Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Tag Archives: lyhenteet

Tekstiviite lakiin tyylillä (PKL 806/2011, 7:23:1)

Onko oikein seuraavanlainen lakia koskeva tekstiviite:
xxxxxxx kuulutusmenettely xxxxxxxx (PKL 806/2011, 7:23). 

Kyseessä siis pakkokeinolain 7 luvun 23 §. Mites jos haluaisin siihen vielä momentin? PKL 806/2011, 7:23:1?

Tarvitseeko olla tuo lain päivämäärä vai riittääkö lain numero ja vuosi? Opparin I kurssilla oli seuraavanlainen ohje:

Viitteessä (A 16.12.2004/ 1163.) Lähdeluettelossa A 16.12.2004/1163.

Vastaus:

Mielestäni tämä on sallittu kirjoittamistapa: (PKL 806/2011, 7:23:1). Se näyttää olevan tyypillinen kirjoittamistapa ainakin osassa alanne tekstiviitteitä.

Lain numero ja vuosi riittävät tässä tapauksessa. Opintojaksollanne on ilmeisesti ollut käytössä vanha versio raportointiohjeesta, jos tuo esimerkki on mainittu ainoana mahdollisuutena; voin päätellä sen myös tuosta vuosiluvusta 2004.

Tekstiviite tehdään sen mukaan, miten lähde on ilmoitettu lähdeluettelossa.

Onko tuo PKL-lyhenne vakiintunut alallasi? Se ei näytä jostain syystä olevan Edilexissä (ks. tässä tekstissä myöhemmin tuleva linkki). Googlettamalla selviää, että se on yleisesti käytössä. Sitä voi käyttää.

Raportointiohje, ks. samantapainen POL-esimerkki:

Lait ja asetukset ja muut virallislähteet

Ensimmäisenä tietona voidaan käyttää virallista lyhennettä tai vakiintunutta lyhennettä (ks. esim. Edilex).

A 26.2.2009/92. Valtioneuvoston asetus työmarkkina-alueista. Viitattu 12.5.2016. http://www.finlex.fi, ajantasainen lainsäädäntö.

Huoneenvuokralaki 481/1995. Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta. Annettu 31.3.1995. Viim. muutos 18.1.2013. Viitattu 31.8.2016. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950481.

L 548/2016. Laki kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien väliaikaisesta rajoittamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Viitattu 31.8.2016. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20160548.

POL 628/1998. Perusopetuslaki. Annettu 21.8.1998. Viim. muutos 19.2.2016. Viitattu 31.8.2016. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628.

SFS-ISO/IEC 27018:2015. Menettelyohjeet henkilötietojen suojaamiseen henkilötietoja käsittelevissä julkisissa pilvipalveluissa. Aihealueet: Informaatioteknologia, turvallisuustekniikat. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS. Vahvistettu 18.5.2015. Viitattu 1.7.2015. https://janet.finna.fi, SFS Online.

Jätänkö julkaisuvuoden ilmoittamatta?

Onko parempi käyttää lyhennettä n.d., jos teoksen luontivuotta ei tiedetä, vai jättää julkaisuvuosi-tieto pois lähdeviitteestä? Osa suomen kielen asiantuntijoista vastustaa englanninkielisen n.d.-lyhenteen käyttöä suomenkielisissä opinnäytteissä.

Vastaus:

Standardi 5989 ”Lähde- ja tekstiviitteitä koskevat ohjeet” toteaa näin kohdassa 9.3.4, jonka otsikkona on Ei julkistusaikaa:

Jos julkistusajasta ei voida esittää edes arviota, käytetään ilmaisua ”ei julkistusaikaa”, sen latinankielistä vastinetta ”sine anno” (joka voidaan lyhentää ”s. a.”) tai vastaavaa ilmaisua kohdeyleisön kielellä (esim. no date).

Standardin esimerkin mukaan ”s. a.” tulee hakasulkuihin: [s. a.]. (Huom! JAMKissa ei hakasulkuja lähdeviitteessä käytetä.)

”Ei julkistusaikaa”

Voisimmeko käyttää JAMKIssa ilmaisua ”ei julkistusaikaa”?

Suomenkielisten oppareissa on englanninkielinen tiivistelmä laajemman yleisön saavuttamiseksi. Tämän opin jo 1990-luvun puolivälissä, kun kokeiluvaiheen ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä esiteltiin ulkomaisille korkea-arvoisille vieraille. Tiivistelmän lisäksi asiantuntijat silmäilevät myös lähdeluetteloa saadakseen käsityksen opinnäytetyön luotettavuudesta ja validiteetista. Sen vuoksi JAMKin oppareissa ei mielestäni voida käyttää ilmaisua ”ei julkistusaikaa”, sitä ei ulkomaalaiset ymmärrä.

”Sine anno” tai ”s. a.”

”Sine anno” tai ”s. a.” on tuntematon ilmaisu meille suomenkielisillekin ja varmaan myös isolle osalle vieraskielisiäkin. Vieraskielisissäkään opinnäytteissä sitä ei ole kovin usein tullut vastaan; en tosin ole välttämättä asiantuntija tästä lausumaan. (Mutta olen kuitenkin lähes päivittäin tekemisissä kansainvälisistä tietokannoista löytyvien tutkimusten kanssa.)

No date tai n.d.

Standardi antaa mahdollisuuden käyttää edellisiä vaihtoehtoja vastaavaa ilmaisua kohdeyleisön kielellä (esim. no date). Mikä on JAMKin kohdeyleisön kieli?

Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen se, että suomenkielisten oppareiden kohdeyleisö on suomenkieliset ja englanninkielisten oppareiden kohdeyleisö on suurin piirtein koko maailma.

AMK-laki (24 §) sanoo, että amkin hallintokieli on sen toimiluvassa määrätty opetus- ja tutkintokieli. JAMKin toimiluvassa kerrotaan, että opetus- ja tutkintokielemme on ”Suomi, muu opetus- ja tutkintokieli englanti”. OKM:n luvalla JAMK saa antaa suomenkielisiä ja englanninkielisiä tutkintoja.

JAMKin tutkintosääntö huomauttaa, että suomenkielisillä voi olla enkunkielisiä opintoja kansainvälistymisen vuoksi ja että englanninkielisillä voi olla suomenkielisiä opintoja integroitumisen tukena:

14 § Opetuskieli

Jyväskylän ammattikorkeakoulun opetus – ja tutkintokieli on suomi. Suomenkielisiin tutkinto-ohjelmiin voi sisältyä englannin kielellä toteutettavia opintojaksoja tai osaamisalueita silloin, kun se on opiskeltavan alan kannalta tarkoituksenmukaista ja tukee opiskelijan kansainvälistymistä. Vastaavasti englanninkielisiin tutkinto-ohjelmiin voi sisältyä suomenkielisiä opintojaksoja tai osaamisalueita, jotka tukevat opiskelijan integroitumista suomalaiseen työelämään. Kunkin tutkinto-ohjelman hyväksytyissä opetussuunnitelmissa määritellään opintojaksoilla tai osaamisalueilla käytettävä kieli. Opintosuoritukset tehdään pääsääntöisesti opintojakson tai osaamisalueen kielellä.

JAMKin käyttökielet ovat siis suomi ja englanti.

