Pirinä

Pirjon ajatuksia kasvatuksesta, opetuksesta ja kirjastosta

Kirjastot saavat lainata lukulaitteita, eivät e-kirjoja!

Ylen uutinen 1.12. summaa jälleen kerran sähkökirjoihin liittyviä tekijänoikeusrajoituksia (Kankkunen 2010). Kirjastoilla ei ole oikeuksia e-kirjojen lainaamiseen vaikka niillä on vapaus lainata p-kirjoja eteenpäin. Lain silmillä e-kirjan ja p-kirjan lainaaminen ovat aivan eri asioita, kertoo kertoo hallitusneuvos Jorma Waldén opetusministeriöstä. Toki tekijänoikeusvapaata kirjallisuutta (yli 70 vuotta tekijän kuolemasta) voi sisällyttää lainattavaan lukulaitteeseen.

Artikkelissa kirjastojen tekijänoikeuksiin perehtynyt Heikki Poroila selittää verkkoteosten tekijänoikeussopimusta:

Kansainvälinen immateriaalioikeuksia valvova järjestö WIPO hyväksyi vuonna 1996 uuden tekijänoikeussopimuksen, jonka yhtenä perusideana oli se, että verkkoteosten tekijänoikeudet ovat sataprosenttisesti oikeudenhaltijalla. Fyysisessä maailmassa tähän on olemassa poikkeuksia, eli esimerkiksi kirjasto voi lainata aineistoa, eikä sen tarvitse pyytää siihen erikseen lupaa elokuvia lukuun ottamatta, Poroila sanoo.

Artikkelin mukaan Poroila itse suhtautuu skeptisesti siihen, löytääkö kirjasto jalansijaa e-kirjamarkkinoilta.

Suomen kustannusyhtiön johtaja Sakari Laihon mukaan kustantaja ei voi luovuttaa eteenpäin sellaista, mitä se se ole tekijältä saanut eikä sähkökirjoihin liittyviä kysymyksiä ole vanhoissa sopimuksissa huomioitu lainkaan. Laihon mukaan kustantamoille on tärkeintä, että kirjastot jatkossakin ostavat saman määrän kirjoja kuin lainaavat. Yhtä e-kirjaa voisi nimittäin kopioida äärettömiin. valottaa Laiho edelleen. Ongelmana on myös sopivan myyjäportaan puuttuminen. Kirjastoille kirjoja välittävät BTJ ja Kirjavälitys eivät vielä tarjoa uusia e-kirjoja.

Virva Nousiainen-Hiiri Helsingin kaupunkirjastosta kertoo, että muissa Pohjoismaissa e-kirjat ovat jo kirjaston arkea, esimerkiksi Ruotsissa kirjastot ovat tarjonneet uutuuskirjojen e-versioita jo vuosien ajan. Siellä palvelu perustuu kustantajien yhdessä perustamaan myyntiportaaliin, josta kirjastot tekevät e-kirjaostonsa. Kirjaston asiakkaat saavat lainata vain tietyn määrän e-kirjoja kuukausittain, jotta järjestelmän kustannukset eivät nouse liian kalliiksi kirjastolle.

Kankkusen (2010) mukaan e–kirjamarkkinoita sekoittaa tällä hetkellä se, että tarjolla on paitsi lukuisia erilaisia lukulaitteita, myös eri tiedostomuotoihin tallennettuja sisältöjä, eli itse kirjoja. Kaikki lukulaitteet ja tiedostomuodot eivät ole yhteensopivia keskenään. Ajan myötä selviää, mitkä laitteet ja tallennemuodot yleistyvät standardiksi

Lähde: Kankkunen, S. 2010. Kirjastoilla ei ole oikeuksia e-kirjojen lainaamiseen. Uutinen Ylen www-sivuilla 1.12.2010.

Http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/12/kirjastoilla_ei_ole_oikeuksia_e-kirjojen_lainaamiseen_2186537.html

2 Comments

Teemu
Posted 6.12.2010 at 23:46

Välittäjät kuitenkin saavat Suomessakin lainata omien systeemiensä kautta e-kirjoja (Ellibs, Dawsonera). Käyttäjälle tuskin on väliä mistä teknisesti saa e-lukemistonsa?

Välillä häiritsee tuo kirjastokeskeisyys. Pitkääkö kirjaston lainata, eikö riitä että tarvittaessa välittää asiakkaan ja palveluntarjoajan yhteen ja tarjoaa pääsyn aineistoon? Kyseessä on palvelun tuottaminen ja relevanttia ei ole tuleeko ”kirja” kirjaston vai jotain muuta kautta lukijalle. Pääasia että homma toimii sujuvasti ja laillisesti erilaisissa laitteissa ja tilanteissa.

Posted 17.12.2010 at 14:46

Kirjastot ovat lainanneet kotimaisia e-kirjoja ellibsin palvelun kautta 2000-luvun alusta.

Samoin yliopisto- ja amk-kirjastot tarjoavat kymmeniä tuhansia e-kirjoja, jotka perustuvat verkkoyhteyteen ja kirjaston palveluun kirjatumiseen.