hyvin. Ylen artikkelissa aivoterveyttä kehotettiin lisäämään olemalla enemmän ystävien seurassa, nauramalla enemmän, olemalla enemmän metsässä, tanssimalla enemmän, kuuntelemalla enemmän musiikkia, nukkumalla enemmän ja paremmin, laulamalla enemmän ja olemalla eläinten seurassa runsaammin. Moni näistä onnistuu meillä ihan tässä kampuksella. Säilytään siis virkeinä – ja hengissä.
Anna-Maija Koskenlahti, opinto-ohjaaja, opettaja, Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto, maa- ja metsätalous sekä ympäristöala