Kaikki häipyy, on vain nyt
Niin häipyi tämäkin kesä ja Mankolan viljelyprojekti. Valotan kasvimaan tapahtumia vähän eri näkökulmasta ja kuvapainotteisesti.
Kesän festareille tai muille musiikkijuhlille en päässyt, mutta onneksi näitä punkkareita ja pitkätukkia ja mitänäitäruuhkatukkianyton (love you all :*) löytyi kasvimaaltakin:
Mun äiti aina sanoo, että elämä on kuin nippu retiisejä. Koskaan et tiedä, mitä saat:
Porkkanalaatikon luokkakuva:
Lonely rider kävi katsastamassa tilukset. Vai oliko se variksenpelätin:
Tuli kasvimaalta hyvin satoakin:
Syksyn myötä voivat häipyä myös nämä restonomiopinnot elämästäni. Ja syytä olisikin, vaikka opintojenkin sato sivujuonteineen on ollut monipuolinen ja antoisa.
Lopuksi vielä se haikeus: Kaikki häipyy, on vain nyt
Teksti ja kuvat: Kestävän gastronomian monimuoto-opiskelija Riikka Soikkala
Nimetön
Kesä ja tassun jäljet…