Tätä on ajateltu, kun lähdeviitteeseen laitetaan n.d. Lyhenne yleensä muistetaan sen jälkeen, kun kerrotaan, että se tulee sanoista no date. Enkunkielisissä oppareissa n.d. kirjoitetaan aina pienillä kirjaimilla, vaikka sitä edeltäsi piste (ja välilyönti) – kuten lähdeviitteessä aina edeltää! Suomenkielisissä lähdeviitteissä n.d. kirjoitetaan tekstiviitteissä pienellä: Tekstiä tekstiä tekstiä (Sukunimi n.d., sivut). Lähdeviitteessä se kirjoitetaan isolla N:llä, esimerkki (E. = Etunimen alkukirjain):

Sukunimi, E. N.d. Julkaisun nimi. Painos. Kustantajan paikka: Kustantaja.

Julkaisuvuosi-tiedon jättäminen pois viitteestä

Tämä voisi olla yksi ratkaisu.

Asiasta voi kuitenkin tulla vakavahko ongelma arvioinnissa, koska opettaja ei tiedä, onko opiskelija unohtanut laittaa lähdeviitteeseen julkaisuvuosi-tiedot (miinusta huolimattomuudesta), vai eikö hän ole sitä osannut (miinusta osaamattomuudesta). Opet eivät voi alkaa tarkistaa kaikkia epämääräisiä lähdeviitteitä tsekatakseen, mistä on kyse!

Rikoslaki-lyhenne lähdeluettelossa

Käytämme lähteinä useita lakeja ja löysin ohjeesi, jonka mukaan ne tulee laittaa lähdeluetteloon aikajärjestykseen vanhimmasta uusimpaan. Päteekö tämä silloinkin kun käytämme jollekin laille vakiintunutta lyhennettä? Esimerkiksi käytämme tekstissämme rikoslain 20 luvun 6§ eli merkitsemmekö lähdeluetteloon sen

RL19.12.1889/39. Rikoslaki. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilla. Viitattu 6.4.2016. Http://www.finlex.fi, ajantasainen lainsäädäntö. 

Ja tekstiviite RL 19.12.1889/39. 2015, 20 luku, 6§.

Onko oikein? Ja rikoslaki tulee lähdeluetteloon R-kohdalle, eikä muiden lakien kanssa samaan?

Vastaus:

Aakkosjärjestys on se, jota ensisijaisesti noudatetaan ja jonka mukaisesti myös lyhenteet sijoitetaan paikallensa lähdeluettelossa. RL siis R:n kohdalle!

Raportointiohjeessa on haparointia koskien lyhenteitä, joissa on jo valmiina vuosiluku. Korjaamme asian kesällä, kun raportointiohjetta tuunaillaan ensi lukuvuotta varten.

Säännöksi tulee, että niissä lähdeviitteissä, jotka alkavat vuosiluvun sisältävällä lyhenteellä tai vakiintuneella nimityksellä, ei enää erikseen toisteta vuosilukua. Lähdeviitteestä ei häviä mitään tietoa, mutta se tulee napakammaksi ja jopa ymmärrettävämmäksi. Tätä käytäntöä saa alkaa noudattaa jo nyt.

Toimialoilla yritykset ja viranomaiset käyttävät kyseisiä lyhenteitä tai nimityksiä. Sekin on tärkeä perustelu, ehkä tärkein!

Säädösten lyhenteitä tai vakiintuneita nimityksiä voi käyttää opparissa, bongaa niitä esim. Edilexin sivuilta (huomaa kaksi eri välilehteä: lyhenteet & vakiintuneet nimitykset). Muita lyhenteitä on Kielitoimiston lyhenneluettelossa. Kielikeskuksen lyhenneluettelosta näyttäisi puuttuvan useita vakiintuneita lyhenteitä, joita käytetään lähdeviitteissä, esim. painos- tai päivitystietojen yhteydessä.

Olisikohan niin, että Finlex alkaisi olla jo niin yleissivistystä, että ehkä sitä ei enää tarvitsisi mainita erikseen, kun se kuitenkin näkyy nettiosoitteessa?

Lisäisin lähdeviitteeseen vielä tiedon viimeisimmästä muutoksesta kyseisessä laissa, sehän on vähän niin kuin päivitysaika 😉

Lähdeviite:

RL 39/1889. Rikoslaki. Viim. muutos 8.1.2016. Viitattu 6.4.2016. Http://www.finlex.fi, Ajantasainen lainsäädäntö.

Tekstiviite, jossa 6 § todennäköisesti yksilöi kohdan tarpeeksi:

Tekstiä tekstiä tekstiä (RL 39/1889, 6 §).

Etunimen alkukirjain ja et al. -lyhenne

Kuinka merkitään lähdeviitteeksi alkuperäinen lähde, jossa lukee esim. Marshall et al. Pitääkö siihen laittaa tuo et al. Entäs sitten jos lähteessä on esim. Marshall M. Laitetaanko tuo M-kirjain myös?

Lähde on

Veselinova, C. 2014. Influencing communication and interaction in dementia. Nursing & Residential Care 3, 162. Viitattu 23.1.2015. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, Cinahl.

Siinä on alkuperäisenä lähteenä s.164 (Michie et al. 2012) ja (Marshall et al. 2012). Lisäksi joissakin ulkomaisissa alkuperäislähteissä on sukunimi ja etukirjaimen ensimmäinen kirjain. Kuinka ne merkitään tekstiin lähdeviitteinä?

Vastaus:

Hienosti osaat ilmoittaa tuon Veselinova-lähdeviitteen!

Koska olen muualla kuin JAMKin kampuksella kirjoittaessani tätä, singahdin kirjautumaan Janetiin. Sillä tavoin saan JAMKin verkon ulkopuolella olessani käyttööni myös ne tietokannat, joista JAMKin kirjasto maksaa lisenssimaksut.

EBSCO-kustantamon Cinahl on yksi niistä. Siitä löytyy lähteitä hoitotieteen, hoitotyön, sairaanhoidon, terveydenhuollon, kuntoutuksen, fysioterapian ja toimintaterapian opiskelijoille ja ammattilaisille sekä muille kiinnostuneille.

Kaikki kirjoittajat näkyviin lähdeluettelossa (lähdeviitteissä)

Toissijaisia lähteitä ei ilmoiteta lähdeluettelossa, koska niitä ei ole itse tosiasiallisesti luettu.

Käännän kuitenkin Veselinovan lähdeluettelossa kerrotut Michien ja muiden (2011) ja Marshallin ja muiden (2012) JAMKin ohjeen mukaisesti saadakseni selville, miten ne olisi järkevää ilmoittaa tekstissä. Saan ne selville ilmoittamasi artikkelin lähdeluettelosta (muokattu rapsaohjeen mukaisiksi):

Marshall, T., Baker, L. & Spencer, S. 2012. Learning disability care. A care worker handbook. London: Hodder Education.

Michie, V., Morris, C., Baker, L., Collier F. & Marshall, T. 2011. Level 2 health and sosial care diploma. London: Hodder Education.

Lähdeluettelossa ei ollut Michie ym. 2012 -lähdettä, mutta oletan, että selittäjänä on painovirhe kysymyksessäsi.

Tekstiviitteet tekstissä

Kun lähde ilmoitetaan eka kerran tekstissä, läimästään kaikki tekijät näkyviin:

Veselinovan (2014, 164) mukaan Marshall, Baker ja Spencer (2012) ehdottavat…

TAI esimerkiksi:

Marshall, Baker ja Spencer (2012) toteavat, että … (ks. Veselinova 2014, 164).

Toisella ja sitä seuraavilla kerroilla riittää ym.-lyhenteen käyttö, esimerkiksi näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Marshall ym. 2012, ks. Veselinova 2014, 164).

