Työharjoittelu on yksi niistä aivan mahtavista keinoista harjoitella työelämässä olemista opiskelun aikana. Vaikka suurin osa harjoitteluista onkin niin sanottua vapaaehtoistyötä, josta palkkaa ei makseta, niin kokemukset ovat sitäkin arvokkaampia. Toki palkkaa olisi myös mukava saada siihen itsensä elättämiseen, erityisesti kun monissa maissa se vuokrataso on hieman korkeampi.

Itse suuntasin ”hieman” suomea pidemmälle, ja kohteena oli tällä kertaa Australia, osavaltio Queensland ja kaupunki Brisbane. Yrityksenä Walkabout Creek Adventures, jospa joku siis innostuisi hakemaan samaan paikkaan tekstini jälkeen. Maa, jossa olen aina halunnut käydä, mutta välimatkan sekä lentojen kalleuden takia en vielä ollut päässyt unelmaani toteuttamaan. Päätökseni lähteä Australiaan ei ollut mitenkään pitkän pohdinnan tuotos, vaan enemmänkin erään illan extempore päätös. Siihen myös sisältyi oman unelmatyötarjouksen jättäminen taakse, ja hyppy täysin tuntemattomaan. Sen lisäksi, että päätös oli äkillinen ja yllättävä, oli myös yllättävää se, että normaalisti helppo ja kaikkein edullisin viisumivaihtoehto (working holiday visa) tulikin maksamaan lähes 600€ lääkärintarkastusten takia (joka täytyi Australian lain mukaan käydä tekemässä Helsingin Aavassa).

Usein tuon kaiken sählingin keskellä tuli mietittyä, jos vain sittenkin ottaisi sen unelmatyön vastaan. Näin jälkikäteen ajateltuna kaikki oli sählingin arvoista, en vaihtaisi kokemuksena mihinkään. Huom! Lääkäritarkastus ei ole kovin yleinen osa prosessia. Erityisesti jos et ole viimeisen viiden vuoden aikana asut yli kolmea kuukautta ulkomailla.

Ensimmäiset viikot Australiassa

Saavuin siis Australiaan 15. kesäkuuta, ja siitä sitten heti seuraavan viikon maanantaina alkoi työt. Paljoa ei siis jäänyt aikaa aikaeron kiinnisaamiseen, joten ensimmäiset päivät menivätkin vähän jet lagin kourissa. Täytyy tähän siis mainita, että itse päätin aloittaa heti tuolloin, työnantajalle olisi kyllä sopinut myöhemminkin. Koin, että siihen arkeen kiinni pääseminen oli oikeasti paras mahdollinen tapa välttää pahimmat jet lagit!

Ensimmäinen viikko kului niin sanotun koulutuksen parissa, ja koska aloitin harjoittelun Australian talvella (eli Suomen kesäkuukaudet), oli myös asiakkaita vähemmän ja koko pulju auki vähemmän aikaa. Tämä oli myös hyvä päätös, koska sain kokea kahden työharjoitteluni aikana (yhteensä 5kk) siirtymisen hiljaisesta kaudesta kiireisimpään kauteen (Suomen talvikuukaudet), ja nähdä miten työnkuvat muuttuvat sesonkien mukana.

Työnkuvat

Mitäs sitten niihin työnkuviini kuului? Jo heti alussa päätettiin, että keskitytään niihin, mitkä oikeasti myös minua kiinnosti ja missä halusin kehittyä. Koska olen aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä, ja työnantaja tiesi, että kirjoitan omaa blogia (nykyään jo 3 eri blogia), yhteisymmärryksessä päätettiin, että yrityksen sosiaalinen media laitettiin vastuulleni. Tämä olikin hauska vastuu, ja oli yllättävää, miten paljon sain vastuuta. Eli ihan vain ensimmäisten viikkojen aikana tekstini tarkastettiin kielellisen ja kirjoitusopin varalta, mutta sen jälkeen kirjoittelinkin ja julkaisin tekstit itsenäisesti oman suunnittelemani aikataulun mukaisesti. Yksinkertainen tavoite oli lisätä seuraajien määrää niin Instagramissa kuin Facebookissa, ja sitä kautta myös mahdollisesti saada lisää asiakkaita.

Muita työnkuvia olikin sitten vuokravälineiden vuokraus, turvallisuusohjeiden antaminen asiakkaille, lyhyet briiffingit miten käyttää varusteita jne. Yhden opastetun kajakkikierroksenkin kävin vetämässä, kun paikalle osui asiakas, joka ei uskaltanutkaan yksin mennä veteen. Lisäksi tehtäväni oli uusia esitteet ja kyltit, ja lopputulos olikin hieno, sekä muistuttaa edelleen siitä, että miten paljon oikeasti sain harjoittelun aikana tehtyä, vaikka välillä tuntui toisin. Ja näiden kaikkien lisäksi myös ihan perus asiakaspalvelutyöt – puhelimeen vastaaminen, sähköpostien lähettely yms.

