Itseohjautuvuus oppimisessa ei ole itsestäänselvyys
Nykyään opiskelijalta odotetaan aktiivista ja itsenäistä otetta omaan oppimiseensa. Tämä edellyttää vahvaa itseohjautuvuutta. Itseohjautuvuus tarkoittaa oppijan kykyä ohjata omaa oppimistaan ja kehittymistään joko muiden auttamana tai ilman heidän apuaan. Se kuvaa prosessia, jossa oppija tunnistaa omat oppimistarpeensa, asettaa itselleen oppimistavoitteita, tunnistaa omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, suunnittelee opiskeluprosessia ja valitsee oppimisen strategioita, arvioi edistymistään ja ylläpitää oppimistaan. (Loeng 2020.)
Itseohjautuvasti toimiva oppija
• on oma-aloitteinen ja työskentelee tehokkaasti
• kantaa vastuun opinnoistaan
• asettaa osaamiselleen tavoitteita
• tekee valintoja ja suunnittelee opiskelua
• reflektoi omaa toimintaansa ja ajattelunsa sekä osaamisensa kehittymistä.
Kun suunnitellaan opintojaksoja ja oppimisprosesseja, oppijoiden oletetaan olevan itseohjautuvia. Oppijan kyky kantaa vastuu omasta oppimisestaan ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys (Ruohotie & Honka 2003).
Oppijoiden kyky itseohjautuvuuteen vaihtelee
Itseohjautuvan oppimisen malli (Grow 1991 Loeng 2020 mukaan) jäsentää itseohjautuvuutta neljälle tasolle. Jaottelu on suuntaa antava mutta auttaa tarkastelemaan oppijoiden itseohjautuvuuden tasoja.
Taso 1: Riippuvainen oppija
Oppijat, joilla on vähän itseohjautuvuutta. He ovat vahvasti riippuvaisia opettajasta ja tarvitsevat ohjausta. He hyötyvät opettajajohtoisesta opetuksesta, jossa on vahva toimintaa ohjaava rakenne, tehtävät ja vähän valinnan mahdollisuuksia.
Taso 2: Kiinnostunut oppija
Oppijat, jotka ovat jonkin verran itseohjautuvia. Kiinnostunut oppija alkaa ymmärtää, että oppimisessa voi olla kyse muustakin kuin opettajan antamien tehtävien tekemisestä. Tämä oppija asettaa henkilökohtaiset oppimistavoitteensa ja tunnistaa tarpeen katsoa pidemmälle – mihin haluan päästä – sen sijaan, että vain suorittaisi ennalta määritettyjä tehtäviä. Oppija rakentaa luottamusta kykyihinsä ja taitoihinsa. Opettaja voi tukea häntä parhaiten innostamalla ja motivoimalla oppimiseen.
Taso 3: Osallinen oppija
Oppijat, jotka ovat siirtymässä kohti itseohjautuvuutta. He näkevät itsensä aktiivisena toimijana oppimisessaan. He ovat valmiita itsenäiseen työskentelyyn, jos heillä on siihen hyvä tuki. Opettajan rooli on toimia fasilitaattorina. Oppijat hyötyvät oppimaan oppimisen taitojen kehittämisestä, esimerkiksi oppimisstrategioiden tietoisesta käytöstä.
Taso 4: Itseohjautuva oppija
Tällä tasolla oppija on hyvin itseohjautuva. Hän haluaa kantaa vastuun oppimisestaan, valinnoistaan ja toiminnastaan ja arvioi tavoitteiden saavuttamista. Hän asettaa omat tavoitteensa joko itsenäisesti tai asiantuntijoiden tukemana. Opetus on oppijalähtöistä ja opettajan roolina toimia konsulttina ja tukea oppijan kykyä oppia.
Jos ajattelet itseäsi opiskelijana, millä itseohjautuvuuden tasolla olet? Tunnistatko omissa opiskelijoissasi itseohjautuvuudeltaan eritasoisia oppijoita? Mistä tunnistat?
Itseohjautuvuus vaihtelee eri tilanteissa
Kyvykkyys itseohjautuvuuteen ei ole vakio, vaan vaihtelee tilanteesta ja tehtävästä toiseen (Loeng, 2020). Oppijan kyvykkyyttä itseohjautuvuuteen voikin tarkastella myös oppimisprosessin eri vaiheiden kautta (Norrena 2019):
• Ideointi ja innostuminen
• Alkuun pääseminen
• Tehtävässä pysyminen ja työn loppuunsaattaminen
• Arviointi, palaute ja reflektointi
Joku oppija voi päästä työssään hyvin alkuun mutta tehtävässä pysyminen ja loppuunsaattaminen ovat vaikeaa. Toinen taas voi tarvita enemmän tukea ideointi- ja aloitusvaiheessa mutta pystyy sen jälkeen toimimaan hyvinkin itseohjautuvasti. Tunnistatko omassa toiminnassasi, miten opettajana tuet oppijoiden itseohjautuvuutta opiskelun eri vaiheissa?
On hyvä pitää mielessä, että opiskelijaryhmässä on aina itseohjautuvuudeltaan eritasoisia oppijoita. Toiset tarvitsevat enemmän tukea esimerkiksi opiskeluun liittyvien päätösten tekemiseen ja opiskelun käynnistämiseen, toiset taas aikatauluttamiseen tai oman osaamisen arviointiin. Kun opettaja suunnittelee opiskeluprosessia, kirjoittaa tehtävänantoja tai ohjaa ja ohjeistaa oppijoita, olisi tärkeä muistaa myös itseohjautuvuudeltaan taitamattomia oppijoita. He tarvitsevat vahvempaa opettajan ohjausta. (Nussbaumer 2015.) Opintojaksojen tulisikin sisältää itseohjautuvuutta tukevia ja kehittäviä rakenteita ja oppimisen tekoja. Näin heikommatkin itseohjautuvuuden taidot omaava opiskelija selviytyy opintojaksosta.
Kirjoittajat:
Minna Koskinen, asiantuntija, Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Hanna Frilander, tuntiopettaja, Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Mari Punna, lehtori, Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Kirjoittajat toimivat kouluttajina Itseohjautuvan oppimisen ohjaaminen -koulutushankkeessa. Hanketta rahoittaa Opetushallitus.
Lähteet:
Loeng, S. 2020. Self-DirectedLearning: A Core Concept in Adult Education. Education Research International, vol. 2020, Article ID 3816132. https:// doi.org/10.1155/2020/3816132
Norrena, J. 2019. Oman oppimisen kapteeni.
Nussbaumer, A. Hilleman, E-C. Gütl, C. & Albert, D. 2015. A Competence-based Service for Supporting Self-Regulated Learning in Virtual Environments. Journal of Learning Analytics, 2, 1, 101–133.
Ruohotie, P. & Honka, J. 2003. Ammatillinen huippuosaaminen. Kompetenssitutkimusten avaama näkökulma huippuosaamiseen, sen kehittämiseen ja johtamiseen. Hämeen ammattikorkeakoulu: Skills-julkaisut.
Lue myös aiheeseen liittyvät muut artikkelit:
Mitä itseohjautuvuus oppimisessa on ja miten sitä buustataan?
Verkko-opiskelu haastaa luottamuksen ja läsnäolon