Etunimen alkukirjainta ei ilmoiteta tekstin sisällä olevissa tekstiviitteissä.

Poikkeustilanne voi tietty olla sellainen, jossa on vaikka Korhonen, A. 2012 ja Korhonen, B. 2012. Silloin tekstiviitteisiin on laitettava myös alkukirjain, muuten menee sekaisin sekä kirjoittaja että lukija.

Jos lukemassasi artikkelissa ei olisi ilmoitettu kaikkia tekijöitä, niin eihän niitä voi sitten ilmoittaa. Silloin on vain laitettava tekijöiksi edes se, mitä on tiedossa.

Lait vanhimmasta uusimpaan

Luetteloidaanko nuoremmasta vanhempaan päin, (tai jollain muulla perusteella) lyhennetäänkö linkki muotoon Http://www.finlex.fi, ajantasainen lainsäädäntö., vai koko linkki mukaan?

Tässä a. esimerkki tekstistä ja b. lähdemerkinnästä

1.7.2015 kuntouttavan työtoiminnan lain (L 2.3.2001/189) 13§:n 2 momenttia muutettiin (L 1.7.2015/142). Kuntouttavan työtoiminnan toimintajakson pituus määritellään 3-24 kuukauden pituiseksi. Asiakkaan tulee osallistua toimintaan vähintään yhtenä ja enintään neljänä päivänä viikossa. Minimiaika päivittäiselle osallistumiselle on neljä tuntia. Aktivointisuunnitelmat tulee muuttaa tämän lain mukaisiksi vuoden 2015 aikana.

Eli, viitataan siihen lakiin, mitä muutettiin ja siihen lakiin, millä sitä muutettiin.

L 1.7.2015/142. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 13§:n muutoksesta. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilla. Viitattu 27.7.2015. Http://www.finlex.fi, ajantasainen lainsäädäntö. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150142.

L.2.3.2001/189. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilla. Viitattu 13.7.2015. Http://www.finlex.fi, ajantasainen lainsäädäntö.  

Vastaus:

Vanhimmasta uusimpaan päin

Kielijelpin ohjeen ja esimerkkien sekä myös Tutki ja kirjoita -opuksen esimerkkien mukaan saman tekijän julkaisut merkitään julkaisujärjestykseen niin, että vanhimmat julkaisut tulevat ekaksi.

Aiemmin julkaistu laki ilmoitetaan ensin:

L.2.3.2001/189. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilla. Viitattu 13.7.2015. Http://www.finlex.fi, ajantasainen lainsäädäntö.

L 1.7.2015/142. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 13§:n muutoksesta. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilla. Viitattu 27.7.2015. Http://www.finlex.fi, ajantasainen lainsäädäntö. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150142.

Jos lailla on vakiintunut lyhenne, sitä voi käyttää. Juridisia lyhenteitä löytää esimerkiksi Edilexin sivuilta ja viranomaisten sivuilta.

Nettiosoitteena voi ilmoittaa joko suoran osoitteen kokonaisena tai lyhennettynä, tai sitten polun, jota pitkin lukija löytää lähteen.

Tekstiviitteet

Jostain syystä katso-viittaukset sopisivat mielestäni tekstiinne hyvin (”katso tarkemmin”):

1.7.2015 kuntouttavan työtoiminnan lain (ks. L 2.3.2001/189) 13§:n 2 momenttia muutettiin (ks. L 1.7.2015/142). Kuntouttavan työtoiminnan toimintajakson pituus määritellään 3-24 kuukauden pituiseksi. Asiakkaan tulee osallistua toimintaan vähintään yhtenä ja enintään neljänä päivänä viikossa. Minimiaika päivittäiselle osallistumiselle on neljä tuntia. Aktivointisuunnitelmat tulee muuttaa tämän lain mukaisiksi vuoden 2015 aikana.

Kommentteja?

Saako olla saksankielisiä lähteitä?

Olen nyt ymmällä lähdeviitteistä. jamkissa ohjeet on niin suppeat. Onko nuo oikein laitettu, tarviiko tekstin väliin laittaa kaiken aikaa tuo Suhonen ym. jotka ovat siis lähde, josta olen nuo tiedot lukenut: Hoitotiedelehti 2012 vol 24 . Saako olla saksankielistä lähdettä opparissa?

Suhonen, Stolt, Gustafsson, Katajisto & Puro (2012) tutkimuksessa Wright ym. (2007) määrittelevät työhyvinvointia alakäsitteen työtyytyväisyyden kautta. Castle ym (2010) tuovat esille, että aiemmissa tutkimuksissa ikääntyneiden hoitajien hoitotyössä työtyytyväisyys oli alhaista. Kloster (2007) tuo esille ilmiön, jossa vastavalmistuneet hoitajat eivät suunnittele tulevaisuuden työkseen ikääntyneiden hoitotyötä. WHO (2006) tuo esille sen, että saadakseen osaavaa henkilökuntaa täytyy organisaation tarkastella toimintaansa sekä henkilöstön työtyytyväisyyden yhteyttä toisiinsa. Terveydenhuollon toimintaympäristöä ja tuloksellisuutta voidaan arvioida esimerkiksi  henkilöstön työtyytyväisyydellä. Sitä voidaan pitää valttina silloin, kun kilpaillaan osaavasta henkilökunnasta. (Suhonen, Stolt, Gustafsson, Katajisto & Puro 2012, 28-29.)

Vastaus:

Opparissa saa olla erikielisiä lähteitä!

Vieraskielisistä lähteistä saa pisteitä mukavasti opparin arviointivaiheessa. Vitosen arvosanan töissä lähteistä merkittävä osa on vieraskielistä, nelosen töissä osa on vieraskielistä ja kolmosen töissäkin mukana on vieraskielistä kirjallisuutta.

Tekstiviitteen merkintä

Ekalla kerralla tekstissä ilmoitetaan koko litania: (Suhonen, Stolt, Gustafsson, Katajisto & Puro 2012, sivut)
Tai niin kuin kirjoitat: Suhonen, Stolt, Gustafsson, Katajisto & Puro (2012, sivut)

Sen jälkeen riittää ym.-lyhenne: (Suhonen ym. 2012, sivut).

Viittaus toissijaiseen lähteeseen

Asiasta kolmanteen. Mietin, ketkä ovat viitanneet keihin. Ovatko Suhonen ym. viitanneet Wrightiin ynnä muihin? Vai päinvastoin?

Nyt luen tekstin niin, että on ollut Wrightin ynnä muiden tutkimus vuonna 2007 ja siinä tutkimuksessa on viitattu Suhoseen ynnä muihin, joka lähde kuitenkin on vuodelta 2012. Nuo vuosiluvut saavat lukijan epävarmaksi.

Olipa miten päin hyvänsä, pienellä tekstinviilaamisella asia kirkastuu lukijalle nykyistä paremmin.

Lehden numerokin on tärkeä tieto

Mielestäni volyymia (vuosikertaa) tärkeämpi tieto lukijalle on lehden numero. Jos lehti ilmestyy useamman kerran vuodessa, samana vuonna ilmestyneissä on sama volyymi, lehden numero yksilöi lähteen huomattavasti selvemmin. Sekä volyymi että numero ilmoitetaan, jos ovat tiedossa tai helposti löydettävissä. Tietokannoista napattuihin lähdeviitteisiin ne tulevat ihan pyytämättä.

Suomenkielinen koulutusohjelma – suomenkielinen raportointiohje

Tätä asiaa sivuava pontti: Jos opiskelet suomenkielisessä koulutusohjelmassa (tutkinto-ohjelmassa), käytät lähdemerkintöjen tekoon aina suomenkielistä raportointiohjetta. Myös silloin, kun kirjoitat opparisi vaikka enkuksi.

Uusin tieto rakennustyön turvallisuudesta

Opiskelija ilmoittaa lähteen:
RTK (629/94) 1994. Rakennushankkeen työturvallisuus. Valtioneuvoston päätös rakennustyön turvallisuudesta. Viitattu 9.4.2014.

Miten tähän viitataan? Pitääkö hänen viitata esimerkiksi Suomen lakiin?

Vastaus:

Suomen laki on toimitettu teos ja nykyään myös tietokanta, ei alkuperäislähde. Siihen ei kannata eikä oikein saakaan viitata, kun säädökset kuitenkin löytyvät alkuperäisinä ja ajantasaisina Finlexistä.

Tuo RTK tarkoittanee Rakennusteollisuuden keskusliittoa.

Onkohan opiskelija etsinyt lähteen tietokannasta vai netistä?

RT-tietokannasta löysin tällaisen:
Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta. Suomen säädöskokoelma 205/2009. (2009)

Asetuksen ajantasaisuus?

Finlexistä tarkastan, että RT-tietokannasta löytämäni lähde on ajantasainen:

A 26.3.2009/205. Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta. Viitattu 16.4.2014. Http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090205.

Vuoden 2009 asetus kumosi pari aiempaa säädöstä. Säädöstä on lisäksi muutettu vuonna 2013. Tiedot löytyvät klikkamalla viitetiedot-linkkiä:

Kumonnut säädökset
578/2003
629/1994 -> Tämä on se opiskelijan löytämä lähde, jota ei kuitenkaan enää noudateta. Se on vanhentunut.

Vuoden 2009 versiota on muutettu vuonna 2013.
Muutokset
525/2013 Säädöksen teksti
Voimaantulo: 01.08.2013
Huomautus: muutt. 8 ja 9 §:ää sekä liite 2

Muutokset ovat kuitenkin mukana Finlexin Ajantasainen lainsäädäntö -osiosta löytämässäni vuoden 2009 lähteessä, jonka virallinen lyhenne pysyy muuttumattomana: A 26.3.2009/205. Aiempi lähdemerkintä pelittää edelleen:

A 26.3.2009/205. Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta. Viitattu 16.4.2014. Http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090205.

Jos haluaa hifistellä, asetuksen lähdemerkintä voisi olla sellainen, jossa on kaivettu esille tuo viitetiedoissa ilmoitettu  vuosiluku eli säädöksen viimeisin päivitys:

L 26.3.2009/205. 2013. Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta. Viitattu 16.4.2014. Http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090205.

Lakilyhenne: POL vai L?

Perusopetuslaista käytetään yleensä lyhennettä POL. Voinko käyttää sitä?

Vastaus:

Voit käyttää virallisia tai vakiintuneita lyhenteitä. Siis muitakin lyhenteitä kuin L, A ja HE, jotka mainitaan JAMKin rapsaohjeessa.

Ainakin Edilexin sivuilla on lista vakiintuneista juridisista lyhenteistä. Lista on päivitetty viimeksi 8.12.2014. Siellä on myös tuo POL.

POL 628/1998 Perusopetuslaki

Edilexin listasta ei pääse suoraan Finlexin ajantasaiseen säädökseen, vaan linkki vie Edilexin maksullisille sivuille.

On mentävä Finlexiin ja etsittävä laki sieltä.

Lähdeluettelossa:

POL 628/1998. Perusopetuslaki. Viitattu 11.12.2014. Http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628.

Tekstissä:

Opetuksen on annettava elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tuettava oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen (POL 628/1998, 2§).

Laki L:n kohdalle lähteisiin

Keskustelua, joka osui silmiini yhdessä JAMKin Facebook-ryhmässä:

Henkilö 1: Tuolla tekstiviittauksissa sanotaan, että säädöksiin viitataan (L 19.12.2008/878), niin laitetaanko se sitten lähdeluetteloon L:n kohdalle näin?

L 19.12.2008/878. Laki Finanssivalvonnasta. Viitattu 17.10.2014.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080878

Henkilö 2: ”Säädöksillä on yleensä viralliset lyhenteet, joita viitteissäkin voi käyttää (laki = L, asetus = A, hallituksen esitys = HE). Lähdeluetteloon laitetaan tarkat tiedot .” Löydän vain tuon, ja tuli mieleen että onko sitä L-kirjaita sinne pakko tumpata?

Vastaus:

Raportointiohjeessa tosiaan sanotaan noin.

Voi-sana on merkityksellinen! Ei siis ole pakko käyttää L-lyhennettä. Lyhenteiden käyttö on kuitenkin aika yleistä tietyntyyppisten virallislähteiden kanssa toimittaessa.

Lähdeviitteeseen monta mahdollisuutta

Joko näin

L 19.12.2008/878. Laki Finanssivalvonnasta. Viitattu 17.10.2014.
Http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080878.

Tai näin

Laki 19.12.2008/878. Laki Finanssivalvonnasta. Viitattu 17.10.2014.
Http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080878.

Periaatteessa lähdeviitteen voi tehdä myös näin:

Laki finanssivalvonnasta 19.12.2008/878. Viitattu 17.10.2014.
Http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080878.

Perinteisesti, varmaankin jotenkin sopimuksenvaraisesti, säädöslähteiden lähdeviitteissä ei ole ollut erikseen julkaisuvuotta, koska sen näkee heti suoraan tuosta tunnuksesta/koodista.

Kaikissa näissä tapauksissa lähde tulee L:n kohdalle lähdeluetteloon.

Entä tekstiviite?

Lakitekstistä voi tehdä tekstiviitteen kirjoittamalla koko sanan (Laki 19.12.2008/878) tai lyhenteellä (L 19.12.2008/878). Tekstiviitteessä voi käyttää sivunumeron sijaan luvun tai pykälän numeroa: (Laki 19.12.2008/878, 3 §).

Jos tekstiviitteen tekee tuolla pisimmällä lähdeviitteellä, se tulee näin (Laki finanssivalvonnasta 19.12.2008/878, 3 §) tai näin (L finanssivalvonnasta 19.12.2008/878, 3 §).

Voiko STM-julkaisuista käyttää lyhennettä?

Voiko viitata STM-julkaisuihin lyhyesti, eli STM 2010b, 15; STM 2012a, 20 jne.?

Lyhyesti tekstissä viitattavissa (STM2010b, 15; STM 2012a, 20). Pidemmin (Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020, 15; Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma – Ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015,20).

Lähdeluettelossa vastaavasti:

STM 2010b. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Kevennetty versio. Helsinki.  Viitattu 15.3.2014. Http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=2765155&name=DLFE-15437.pdf
[ http://urn.fi/ISBN:978-952-00-3106-0 (Urn-osoite löytyy julkaisusta, mutta ei toimi)]

STM 2012a. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma – Ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Väliarviointi ja toteutumisen kannalta erityisesti tehostettavat toimet. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:24. Helsinki. Viitattu 14.2.2014. Http://www.julkari.fi/handle/10024/103109

Vastaus:

JAMKissa lähdeviite aloitetaan henkilötekijällä. Jos lähteellä ei ole henkilötekijää, aloitetaan lähteen nimellä.

Lähteen nimen sijaan voidaan käyttää nimen virallista tai vakiintunutta lyhennettä. Lyhenteitä käytetään erityisesti asetuksissa (A), laissa (L) ja  standardeissa (SFS, ISO jne.).

Esimerkki-lähteidesi nimiä ei voi lyhentää virallisella tai vakiintuneella lyhenteellä.

Lähdeviite:

Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. 2010. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Kevennetty versio. Helsinki: STM.  Viitattu 15.3.2014. Http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=2765155&name=DLFE-15437.pdf.

Tai:
Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. 2010. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Kevennetty versio. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.  Viitattu 15.3.2014. Http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=2765155&name=DLFE-15437.pdf.

Jos URN-osoite ei kerta toimi, voit käyttää suoraa nettiosoitetta. Lisäksin kustantajaksi ministeriön.

Tekstiviite on poikkeustapaus sen takia, että lähteen nimessä on mukana vuosiluku: (Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. 2010, sivut).

Toisessa lähteessäsi alanimen voi laittaa nimen täsmennykseksi julkaisuvuoden jälkeenkin, jos haluat:

Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. 2012. Ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Väliarviointi ja toteutumisen kannalta erityisesti tehostettavat toimet. Helsinki: STM. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:24. Viitattu 14.2.2014. Http://www.julkari.fi/handle/10024/103109.

Miten viittaan rikoslain lukuihin ja pykäliin?

Olen täällä pohdiskellut oikeaoppista lähdeluettelon merkintää seuraavanlaisessa tapauksessa. Oikeusopintojen tehtävissä teen paljon viittauksia lakeihin. Nyt käsittelyssä on rikosoikeuden opinnot ja sen myötä rikoslaki. Kysyisinkin, että kun tekstissä viitataan rikoslakiin ja sen eri lukuihin ja pykäliin miten teen oikeaoppisesti lähdeluettelon niiden osalta.

Esimerkiksi.
Rikoslaki löytyy netistä http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.
Rikosoikeuden eri tehtävissä olen viitannut useisiin lukuihin ja pykäliin seuraavasti.

FINLEX ® – Ajantasainen lainsäädäntö: 19.12.1889/39. Rikoslaki. 24. luku. Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta. Viitattu 15.3.2014.  Http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L24.
FINLEX ® – Ajantasainen lainsäädäntö: 19.12.1889/39. Rikoslaki. 28.luku. Varkaudesta, kavalluksesta ja luvattomasta käytöstä. Viitattu 15.3.2014. Http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L28.
FINLEX ® – Ajantasainen lainsäädäntö: 19.12.1889/39. Rikoslaki. 36.luku. Petoksesta ja muusta epärehellisyydestä. Viitattu 18.3.2014. Http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.

Onko raportointiohjeen mukaista tehdä lähdeluettelo ylläolevalla tavalla Eli onko lähdeluettelossa mainittava yksityiskohtaisesti myös rikoslain luvut ja onko oikein laittaa ne järjestykseen luvun mukaan?
Onko aloitus FINLEX…oikeaoppinen vai pitäisikö lähdeluettelo alkaa RL 19.12.1889/39….?

Vastaus:

JAMKissa lähdeviite aloitetaan lähteen nimellä, jos henkilötekijää ei ole.

Rikoslain eri lukuja ei ilmoiteta lähdeluettelossa eikä niitä laiteta järjestykseen luvun mukaan. Rikoslaki on yksi julkaisu Finlexin Ajantasainen lainsäädäntö -osiossa (tai Finlexin muissa osioissa). Siinä mielessä viittaukset kannattaaa lähdeluettelossa tehdä rikoslakiin eikä sen erillisiin kappaleisiin.

Säädöslähteet, oikeustapaukset, standardit ja muut vastaavat virallislähteet aloitetaan lähteen nimen virallisella tai vakiintuneella lyhenteellä. Voi käyttää joko L-lyhennettä, joka on virallinen lyhenne sanasta ”laki”. Oikeusoppineet taitavat käyttää RL-lyhennettä, joten sekin on kelpoinen lähdeviitteeseen, koska on vakiintunut lyhenne.

L 19.12.1889/39. Rikoslaki. Julkaisu Oikeusministeriön Finlex-palvelussa, osiossa Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 15.3.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.

Tai

RL 19.12.1889/39. Rikoslaki. Julkaisu Oikeusministeriön Finlex-palvelussa, osiossa Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 15.3.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.

Julkaisu-sanan tilalla voi olla Säädös-sana tai joku vastaava kuvaava ilmaisu.

Mikä julkaisuvuodeksi?

Jäin kuitenkin pohtimaan, pitäisikö tuossa olla erikseen näkyvissä myös julkaisuvuosi. Rikoslakiahan on päivitetty viimeksi tänä vuonna. Tulin siihen tulokseen, että kyllä pitäisi. Näinhän toimimme johdonmukaisesti muidenkin lähteiden kanssa: julkaisuvuosi tulee päivitysvuoden mukaan. Suosittelenkin sen vuoksi tällaista ratkaisua:

L 19.12.1889/39. 2014. Rikoslaki. Julkaisu Oikeusministeriön Finlex-palvelussa, osiossa Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 15.3.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.

tai

RL 19.12.1889/39. 2014. Rikoslaki. Julkaisu Oikeusministeriön Finlex-palvelussa, osiossa Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 15.3.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.

Säädösten muuttamislait

On tietysti mahdollista viitata lähdeluettelossa lakiin, jolla jokin lainpätkä muutetaan toisenlaiseksi. Silloin voi viitata tiettyyn rikoslain pykälään. Esimerkiksi:

L 845/2009. 2009. Laki rikoslain 36 luvun 6 §:n muuttamisesta. Säädös Oikeusministeriön Finlex-palvelussa. Viitattu 15.3.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090845.

Tekstiviitteet

Tekstiviitteissä voi kuitenkin viitata lähteen tiettyihin osiin. Lähdeviitestandardin (SFS 5898, 2012, 26) mukaan ”jos viittaus koskee tietolähteen tiettyjä osia, niiden sijainti tietolähteessä (esim. sivunumero tai -numerot) merkitään sulkeissa vuosiluvun perään”.

Rikoslain 24. lukuun voi siis viitata esimerkiksi luvun numerolla: (L 19.12.1889/39. 2014, 24 luku) tai (RL 19.12.1889/39. 2014, 24 luku).

Laitoin poikkeuksellisesti välimerkin (pisteen) myös virallisen lyhenteen ja julkaisu-/päivitysvuoden väliin. Muuten tekstiviitteestä on hankala hahmottaa, mikä osa on julkaisun virallista lyhennettä, mikä vuosilukua.

Jos kertakaikkiaan haluaa tekstiviitteeseen luvun numeron lisäksi sen alaotsikon, jollaisina ne ovat Finlexissäkin, voihan sen tehdä, jos se antaa olennaista tietoa:

(L 19.12.1889/39. 2014, 24 luku Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta) tai (RL 19.12.1889/39. 2014, 24 luku Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta).

Suosisin itse kuitenkin tuota napakampaa tapaa, koska kuvittelen, että sitä olisi helpompi lukea. Eli tätä edellämainittua: (L 19.12.1889/39. 2014, 24 luku) tai (RL 19.12.1889/39. 2014, 24 luku).

Oikeuskäytännön lyhenne vs. tekstiviite opparissa

Finlexin Oikeuskäytäntö-osiossa käytetään vakiintuneesti rikoslaista mm. tällaisia lyhenteitä, tässä ote Korkeimman oikeuden päätöksestä vuodelta 2013:

RL 30 luku 4 § 1 mom 2 kohta

Periaatteessa vakiintuneita lyhenteitä saa lähde- ja tekstiviitteissä käyttää. Niin ajatellen em. lyhenne pitäisi olla ok.

Ongelma tähän käytäntöön tulee toisesta periaatteesta, jonka mukaan lähdeluettelossa olevan lähdeviitteen alun ja tekstissä olevan tekstiviitteen olisi oltava yhteneväiset.

Jos lähdeviite tehdään näin:
RL 19.12.1889/39. 2014. Rikoslaki. Julkaisu Oikeusministeriön Finlex-palvelussa, osiossa Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 15.3.2014. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001.

… niin tekstiviite tehdään napsaisemalla lähdeviitteen alkua mukaan:
(RL 19.12.1889/39. 2014, sijainti lähteessä) eli (RL 19.12.1889/39. 2014, 30 luku).

Tai tarkemmin: (RL 19.12.1889/39. 2014, 30 luku, 4 §). Tekstiviitteeseen voi lisätä myös momentin ja kohdan, jos se on oleellista.

Jostain syystä on rikoslaissa käytetään ilmaisua ”30 luku” eikä ”30. luku”. Viimeksimainittu olisi luontevampi yleiskielellä. Mutta säädöskieli on oma maailmansa!

Ongelmana loppuraportin monta kirjoittajaa

Lähteenäni on erään tutkimuksen loppuraportti, joka vaikuttaa kokoomateokselta. Lukujen aluissa ei kuitenkaan ole kerrottu, kuka kyseisen luvun on kirjoittanut (ei siis välttämättä ole kokoomateos). Raportin alussa on pitkä lista kirjoittajia, mutta myös toimittaja on mainittu. Tehdessäni ensimmäistä viittausta, viittaanko tekstissäni toimittajaan vai kaikkiin kirjoittajiin? Onko sillä myöskään lähdemerkintään vaikutusta, että toimittaja on mainittu erikseen?

Lähteeni löytyy tästä linkistä:
http://www.mela.fi/sites/default/files/tyoymparisto_nykyaik_lypsykarjatilalla_1996.pdf

Vastaus:

Toimittajat (kirjan editoijat, katsovat että kirjoitustyyli on yhtenäinen yms.) ovat toissijaisia, ns. muita tekijöitä. Heitä ei tarvitse ilmoittaa lähdeviitteessä, eikä siten myöskään tekstiviitteessä. Jos haluaa, heidät saa ilmoittaa lähdeviitteessä, ”jos lähde on siten helpompi tunnistaa tai jos tällä tiedolla on merkitystä lähdeviitteen kannalta” ( SFS 5989, 9). Mutta ei tekijöinä, vaan toimittajina – esimerkiksi: Toim. A. Virtanen) – ja vasta lähteen nimen jälkeen.

Sillä, että toimittaja on mainittu erikseen, on siis merkitystä.

Huom! Lehtiartikkelien toimittajat (journalistit) ovat varsinaisia tekijöitä, joilla on tekijänoikeus tekstiinsä, heidät merkitään tekijöiksi -> lähdeviite alkaa journalistin nimellä.

Kirjan nimi vai tekijöiden konkkaronkka

Kirjan kirjoittajat ovat tekijänoikeudellisia tekijöitä, he ottavat vastuun tekstistänsä. Nyt on vain mietittävä, ovatko he tekijöitä.

Lähdeviite-standardi (SFS 5989, 5) suosittelee, että lähdeviitteen tiedot otetaan nimiölehdeltä tai sen vastineelta. Yleensä nimiölehti on kansilehden jälkeen, välissä saattaa tosin olla tyhjiä sivuja/lehtiä. Opparissa nimiölehteä vastaa kuvailulehti.

Jos kerran nimiölehdessä ilmoitetaan kirjoittajat, silloin he ovat aitoja henkilötekijöitä. Lähdeviite aloitetaan heidän nimillänsä:

Haatainen, S., Kalliokoski, P., Kalliopää, M., Kallunki, H., Kangas, J., Kotimaa, M., Louhelainen, K., Nevala-Purala, N., Ojanen, K. & Pasanen, A.-L. 1996. Työympäristö nykyaikaisella lypsykarjatilalla. Loppuraportti Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle 30.11.1995. Helsinki: MELA.

Kirjan alkusanoissa tosin mainitaan vain kolme organisaatiota, joita kiitetään.  Mutta esipuheen allekirjoituksena on taasen ”Tekijät”. Niin että onhan tämä sekavaa.

Hämmennystä aiheuttaa lisää vielä se, että esimerkiksi Melinda-tietokannassa kirja on luetteloitu sen nimen mukaan ja muiksi tekijöiksi ilmoitetaan toimittajan lisäksi kirjoittajat ja ne kolme organisaatiota, jotka mainitaan kansilehdellä ja nimiölehdellä.

Tekstiviitteeseen ekalla kerralla kaikki tekijät

Myös tekstiviitteessä ilmoitetaan ekalla kerralla kaikki tekijät, ja lisäksi julkaisuvuosi ja sivunumerot. Tekstiviite näyttää kyllä hieman rasittavalta:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Haatainen, Kalliokoski, Kalliopää, Kallunki, Kangas, Kotimaa, Louhelainen, Nevala-Purala, Ojanen & Pasanen 1996, sivut).

Tämä ohje perustuu standardin (SFS 5989, 9) ohjeeseen: kaikkien nimet pitää mainita, jos mahdollista. Ja mikäpä meitä estäisi?

Nythän JAMKissa on käytäntö, että jos tekijöitä on neljä tai enemmän, kuten tässä tapauksessa, voidaan muilla kerroilla ilmoittaa eka tekijä ja sen jälkeen kirjoittajakeskeisessä viittauksessa ilmaisu “ja muut”. Asiakeskeisessä viittauksessa käytetään lyhennettä ”ym.”.

Haatainen ja muut ovat todenneet – –

Tekstiä tekstiä tekstiä (Haatainen ym. 1996, sivut).

Olen miettinyt samanlaista ongelmatapausta tammikuussa 2013 ja syyskuussa 2011.

Itse kannatan kyllä sitä, että jos kirjoittajia on vähintään neljä, tekstiviitteeseen voisi laittaa jo ekalla kerralla lyhenteen ”ja muut” tai ”ym”. Mutta JAMKissa ei ainakaan vielä toistaiseksi toimita niin.

Mikä julkaisuvuodeksi?

Kirjassa on sekin ristiriita, että nimiölehdellä on kaksi vuosilukua, 1995 ja 1996, ja kansilehdellä yksi, 1996. Kumpi näistä on oikea? Nuo kirjoittajat ovat antaneet loppuraporttinsa Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle 30.11.1995, mutta kirja on julkaistu vasta vuoden 1996 huhtikuussa. Julkaisuvuosi on siis 1996.

Kiinnitän tiedon luotettavuuden näkökulmasta huomiota siihen, että julkaisu on tosiaan jo vuodelta 1996. Se on ok, jos kuvaa vaikkapa lypsykarjatilojen työympäristön muutosta vuosien ja vuosikymmenten aikana. Muuten se vaikuttaa ei-ajantasaiselta lähteeltä.

Ai niin, minunkaan mielestäni tämä ei ole kokoomateos, vaikka onkin toimitettu.

Kansainvälisen lehden nimen lyhenne

Kansainvälisten artikkeleiden kohdalla: pitääkö kirjoittaa lehtien nimet kokonaan auki?
Ja jos on vol ja nro ja sivunumerot – miten merkitään.

Vastaus:
JAMKissa lehden nimi kirjoitetaan lähdemerkintään kokonaan, ei lyhenteenä.

Myös lähdeviite-standardissa SFS 5989 (2012) suositellaan, että nimet merkitään samassa muodossa kuin ne esiintyvät lähteessä (ks. kohta 6.1.1).

Lehtien nimien lyhenteet

Lähdeviite-standardissa annetaan kuitenkin mahdollisuus lyhentää kausijulkaisun – eli siis myös lehden – nimi ISO4-standardin mukaisesti. Tällöinkin, jos lyhenne ei ole täydellisen yksiselitteinen, lehden nimi on kirjoitettava kokonaisuudessaan.

Joissakin tieteellisissä lehdissä lyhenteitä käytetään, ei kuitenkaan kaikissa. Netissä on listoja lehtien lyhenteistä, esimerkiksi monialainen Web of Sciencen lista. Myös alakohtaisia lehtien ja niiden nimien lyhenteiden listoja on netissä, esimerkiksi bioteknologian Journals Database -lista , jonka on koonnut The National Center for Biotechnology Information.

Joissakin tietokannoissa ilmoitetaan myös lehtien nimien lyhenteet, yleensä julkaisu-osioissa (publications, journals tms.). Esimerkiksi Ebscon Business Source Elitessä (toimii JAMKin verkossa tai kirjautumalla Nelli-portaaliin JAMKin tunnuksella) kerrotaan lehden nimen vieressä myös sen lyhenne. Esimerkiksi: Journal of Marketing Research (JMR).

Tsekkasin mielenkiinnosta hoitotieteen Cochrane-tietokannasta, miten sen artikkeleissa lähdemerkinnät tehdään. Otos oli tosin vain yksi artikkeli, eli tämä:

Moore, E. R., Anderson, G. C., Bergman, N. & Dowswell, T. 2012. Early skin-to-skin contact for mothers and their healthy newborn infants. Artikkeli tietokannassa The Cochrane Library. Julk. 16.5.2012. Viitattu 5.11.2013. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, Cochrane.

Tämän kyseisen artikkelin lähdeviitteissä lehtien nimet kirjoitettiin kokonaisina, näin:

Anderson GC, Chiu SH, Dombrowski MA, Swinth JY, Albert JM, Wada N. Mother-newborn contact in a randomized trial of kangaroo (skin-to-skin) care. Journal of Obstetric, Gynecologic and Neonatal Nursing 2003;32(5):604-11.

Chiu SH, Anderson GC. Effect of early skin-to-skin contact on mother-preterm infant interaction through 18 months: randomized controlled trial. International Journal of Nursing Studies 2009;46(9):1168-80.

Nämä lähdemerkinnät eivät siis ole JAMKin raportointiohjeen mukaisia, vaan ne on tehty Cochranen tapaan. Tavoitteena oli vain tutkailla, kirjoitetaanko lehtien nimet kokonaisina vai lyhenteinä.

Vol ja nro ja sivunumerot

Volyymin saa ilmoittaa, mutta ei ole pakko. Lukija löytää lähteen lehden nimen, julkaisuvuoden ja sivunumeronkin perusteella. Jos kirjoittaa kansainväliseen lehteen, kannattaa tarkistaa lehden omat käytännöt.

JAMKin raportointiohjeen mukaan lehden nimen jälkeen tulee lehden numero ja sivunumerot. Niiden yhteydessä ei kirjoiteta lyhenteitä nro eikä s. tai ss.

Artikkeli kirjaston Ebsco-tietokannassa; artikkeli on julkaistu lehden numerossa 4, sivuilla 35–58:

Balachandran, K., Bi, Q., Rudrapatna, A., Seymour, J., Soni, R. & Weber, A. 2009.Performance assessment of next-generation wireless mobile systems. Bell Labs Technical Journal 4, 35–58. Viitattu 16.4.2009. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, Academic Search Elite (Ebsco).

Muita esimerkkejä, suomenkielisiä ammatti- ja sanomalehtiä:

Karlsson, M. 2009. Moniallergikko voi pitää lemmikkiä. Tesso 2, 24–30.

Leinonen, E. 2009. Jyväskylään viime vuotta enemmän kongressivieraita. Keskisuomalainen 2.4.2009, 15.

Möttönen, S. 2009. Ovatko järjestöt hyvinvointivaltion purkajia vai puolustajia? Yhteiskuntapolitiikka 74, 1, 61–71.

Tuleeko tekstiviitteeseen ”ym.” vai ”ja muut”?

Emme osaa määritellä minkälainen teksti on asiakeskeinen ja asiantuntijakeskeinen. Tätä tietoa tarvitsemme, kun samaan lähteeseen viittaamme toista tai useampaa kertaa opinnäytetyössämme.

Eli miten määritellään, että viittaukseen tulee ”ym.” (asiakeskeineinen) tai ”ja muut” (kirjoittajakeskeinen)? Voisitko auttaa meitä ratkaisemaan tämä kysymys?

Alla luettelo lähteistä joiden kohdalla meidän tulee tämä miettiä:

1. Hakulinen-Viitanen, T., Pelkonen, M., Haapakorva, A. 2005. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki: Yliopistopaino.

2. Hasunen, K., Kalavainen, M., Keinonen, H., Lagström H., Lyytikäinen, A., Nurttila, A., Peltola, T., Talvia, S. 2004. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11. Helsinki: Edita Prima Oy.

Vastaus: Oletan, että asiantuntijakeskeinen viittaustapa tarkoittaa tässä nyt samaa kuin kirjoittajakeskeinen viittaustapa. Alkuun huomautus, että olen korostanut (boldannut) &-merkkejä ja ilmaisuja ”ym.” ja ”ja muut”. Oikeasti niin ei tehdä, mutta tässä tapauksessa ajattelin, että ne huomataan niin paremmin.

Raportointiohje erottelee nämä viittaustavat näin: ”kirjoittajakeskeinen viittaus eli tekijän nimi mainitaan virkkeessä. Toinen viittaustapa on asiakeskeinen viittaus, jossa lähdetiedot laitetaan referoidun osuuden loppuun sulkuihin”. Myös yhden virkkeen tekstiviite-esimerkissä on näiden tapojen erot näytetty.

Asiakeskeinen tarkoittaa siis sitä, mennään asia edellä. Referoidaan asia ja sitten kerrotaan, kenen ajatuksista tässä on kysymys:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Hakulinen-Viitanen, Pelkonen & Haapakorva 2005, sivut). Tekstiä tekstiä tekstiä (Hasunen, Kalavainen, Keinonen, Lagström, Lyytikäinen, Nurttila, Peltola & Talvia 2004, sivut).

Näin siis silloin, kun ekan kerran viittaatte kyseisiin lähteisiin. Toisella kerralla asiakeskeinen viittaus tuohon kahdeksan kirjoittajan tekemään suositukseen onnistuu lyhemmin:

Tekstiä teksiä tekstiä (Hasunen ym. 2004, sivut).

Asiakeskeisessä viittauksessa yritetään lähteet kertoa mahdollisimman lyhyesti sulkujen sisällä, joten niissä käytetään mielellään lyhenteitä (&, ym.).

Kirjoittajakeskeinen viittaus tarkoittaa sitä, että kerrotaan ekaksi, kenen ajatuksia referoidaan ja sitten vasta ne ajatukset:

Hakulinen-Viitanen, Pelkonen ja Haapakorva (2005, sivut) toteavat, että …

Suosittelen, että kun viittaatte tuohon toiseen tietolähteeseenne (Hasunen ym.), käyttäkää ekalla kerralla asiakeskeistä viittaustapaa. Toisella kerralla voi käyttää sitten kirjoittajakeskeistä, koska voi lyhentää. Näyttää yksinkertaisemmalta ja nätimmältä:

Hasunen ja muut (2004, sivut) toteavat…

Kirjoittajakeskeisessä viittauksessa tekijät kerrotaan luonnollisen tekstin osana eikä silloin suosita lyhenteitä, vaan kerrotaan ihan tavallisesti, että tää kirjoittaja ja ne muutkin kirjoittajat ovat sitä-ja-sitä mieltä.

Muutama havainto tähän loppuun:

Ilmoittakaa julkaisijana kustantaja, älkää kirjapainoa. Kustantaja ottaa vastuun julkaisun rahoituksesta ja sen myynnistä sun muusta sellaisesta. Kirjapaino tekee, kun kustantaja maksaa, julkaisun käsikirjoituksesta painotuotteen, eikä ole mitenkään muuten hommassa mukana.

Kustantaja/julkaisija-tiedot löytyvät Janet-tietokannassa julkaisun tiedoista, riviltä ”Julkaistu:”

Siis näin, näyttääkin heti arvovaltaisemmalta, kun ovat näköjään ministeriön julkaisuja:

Hakulinen-Viitanen, T., Pelkonen, M., Haapakorva, A. 2005. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Hasunen, K., Kalavainen, M., Keinonen, H., Lagström H., Lyytikäinen, A., Nurttila, A., Peltola, T., Talvia, S. 2004. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, terveysosasto.

Tuo ”terveysosasto” ei ole välttämätön tieto, mutta saa se siinä olla, jos haluaa.

Toinen julkaisuista löytyy myös e-kirjana, tieto siitä on Janetissa: http://janet.amkit.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?BBID=97496.

 

EUR-LEXin asiakirja: lyhenne vai nimi?

Opiskelija käyttää lähteenään Euroopan komission asiakirjaa. Tehdäänkö siihen lähdeviite lyhenteellä KOM (2006)0848 kuten lakilähteisiin, vai muulla tavalla?

Linkki on: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52006DC0848:FI:NOT

Jos muulla tavalla, tulisiko se silloin näin:

Euroopan komissio. 2007. Uusiutuvia energianlähteitä koskeva etenemissuunnitelma -Uusiutuvat energianlähteet 2000- luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen. KOM (2006) 848.

Vastaus:

JAMKissa tekijänä on aina henkilö, ei yhteisö, joten lähdeviitteen aloittaminen Euroopan komissiolla ei tule kyseeseen.

Puheena oleva dokumentti on EUR-LEXin sivulla, joka viittaisi lakiteksteihin. Siinä mielessä voisi ajatella, että viitteen voisi tehdä lakilähteiden tavoin lyhennettä käyttäen.

En löytänyt Kotuksen (Kotimaisten kielten keskuksen) lyhenneluettelosta tähän tilanteeseen sopivaa virallista lyhennettä. Sehän ei tietty ole mikään este: jos EU käyttää tiettyä vakiintunutta lyhennettä  tämäntapaisista lähteistä, lyhennettä voi toki käyttää.

Klikkasin tuota linkkiä. Pääsin sivulle, jossa kohdassa ”Otsikko ja viite” ovat nämä tiedot:

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen {SEK(2006) 1719} {SEK(2006) 1720} {SEK(2007) 12}

/* KOM/2006/0848 lopull. */

Mielestäni tässä voi käyttää lyhennettä, tai sitten aloittaa julkaisun nimellä.

Eli näin lyhenteellä:

KOM/2006/0848. 2007. Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen.  Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille 10.1.2007. Viitattu 15.4.2013. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52006DC0848:FI:NOT.

Tai näin julkaisun nimellä:

Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen.  Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille 10.1.2007. Viitattu 15.4.2013. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52006DC0848:FI:NOT.

Tekstiviitteessä epäkäytännöllisen pitkän nimen voi lyhentää kolmella pisteellä, kunhan nimen merkitys ei muutu (julkaisussa ei ole numeroituja sivuja):

Tekstiä tekstiä tekstiä (Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma… 2007).

Vielä kolmaskin tapa tässä on: Julkaisun nimen ja sen täsmennyksen voi myös erottaa toisistaan lähdeviitteessä, jos lähdeviite pysyy lukijalle ymmärrettävänä:

Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma . 2007. Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen.  Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille 10.1.2007. Viitattu 15.4.2013. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52006DC0848:FI:NOT.

Lähetänpä vielä varmuuden vuoksi meiliä Komission kirjastoon ja kysäisen, mitä suosittelevat..

****

Lisäys 16.4.13:

Tässä Saarimäen Taavin pätevä ohje suoraan Euroopan komission keskuskirjastosta (Taavi vaikutti muinoin amk-maailmassa):

KOM-asiakirjoihin viitatessa kannattaa aina laittaa näkyviin myös asiakirjanumero sekä siihen kuuluva ”lopull.” Eli näin: KOM/2006/0848 lopull. Lopullinen on tärkeää siinä mielessä, että KOM-asiakirjoista voi olla monia versioita,  mutta tuo ”lopull.” on se virallinen (usein kyllä se jätetään pois, mutta tarkka pitää sen viitteessä mukana). Pitäisin asiakirjanumeron viitteessä myös silloin, kun mukana on linkki Eur-Lexiin: linkki voi jonain päivänä olla toimimatta, ja silloin voi viime kädessä päästä KOM-asiakirjaan käsiksi esim. tallekirjastojen  kokoelmissa asiakirjanumeron perusteella. Viite on myös informatiivinen: KOM = valmisteleva asiakirja, viitteessä vuosi, jne. Lisää selityksiä asiakirjojen ja Eur-Lexin kryptisiin lyhennyksiin löytyy täältä: http://eur-lex.europa.eu/fi/tools/TableSectors.htm.

KOM-asiakirjan viitteellä on kätevä hakea kaikkia muitakin asian valmistelussa syntyneitä asiakirjoja Prelexissä (EU:n toimielinten välisen päätöksenteko-prosessin tietokanta):  http://ec.europa.eu/prelex.

Kun en tiedä julkaisuaikaa

Kysymys (henkilö1): En tiedä, milloin nettisivu on julkaistu. Mitä teen?

Kysymys 2 (henkilö2): Miksi n.d. kirjoitetaan pienellä eikä isolla?

Vastaus: Kun et tiedä julkaisuaikaa, käytä sovittua lyhennettä ”n.d.” eli no date.

Kyseinen lyhenne taidetaan kirjoittaa aina pienellä. Ilmeisesti kyse on vakiintuneesta tavasta.

Katso American Psychological Assosiationin eli APA:n mukainen lähdemerkintäesimerkki:

Heuristic. (n.d.). In Merriam-Webster’s online dictionary (11th ed.). Retrieved from http://www.m-w.com/dictionary/heuristic

Huom! JAMKissa niitä ei käytetä sulkuja lähdemerkinnässä, koska pyritään mahdollisimman mahdollisimman yksinkertaiseen merkintätapaan. Eikä kursiivia (italics) käytetä.

Edellinen esimerkki löytyy osoitteesta http://www.apastyle.org/learn/faqs/cite-website-material.aspx.

 

Lisäys 3.9.2012 / SP: Ohjeistus muuttumassa, lue blogikirjoitus 3.9.2012.

css.php