Työharjoittelu haaste

Ihan ultimaattinen puoliksi jopa vitsillä vedetty haaste, jonka sain viimeisen harjoittelukuukauden, muutaman viimeisen viikon aikana oli, että Facebook-tykkäysten määrä saataisiin tuhanteen ennen harjoittelun loppumista. Sillä hetkellä määrä oli noin 920. Täysin ei tavoitteeseen päästy, sillä marraskuun viimeinen päivä harjoitteluni loputtua oli tykkäysten määrä noin 970.
MUTTA nyt tammikuun alussa kilahti se 1000 tykkäyksen raja rikki. Joka on muuten kova suoritus, ottaen huomioon, että harjoittelun aloittaessani, oli tykkäysten määrä noin 570.

Kokemukset vievät voiton ja hyvin tehty työ palkitaan

Tähän loppuun haluan mainita, että työharjoitteluni oli kokonaisuudessaan jotain sellaista mitä en ollut osannut kuvitellakaan. Lähdin matkaan tavoitteenani suorittaa harjoittelu, ja lentää takaisin suomeen joulun ja uuden vuoden jälkeen. Nyt eletään jo huhtikuuta, ja suunnitelmissa oli tehdä 3kk ajan farmityötä, jotta saisin sillä toisen vuoden viisumin. Valitettavasti oma terveyteni petti, ja jouduin jättämään leikin kesken. Tästä jos joku haluaa lisää lukea, niin linkki omaan blogiini löytyy tämän tekstin lopusta – siellä olen selittänyt kaiken. Lennot suomeen on hankittu toukokuun lopulle, omat tulevaisuudensuunnitelmat täysin muuttuneet, ja tavoitteena palata takaisin tänne Brisbaneen ensi vuoden alussa opiskelijaviisumin kanssa.

On myös aivan mahtavaa, miten pitkälle voit päästä yhden (noh omassa tapauksessa kahden) työharjoittelun kautta. Kuulen usein sanottavan ”se on vain työharjoittelu, ethän saa edes palkkaa, ei tarvitse ottaa niin tosissaan.” yms. kommentteja. Se mitä ei nähdä, tai ei osata avata silmiä, on tulevaisuuden miettiminen. Kyllä, se on vain työharjoittelu, mutta se vain työharjoittelu saattaa poikia jotain muuta, jos työt tehdään hyvin. Tästä nyt esimerkkinä se, että minulta työnantaja kysyi harjoittelun viimeisenä päivänä, haluanko jatkaa palkallisena työntekijänä. Tämähän ei ollut millään tapaa suunnitelmissani, mutta tällä hetkellä siis olen työharjoittelupaikkani palkkalistoilla toisella puolella maapalloa.

Eikä se ole vain se palkallinen työ. Se on ne kokemukset. Työnantajani ei ole enää vain työnantajani, työkaverit eivät ole enää työkavereita, he ovat ystäviä, joiden kanssa voi myös viettää vapaa-aikaa yhdessä. Työpaikka ei ole enää pelkkä työpaikka, se on yhteisö, johon kuuluu me työntekijät mutta myös meidän aivan ihanat asiakkaat. Australia ei ole enää vain maa, jonne tulin suorittamaan työharjoittelun – siitä tuli koti, johon haluan palata.

Kiitos Jyväskylän ammattikorkealle siitä, että juuri tämä harjoittelupaikka oli listattuna oppimisalustalle harjoittelupaikkojen listaan. Kiitos siitä, että opiskelijoilla on mahdollisuus lähteä maailmalle, ja saada siihen jopa rahallista tukea.

Ja teille opiskelijoille, jotka mietitte kannattaako lähteä, koska maksaa niin paljon yms. Lähtekää! Se saattaa olla once in a lifetime kokemus, ja sitä kokemusta ette halua jättää välistä.

Kiitos lukemisesta, ja aivan älyttömän aurinkoiset terveiset Australian Syksystä (siltikin asteita +30)! <3

Ps. Seikkailujani (menneitä ja tulevia) Australiassa pääsee seuraamaan lähemmin Instagramin https://www.instagram.com/_capers_/ kautta, tai sitten omasta Stoorin blogistani (jonne on myös piakkoin tulossa päivitystä). 😉

Katri Vuorvirta
Jamkin restonomiopiskelija