Unelmia ja kasteluhommia
Viljelyprojekti käynnistyi jokseenkin jäätävissä tunnelmissa raesateen pirskotellessa niskaan istutuspäivänä. Ensimmäisen vuoden aloittelevaa viljelijää 11 laatikon rivi jokseenkin kauhistutti lukuisine eri kasveineen ja mahdollisine tuholaisineen tuloaan yrittävän takatalven ohella.
Onneksi puutarhaopettajamme Heikki oli laatinut meille selkeät istutuslistat ja piti kattavan ohjeistuksen niin istutukseen, lannoitukseen kuin hoitoon liittyen. Tässä koin ahaa-elämyksen esimerkiksi lannoituksen oikean määrän ja lannoitteen laadun merkityksestä. Aiemmin otettujen maanäytteiden tulosten pohjalta se olikin gramman tarkkaa puuhaa istutettavan laatikon mukaisesti.
Tämän ohjeistuksen jälkeen pääsimmekin työntämään sormet multaan ja tarttumaan tuumasta taimeen. Onneksi meitä oli isompi joukko, niin istutus itsessään kävi varsin joutuisasti. Sitten vaan sitä kesää odottamaan. Jota muuten odotetaan vieläkin.
Kesän aikana itselle lankesi kaikkineen kolme vastuuviikkoa, joista yksi siintää elokuun lopussa. Onneksi maalla ei aina tarvinnut olla yksin vaan teimme hommia myös yhdessä, kuten niittämistä, kitkemistä, kastelua ja siinä lomassa pulahdettiin välissä järveen illan päätteeksi.
Se mitä jäin kaipaamaan oli yhteisöllisempi ote tiimimme kesken, jonka kautta olisimme varmasti oppineet tämän viljelyprojektin avulla huomattavasti enemmän. Kokonaisuus oli kaikkinensa niin valtava aloittelijalle, että yhden kesän osalta sain jonkinlaisen pintaraapaisun asiasta. Ehkä tulevana kesänä tuuminkin ennemmin omaa viljelylaatikkoa, jossa kaikkea voi seurata pienemmässä mittakaavassa koko kesän muiden kesämenojen ohessa.
Satoa pääsimme nauttimaan pitkin kesää ja täytyy sanoa, että kyllä maku oli sen kaiken vaivan väärti. Puhdasta lähiruokaa omasta maasta. Jännityksellä vielä odotan miten mahtaa koelaatikkomme maissin kanssa käydä eli ehtiikö se kypsyä tässä Suomen suvessa? Omalta osaltani kesä on ollut kaikkinensa aikamoista hulinaa ja reseptiikkaan perehtyminen onkin jäänyt hieman sivuun, mikä osaltaan hieman harmittaa etten ole ehtinyt hyödyntää satoa riittävässä määrin. Onneksi tilanne on vielä korjattavissa ja täytyykin tulevana viikonloppuna käydä katsastamassa maalta jotain matkaan.
Kastelukannun virkaa toimitti taivas kiitettävästi, joka osaltaan helpotti kastelu-urakkaa. Onneksi se tarjosi myös mielenpainuvia muistikuvia talven varalle iltauinteineen ja huikeine auringonlaskuineen. Omanlaisena kokemuksenaan tallettuu tämäkin vuoden 2017 kesästä.
Teksti ja kuvat: Janne Marstio, JAMKin kestävän gastronomian restonomiopiskelija