Kaupunkiviljelyä Jyväskylässä
Olen toisen vuoden restonomiopiskelija, pääaineenani kestävä gastronomia, ja edeltävänä keväänä eteeni tuli kiinnostava mahdollisuus osallistua kesäkurssille, jossa kirjojen lukemisen ja raporttien kirjoittamisen sijaan opintopisteitä oli mahdollista kerätä viljelemällä kasveja kaupungissa. Osallistuin oitis, sillä ajatus siitä, ettei kesää tarvitsisikaan viettää pelkästään tietokoneen ääressä, oli vähintäänkin houkutteleva. Mainittakoon myös, että kyseinen kaupunkiviljelykurssi oli lopulta ainoa kesäkurssi, jonka jaksoin suorittaa loppuun asti…
Viljelimme monipuolisesti erilaisia hyötykasveja aina kesäkurpitsoista piparminttuun ja härkäpavuista maissiin Mankolan yhtenäiskoulun viljelypalstalla, jossa käytössämme oli kymmenen reilun kokoista viljelylaatikkoa. Viljelymme sujuivat leppoisasti läpi kesän: aluksi siivosimme viljelylaatikot ja istutimme valitsemamme kasvit. Kasvun edetessä jokainen kurssin opiskelija piti vuorollaan huolta kasvimaasta kastellen ja kitkien. Sadon karttuessa viljelyksiä harvennettiin ja nautittiin sadon antimista, ja nyt syksyn tullen kasvimaa tulisi käydä vielä siivoamassa talvea odottelemaan.
Kaupunkiviljelykokemus oli erittäin herättävä, etenkin tällaiselle paatuneelle valmisruuan suurkuluttajalle, sillä itse viljellyistä ja suoraan pellosta nostetuista raaka-aineista valmistettu ruoka oli todella hyvää! Lisäksi raaka-aineet olivat varmasti ekologisesti ja eettisesti tuotettuja, eivätkä ne istutuskuluja lukuun ottamatta maksaneet mitään. Viljelyn lomassa mieli rauhoittui, stressitasot laskivat ja onnistumisenilo pulpahteli pintaan kun satoa alkoi ihan oikeasti saada. Listattuani mielessäni kaikkia positiivisia ulottuvuuksia kaupunkiviljelyyn liittyen, ainoa ihmetyksen aiheeni oli, miksen ole tiennyt tällaisesta mahdollisuudesta aiemmin?
Tilastojen mukaan maailman ruuasta 15-20% tuotetaan kaupungeissa viljellen. Luku yllätti minut suuruudellaan, koska edelleen, kaupunkiviljely mahdollisuutena yhdeksi ruuantuotannon osaksi ei ole aiemmin tullut mieleenikään. Mielestäni yksi merkittävin syy tähän on se, että en ole arjessani nähnyt koskaan yhtäkään viljelylaatikkoa tai -säkkiä. Jyväskylässä on kyllä yksi siirtolapuutarha, jossa on 136 siirtolapuutarhamökkiä, minkä lisäksi noin 430 vuokrattavaa viljelypalstaa seitsemällä eri palsta-alueella ympäri Jyväskylää. Kaikki nämä palstamahdollisuudet ovat positiivista tarjontaa Jyväskylän kaupungilta, ja ne luovat mahdollisuuden aloittaa kaupunkiviljelyn, jos kokee riittävää intohimoa aihetta kohtaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että palstat voitaisiin tuoda vielä paljon lähemmäs meitä kaupunkilaisia.
Omalta osaltani suurin haaste viime kesän kaupunkiviljelyprojektissa oli se, että sain raahauduttua vastuuviikoillani joka päivä Mankolaan, jonne kotoani on noin 6 kilometriä. Pyörällä kulkien matka ei ole kummoinenkaan, mutta olen varma, että tämän alati kiristyvän elämäntahdin pyörteissä en ole edes ainoa, jolle parin kymmenen minuutin kulkumatka viljelypalstalle voi olla jo riittävän painava syy, ettei viljelyjä jaksa ottaa hoitaakseen kaikista positiivisista puolista huolimatta. Siispä katseeni ja huomioni on alkanut vaellella arkisessa lähiympäristössäni ja olen alkanut näkemään todella paljon mahdollisuuksia, minne kaikkialle viljelylaatikoita voisi asetella niin, että ne olisivat oikeasti lähellä kaupunkimme asukkaita.
