Viljelykesän vastoinkäymisiä
Mihin se kesä vilahti? Edellisessä jutussa kerrottiin, mistä Mankolan viljelyprojektissa on kyse. Pari suhteellisen sateista kesäkuukautta on mennyt yhtätoista kasvilavaa viljellen, satoa on jo kerätty ja vielä paljon tulossa. Viljelmällä on sattunut ja tapahtunut monenlaista, paljon olemme oppineet ja pikkuongelmiltakaan emme ole välttyneet. Kerromme työmme tuloksista myöhemmin, nyt jotain siitä raadollisemmasta puolesta. Kiitos jo tähän astisesta viljelykaveruudesta Annalle, Riikalle, Tiinalle, Tarjalle ja Markulle!
Kesän alku oli tosi viileä ja tuulinen, mutta ehkä hieman uhkarohkeastikin perustimme viljelmän JAO:n puutarhuriopiskelijoiden kanssa 6.6. alkaneella viikolla – näin jälkikäteen ajatellen, olisi ehkä kannattanut lykätä hommaa viikolla. Koska emme heti huomanneet panna harsoja suojaamaan istutuksia, esim. avomaan kurkut paleltuivat, osa pavuista ja basilika kärsivät.
JAOlaiset olivat laatineet upean istutussuunnitelman. Kasvilavat sipulikasveille, juurikasveille ja fenkolille, salaateille ja sellereille, kaalille, lämpöä vaativille kasveille (tomaatti,paprika, avomaan kurkku, kesäkurpitsa), palkokasveille, maustekasveille, kukille ja kuivakukille. Lisäksi saimme heiltä myös hoitosuunnitelman sekä vinkkejä siitä, mihin tuholaisiin voisimme varautua. Kaiken kruununa lainasimme JAOsta myös 1000 litran vesisäiliön helpottamaan kastelua – ihanteellista olisi tietysti ollut käyttää järvivettä, mutta se olisi ollut vhän liian työlästä. Tai niin me ajattelimme kesän alussa, tänä kesänä ollaan kyllä selvitty suht vähäisellä kastelulla.
Kesän alussa jaoimme keskenämme vastuuviikot. Viestintä on ollut helppoa Facebook -ryhmän ja Whatsup -ryhmän avulla. Sen lisäksi, että olemme jakaneet tietoa kasvimaan tilanteesta, olemme myös jakaneet ruuanvalmistusvinkkejä – eniten niitä on tainnut tulla fenkolista ja lehtiselleristä. Meistä kuudesta muutamalla oli hieman enemmän kokemusta viljelystä. Ongelmatilanteissa olemme voineet luottaa JAOn lupaamaan apuun, sieltä meille nimettiin helpdesk -henkilöitä kesän ajaksi. Ja olemmepa olleetkin heihin yhteydessä pulmatilanteissa. Ensimmäinen taisi olla ongelma ’mitä tehdä paleltuneille taimille, onko vielä toivoa’. Osan taimista annettiin yrittää vielä, osa korvattiin uusilla taimilla. JAOlaiset rakensivat kasvimaalle myös ns. kelta-ansoja helpottamaan tuholaisten havaitsemista ja tunnistamista. Tosin ensimmäisestä tuholaisesta ei oppaassa varoitettu: joku lintu oli käynyt nokkimassa juuri kylvetyt herneet, oli syönyt herneet ja jättäny idut syömättä…
Ja lähikuvassa näkyy, että tarvetta ansoille oli. Kaalilavan uskottiin myös houkuttelevan pupuja, siksipä sen ympärillä on ollut alusta asti verkko-aita.
Mutta ensimmäisenä hyökkäsivät kaalikoit, siinäpä ei aita auttanut! Tämä kesä oli ilmeisesti tosi hankala, uutisten mukaan kaalikoit hyökkäsivät sankoin joukon myös ammatimaisiin kaaliviljelmiin ja rypsipeltoihin. Me ruiskutimme kaalit (sekä lantut, nauriit ja retiisit) useampaan kertaan ympäristöystävällisellä, mehilläiselle ei-vahingollisella torjunta-aineella. Sitkeässä se oli ja kaalenlehdet ovat aika reikäisiä. Mutta satoakin saatiin ja saadaan, varsinkin kyssäkaalesta ja kukkakaalesta – nauriit ja lantut ovat vielä maassa.
Kirppoja olemme nähneet jonkin verran, onneksi lehtokotilo ei ole ollut ongelmana. Jos olemme nähneet kotiloita, olemme keränneet ne ja hukuttaneet etikkaan. Kirvat hyökkäsivät tomeriin härkäpavun taimiin, mutta ne saatiin onneksi torjuttua nopeasti.
Mutta mutta. Kävi ilmi, että Mankolan rusakko ei (luonnollisestikaan) malttanut pysyä poissa kasvimaalta. Kukapa nyt voisi vastustaa mahtavaa monipuolista salaattipuhvettia? Keltajuuren lehdet olivat ilmeisesti suurinta herkkua, seuraavaksi punajuuren lehdet, lehtiselleri ja sipulinvarret. Sitten meiltä meni hermo ja päättelimme, että olisi parasta aidata koko alue. Muuten pupu olisi aika varmasti siirtynyt kasvista toiseen. Eräänä sateisena sunnuntaipäivänä kävimme Markun kanssa tuumasta toimeen – verkkoaitaa taisi tulla yhteensä reilu 30 metriä. Maanantaiaamuna Markku oli käynyt tarkistamassa, onko aita ok – ja siellä se oli iso rusakko istunut aidan ulkopuolella surullisen näköisenä. Ei ihme.
Mutta näin sitten loppui kattaus tästä pöydästä:
Yksi pieni vastoinkäyminen meillä oli vesisäiliön kanssa. Ilmeisesti muovi oli vanhuuttaan päässyt haurastumaan ja hana väännettäessä murtui. Ensiavuksi auttoi jeesusteippi ja pysyvämpi ratkaisu löytyi puusta vuollusta tapista.
Aika lailla kesän alusta olemme saaneet kasvimaalta yrttejä, vähitellen myös muuta satoa. Osa yrteistä ei selvästi ole tykännyt sateisesta kesästä. Mielenkiinnolla odotamme, mitä kaikkea satoa vielä saamme. Tähän mennessä iloisimpiaa yllätyksiä ovat olleet esimerkiksi komeat ja maukkaat purjosipulit, rapsakat kyssäkaalet ja upeat lehtifenkolit. Mutta näistä sitten lisää tuonnempana.
Viimeinen kuva jotenkin summaa varsinkin alkukesän sään.
Teksti: Minna Junttila