Potentiaalisimpana ja helpoiten toteutettavana mahdollisuutena olen havainnut joutomaat muun muassa kerrostalojen pihapiireissä. Mielestäni talonyhtiöiden pihamaille, tilan suuruudesta riippuen, olisi loistava mahdollisuus pystyttää viljelylaatikoita, joita talonyhtiön asukkaat voisivat vuokrata käyttöönsä. Jos viljelylaatikot sijaitsisivat oman asunnon pihamaalla, viimeinenkin tekosyy kaupunkiviljelystä jättäytymiselle olisi hoidettu. Lisäksi kaupunkiviljelyn lisääminen asutusten pihapiireissä toisi konkreettisen esimerkin minunkaltaisille lähialueen asukkaille, jotka eivät ole koskaan tulleet ajatelleeksikaan, että osan omista ruuistaan voisi kasvattaa itse.
Toinen esimerkki, joka on kieltämättä vielä juuri tällä hetkellä hieman utopistinen, mutta mielestäni sitäkin hyödyllisempi ja tärkeämpi, olisi valjastaa muun muassa isojen markettien ja kauppakeskusten katot hyötykäyttöön. Oletteko koskaan tulleet huomioineeksi, kuinka suurille pinta-aloille marketit ja niiden katot ulottuvat? Minä en ainakaan ole, ennen kun kiinnostuin kaupunkiviljelystä aiheena. Mielestäni tulevaisuudessa uusia marketteja, kauppakeskuksia ja miksei asuintalojakin suunnitellessa tulisi ottaa huomioon kantavuuslaskelmat siltä varalta, että katoille tullaan perustamaan intensiivisiä kattoviljelmiä. Kattoviljelmien avulla saisimme lisättyä hiilinieluja sellaisiin paikkoihin, missä ei tällä hetkellä kasva mitään, minkä lisäksi kattoviljelmät voisivat auttaa sekä rakennuksen lämmönsäätelyssä, pitäen rakennuksen kesäisin viileämpänä ja talvisin lämpimämpänä, että kaupunkien meluhaittojen hillitsemisessä.
Näiden esimerkkien lisäksi kaupunkiviljelyä voi toteuttaa itsenäisesti ja matalalla kynnyksellä muun muassa omalla parvekkeella, takapihalla tai vaikkapa ikkunalaudalla. Tärkeintä on ottaa rennosti ja nauttia kasvien parissa puuhastelusta sekä mahdollisen sadon antimista. Jos kaupunkiviljely kiinnostaa, muttei tiedä mitään viljelyyn liittyen, ei pidä stressata tai varsinkaan jättää kaupunkiviljelyä aloittamatta, sillä tietoa voi hankkia pikkuhiljaa ja tehdessä oppii kaikista parhaiten. Ainoana varoituksena tuleville kaupunkiviljelijöille: kyseiseen lajiin saattaa jäädä koukkuun ja jopa tulevaisuuden urasuunnitelmat voivat vaihtaa suuntaa, kuten allekirjoittaneelle on kovaa vauhtia käymässä.
Haluan päättää tämän blogitekstin Kaupunkiviljely.fi sivuilta löytämääni lainaukseen, joka inspiroi minua paljon ja odotan todella seuraavan tulevaisuudenkuvan toteutuvan vielä:
”Tulevaisuuden kaupungit vihertävät kattopuutarhoineen, hedelmäpuubulevardeineen ja marjapensaspuistoineen. Vuonna 2030 joka talon pihalla on yhteisöllinen laariviljelmä. Kaupunkiviljelijä kasvattaa mangoldia parvekkeella, perunoita sisäpihalla ja lapsia, jotka tietävät, mistä ruoka oikeasti tulee.” -Kaupunkiviljely.fi
Teksti ja kuvat: Johanna Oksanen, 2. vuoden restonomiopiskelija Jyväskylän ammattikorkeakoulussa
Lähteet: