Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Category Archives: Tekstiviitteet

Uskoa vaativat lähteet

Eilisiltana sivusimme ulkomaailmalle aukeamattomia linkkejä tutkimusmenetelmien kurssin viestinnän osuudessa. Tulipa esille sekin, että joissain firmojen intranet-viitteissä voimme vain ”uskoa” sivujen olevan olemassa.

Vastaus:

Näin saattaa olla.

Mutta aika usein siitä jää kiinni, jollei ole tehnyt hämäräperäistä sopimusta kyseisen firman kanssa kuvitelluista lähteistä. Ainakin kiinnijäämisen uhka leijuu koko ajan ilmassa. Elämä hankaloituu ihan turhan takia.

Vähän niin kuin yhden sukulaisen huushollissa muinoin. Mies ei halunut ostaa tv-lupaa, joten aina kun ovikelloa rimputettiin, hän roudasi telkun komeroon. Tätä jatkui, kunnes vaimo sai tarpeekseen ja osti luvan.

Jos opparin tekijä haluaa varmistua, että hän voi osoittaa esimerkiksi opparin ohjaajalle kyseisen lähteen olemassaolon, hän voi – jos se on sallittua – tallentaa käyttämänsä intranet-lähteet muistitikulle tms. tai tulostaa ne paperille.

Tutki ja kirjoita -kirjassa (2010, 367) kerrotaan lähdeluettelon tehtävät. Yhtenä tehtävänä (kolmantena tehtävänä listassa) on nimenomaan selvittää, onko mainittua lähdemateriaalia edes olemassa.

Muut lähdeluettelon tehtävät:
1) näyttää, minkä tyyppistä lähteistöä tekijä käyttää
2) antaa riittävät tiedot lähteiden paikantamiseen
4) auttaa tekstiviitteen tekemisessä (tekstiviitten ja lähdeviitteen vastaavuus).

Viitteen alkuun kirjan kappaleen kirjoittaja

Kuinka nyt siis oikeaoppisesti merkkaan lähdeluetteloon tämän? Kirjalla on monta tekijää, joista jokainen on kirjoittanut yhden kappaleen. Olen ottanut lauseen kuitenkin vain yhden tekijän kirjoittamasta kappaleesta. Ja eikö ole hassua että loppuun tulee Kustantaja, sivunumero(t)?

Vastaus:

Aloita lähdeviite kyseisen yksittäisen luvun/kappaleen kirjoittaja-tiedolla.

Raportointiohjeessa kerrotaan, että ”kokoomateoksessa ilmestyneestä artikkelista ilmoitetaan tekijä, julkaisuaika, artikkelin nimi ja perustiedot teoksesta, jossa artikkeli on ilmestynyt”. Esimerkkinä on tällainen lähdeviite:

Lerkkanen, J. 2008. Sähköisen portfolion käsitteet opinto-ohjaajakoulutuksessa ja sen käyttö opintojen hyväksilukemisen välineenä. Teoksessa Taidatko tunnistamisen? Toim. A. Niskanen ja R. Virtanen. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 52-56.

Itse suosin nykyään Teoksessa-sanan tilalla ”Julkaisussa:”-ilmaisua, koska lähdeviitestandardissa sellaista suositellaan. Kootun teoksen toimittajiakaan ei ole pakko kertoa, joten lähdeviitettä voi vielä yksinkertaistaa:

Lerkkanen, J. 2008. Sähköisen portfolion käsitteet opinto-ohjaajakoulutuksessa ja sen käyttö opintojen hyväksilukemisen välineenä. Julkaisussa: Taidatko tunnistamisen? Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 52-56.

Lähdeviitteessä kerrotaan luvun/kappeleen/artikkelin alku- ja loppusivu.

Eli tässä viitteessä:

  • Luvun/kappaleen kirjoittaja (tekijä): Lerkkanen, J.
  • Julkaisuvuosi: 2008
  • Luvun/kappaleen otsikko (julkaisun nimi): Sähköisen portfolion käsitteet opinto-ohjaajakoulutuksessa ja sen käyttö opintojen hyväksilukemisen välineenä
  • Kokoomateoksen (emojulkaisun) nimi: Taidatko tunnistamisen?
  • Kustannuspaikka (huom! ei kirjapainon paikka): Jyväskylä
  • Kustantaja (huom! ei kirjapaino): Jyväskylän ammattikorkeakoulu
  • Sivut, joilla kirjan luku/kappale sijaitsee kokoomateoksessa: 52-56

Huom! Tekstissä (tekstiviitteessä) ilmoitetaan vain se kyseinen sivu tai ne kyseiset sivut, joihin juuri siinä tekstinkohdassa kohdassa viitataan.

Vastaan tuohon toiseen kysymykseen eri postauksessa.

Viittaus ajantasaiseen vai alkuperäiseen lakiin?

On paljon sellaisia lähdeviitteitä, joiden osalta en millään löydä lähdeviiteohjeista ohjeita, kuinka ne tulisi laittaa. Esim jos viitataan lakeihin, tuleeko viitata viimeisimpään voimassa olevaan vaiko kuhunkin muutokseen sen vuosiluvulla. Entä pitääkö sitten viitata myös alkuperäiseen?

Vastaus:

Lähdeluettelossa ilmoitetaan ne lakilähteet, jotka mainitaan tekstissä. Yleensä kansalaiset varmaankin käyttävät ajantasaista lainsäädäntöä, mutta tarpeen mukaan muitakin Finlexin osiota.

Jos viittaa ajantasaisen lainsäädännön lakiin, ei tarvitse viitata alkuperäiseen lakiin, eikä myöskään jokaiseen muutokseen, mitä lakiin on tehty sen julkaisemisen jälkeen.

Raportointiohjeessa neuvotaan tekstissä olevien viitteiden (tekstiviitteiden) merkintätapa:

”Säädöksillä on yleensä viralliset lyhenteet, joita viitteissäkin voi käyttää (laki = L, asetus = A, hallituksen esitys = HE). Lähdeluetteloon laitetaan tarkat tiedot (ks. Kirjat ja muut vastaavat julkaisut ilman henkilötekijää).

–  –  . Jyväskylän työmarkkina-alueeseen kuuluvat Jyväskylä, Hankasalmi, Laukaa, Muurame, Petäjävesi, Toivakka ja Uurainen. (A 26.2.2009/92.)

Tekemässäni pikaohjeessa lähdemerkintöjen tekoon ovat nämä esimerkit lakilähteistä ja asetuslähteistä:

A 26.2.2009/92. Valtioneuvoston asetus työmarkkina-alueista. Viitattu 12.5.2009. Valtion säädöstietopankki Finlex. Http://www.finlex.fi, ajantasainen lainsäädäntö.

L 9.5.2003/351. Ammattikorkeakoululaki. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilla. Viitattu 9.11.2010.Http://www.finlex.fi, lainsäädäntö, ajantasainen lainsäädäntö.

Finlexissä on monta osiota (aineistoa), jossa samakin säädös voi olla erilanen.Esimerkiksi Työsopimuslain lähdemerkintä vaihtelee sen mukaan, mistä sen on löytänyt ja lukenut.

Finlex, Ajantasainen lainsäädäntö

Kuten osion nimikin kertoo, kyseessä on ajantasaiset lait, asetukset ja muut säädökset. Alkuperäisen lain julkaisemisen jälkeen tehdyt muutokset ovat mukana laissa. Työsopimuslain lähdemerkintä, esimerkiksi näin:

L 26.1.2001/55. Työsopimuslaki. Valtion säädöstietopankki Finlex, Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 4.11.2013. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055?search[type]=pika&search[pika]=ty%C3%B6sopimuslaki.

tai

L 26.1.2001/55. Työsopimuslaki. Valtion säädöstietopankki Finlex, Ajantasainen lainsäädäntö. Viitattu 4.11.2013. Http://www.finlex.fi, hakusana työsopimuslaki.

Tuo ”hakusana työsopimuslaki” käy sekä silloin, kun hakusanaksi kirjoitetaan hakulaatikkoon ”työsopimuslaki” että silloin, kun klikataan Eniten käytettyjen lakien listasta sanaa ”työsopimuslaki”.

Finlex, Säädökset alkuperäisinä

Osiossa on kaksi alkuperäisiä lakeja ja muita säädöksiä, jotka eivät sisällä jälkeenpäin sovittuja muutoksia. Löysin sieltä kaksi työsopimuslakia:

L 26.1.2001/55. Työsopimuslaki. Valtion säädöstietopankki Finlex, Säädökset alkuperäisinä -osio. Viitattu 4.11.2013. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010055?search[type]=pika&search[pika]=ty%C3%B6sopimuslaki.

L 320/1970. Työsopimuslaki. Valtion säädöstietopankki Finlex, Säädökset alkuperäisinä -osio. Viitattu 4.11.2013. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1970/19700320?search[type]=pika&search[pika]=ty%C3%B6sopimuslaki.

Finlex, Säädösmuutosten hakemisto

Tämä on tärkeä hakemisto juridiikan asiantuntijoille. Osiosta näkee kaikki muutokset, joita voimassa oleviin lakeihin on tehty.

Jos haluaa viitata yksittäiseen muutoskohtaan, lähdeviitteeseen kannattaa laittaa tämän osion kautta löytynyt säädöskohta. Esimerkiksi Työsopimuslaissa (L 26.1.2001/55) on muutettu tänä vuonna Työnantajan velvollisuuksia koskevaa tekstiä. Kyseisestä muutoksesta on tehty oma lakinsa:

L 398/2013. Laki työsopimuslain 2 luvun 16 §:n muuttamisesta. Muutos koskee lakia 55/2001.
Valtion säädöstietopankki Finlex, Säädösmuutosten hakemisto. Viitattu 4.11.2013. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130398.

Finlex, Säädöskäännökset

Säädöskäännöksistä työsopimuslaki löytyy myös enkunkielisenä, mikä on kätevää kansainvälisessä korkeakoulumaailmassa. Lähdeviite voisi tulla vaikkapa näin suomenkielisessä opparissa:

Employment Contracts Act. 2001. Epävirallinen käännös 3.1.2007. Suomen työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 4.11.2013.
Http://www.finlex.fi/fi/laki/kaannokset/2001/en20010055.pdf.

Ja enkunkielisessä esimerkiksi näin:

Employment Contracts Act. 2001. Unofficial translation 3.1.2007. Ministry of Labour, Finland. Accessed on 4th November 2013. Http://www.finlex.fi/fi/laki/kaannokset/2001/en20010055.pdf.

JAMKin raportointiohjeen käännöksessä Project Reporting Instructions käytetään viitattu-sanan vastineena accessed-ilmaisua (milloin on päästy lukemaan kyseistä julkaisua). Hyväksyisin myös esimerkiksi APAn ohjeissa käytetyn ilmaisun ”retrieved on” (milloin julkaisu on haettu/noudettu netistä tai muusta sähköisestä tietojärjestelmästä). Pääasia on, että käyttää samaa ilmaisua kaikissa lähdemerkinnöissä.

Employment Contracts Act. 2001. Unofficial translation 3.1.2007. Ministry of Labour, Finland. Retrieved November 4, 2013. Http://www.finlex.fi/fi/laki/kaannokset/2001/en20010055.pdf.

Tai jos haluaa kertoa päivämäärän vuosi-kuukausi-päivä-järjestyksessä, ohje on: Retrieved on Year, Month Date.
Nämä kaikki edellä mainitut Finlexin eri osiot tulivat näkyviin, kun tein hakulaatikossa haun sanalla työsopimuslaki. Lista ilmestyy näytön oikeaan reunaan, listasta sitten voi klikata haluamansa.

Toiminnallisen osuuden diat

Toteutamme toiminnallisessa osuudessa PowerPoint-esityksen. Tarvitseeko tekstiviitteet kirjoittaa siihenkin vai riittääkö esim. tekstin perään numero ja loppuun numeroa vastaava lähde? Mitä mieltä olet? 

Vastaus:

Olen nähnyt kumpaakin tapaa ja ne ovat mielestäni toimivat. Tärkeää on ilmoittaa käyttämänsä lähteet.

Liukon Satu pohti vähän samalla tavalla:

Minusta tämä ei välttämättä ole sidoksissa siihen, että kyse on opinnäytetyöstä, vaan enemmänkin lähteiden esittäminen riippuu esitystilanteesta, asiasta, kohderyhmästä ja esityksen tarkoituksesta.

Ihan hyvin tekstiviitteet voisi laittaa näkyviin, koska osaltaan niidenkin avulla esitetty asia tulee perusteltua. Jos se kohderyhmän kannalta ei ole relevanttia (esim. jokin asiakasryhmä), ne voisi joko esittää lopussa tai vaikka alussa mainita, millaisiin lähteisiin esitys perustuu. Se liittyy esityksen ja tiedon luotettavuuteen.

Voihan tuota ehdotettua tapaakin käyttää.

Sitten voisi olla raportissa esitettynä diojen sisältö ja siinä yhteydessä olisi viitteet, sen sijaa itse esityksessä ei silloin välttämättä olisi.

Tällaisia pohdintoja minulta. Jokin perusteltu ratkaisu vain pitää tehdä.

Diossa lähteet vai ei

Itse olen sitä mieltä, että lähteet kannattaa ilmoittaa myös dioissa, tavalla tai toisella, eikä pelkästään raportissa. Ihan sen vuoksi, että usein diaesitykset alkavat elää omaa elämäänsä netissä tai muussa toimintaympäristössä, eivätkä ole sidoksissa tiettyyn julkaisuun. Ei tule vahingossa tehneeksi tekijänoikeusrikkomuksia.

Monta lähdeviitettä kokoomateoksesta

Kun kyseessä on kokoelmateos ja tekstissä on monta viittausta samasta teoksesta. Kirjoitetataanko lähdeluetteloon yhden kerran teos vai täytyykö teosta toistaa monta kertaa koska tekijä on eri?

Vastaus:
Kokoomateos koostuu eri tekijöiden itsenäisistä teksteistä. Tekijöillä on tekijänoikeus omiin teksteihinsä. Jokaisesta eri tekijöiden artikkeleista (tai kirjan luvuista) tehdään oma lähdeviitteensä lähdeluetteloon.

Lähdeluetteloon tulee lähdeviite vain niistä kokoomateoksen artikkeleista/luvuista, joihin viittaatte tekstissä. Ei siis kaikista kirjassa olevista artikkeleista/luvuista.

Sulkumerkit julkaisun nimessä

Kysyisimme kuinka merkata tektiviitteeseen ja lähdeluetteloon viittaukset Raskaudenkeskeytys Käypä hoito-suosituksen tausta-aineistoista. Alla suorat linkit tausta-aineistoihin, joista olemme tietoa käyttäneet sekä tekstipätkä opinnäytetyöstämme ja lähdeluettelostamme. Tuntuu hassulta, että tuleeko tekstiviitteisiin todella noin pitkät viitteet ja tuplasulut.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01927

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01926

”Käynnin yhteydessä haetaan lupaa Valviralta, mikäli sitä ei ole vielä haettu. Nainen keskustelee lääkärin vastaanoton jälkeen hoitajan kanssa tulevasta hoidosta. (Raskaudenkeskeytys (ohje henkilökunnalle, lääkkeellinen ja kirurginen keskeytys); Raskaudenkeskeytys (ohje potilaalle, kesto yli 12 viikkoa).)”

Raskaudenkeskeytys (ohje henkilökunnalle, lääkkeellinen ja kirurginen keskeytys). 15.1.2013. Raskaudenkeskeytys Käypä hoito -suositus. Lisätietoa aiheesta. Raskaudenkeskeytys Käypä hoito -työryhmä. Word-versio. Viitattu 8.10.2013. Http://www.kaypahoito.fi.

Raskaudenkeskeytys (ohje potilaalle, kesto yli 12 viikkoa). 15.1.2013. Raskaudenkeskeytys Käypä hoito -suositus. Lisätietoa aiheesta. Raskaudenkeskeytys Käypä hoito -työryhmä. Viitattu 8.10.2013. Http://www.kaypahoito.fi.

Vastaus:

Nuo tekstiviitteiden sisällä olevat ”ylimääräiset” sulkumerkit todellakin häiritsevät! Ihan kuin kirjoittaja ei hallitsisi tekstiviitteitä, vaikka ne ovatkin ok.

Kun klikkaan tuota ensimmäistä nettilinkkiä ja sitten sen tekstissä olevaa linkkiä ohjeen word-versioon, huomaan että word-versio on otsikoitu HENKILÖKUNNAN OHJE RASKAUDEN KESKEYTYKSISTÄ.

Voitte käyttää tuota otsikkoa julkaisun nimenä. Työryhmän jäseniä ei ole pakko merkitä lähdeviitteeseen. Silloin lähdeviite tulee lähdeluetteloon näin:

Henkilökunnan ohje raskauden keskeytyksistä. 2013. Lääketieteellistä ja kirurgista keskeytystä koskeva ohje. Laadittu 15.1.2013 raskaudenkeskeytyksen Käypä hoito -suosituksen perusteella. Viitattu 8.10.2013. Http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01927.

Voitte ilmoittaa joko suoran linkin tai jos olette päässeet ohjeeseen Käypä hoito -sivun kautta, kulkemanne polun. Jos pääsette ohjeeseen vain JAMKin verkossa, voi siitä laittaa tarvittessa tietoa lähdeviitteeseen. Esimerkiksi:

Henkilökunnan ohje raskauden keskeytyksistä. 2013. Lääketieteellistä ja kirurgista keskeytystä koskeva ohje. Laadittu 15.1.2013 raskaudenkeskeytyksen Käypä hoito -suosituksen perusteella. Käytettävissä Jyväskylän ammattikorkeakoulun verkossa. Viitattu 8.10.2013. Http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01927.

Toisessa mainitsemassanne tapauksessa lähdeviite tulee suurin piirten siten kuin olette laittaneetkin:

Raskaudenkeskeytys (ohje potilaalle, kesto yli 12 viikkoa). 2013. Lisätietoa Käypä hoito -suosituksen aiheesta. Julk. 15.1.2013. Viitattu 8.10.2013. Http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01926.

 Hassusti nimetty julkaisu!

Ohjeen tehnyt työryhmä on ehkä ajatellut jotain tällaista:

Raskaudenkeskeytys: lisätietoa potilaalle. 2013. Ohje keskeytyksestä yli 12 viikkoa kestäneessä raskaudessa. Julk. 15.1.2013. Viitattu 8.10.2013. Http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01926.

Mutta lähdeviitettä ei nyt voi tehdä näin nätisti. Joten tässä tapauksessa tekstiviitteeseen on laitettava nuo ylimääräiset sulkumerkit. Harmi!

Lisäys 12.12.13: Uusin ohje Käypä hoito -suositusten lähdemerkinnöistä: http://blogit.jamk.fi/oppari/2013/12/12/kaypa-hoito-tekijat-tyoryhma-vai-nimi/

Kalevala-viitteet

Kuinka Kalevalaan viitataan tekstissä ja lähdeluettelossa?

Vastaus:

Ihan normisti.

Kalevalasta on useita painoksia, joten julkaisuvuosi ja painostieto ovat tärkeitä tässä tapauksessa. Myös kustantaja-tieto voi olla oleellista kertoa, koska Kalevaloita on pilvin pimein.

Jos kyseessä on perinteinen painettu kirja, lähdeluettoloon tulee:

Kalevala. Julkaisuvuosi. Painos. Kustannuspaikka: Kustantaja.

Kalewala, taikka, Wanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinosista ajoista. 1835. Koonnut E. Lönnrot. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kalevala. 2012. Koonnut E. Lönnrot. 2. p. Helsinki: Otava.

Kunnas, M. 2012. Koirien kalevala. CD-levy. Uusi p. Helsinki: Otava.

Tekstiviite esim. näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Kalevala vuosi, sivut).

Jos on äänikirja, www-sivu tai muu sähköinen lähde, sivunumeroita ei tietenkään merkitä.

Jos kyseessä on sähköinen lähde, lähdeluetteloon tulee:

Kalevala. Julkaisuvuosi. Painos-, versio- tai muu vastaava tieto. Kustannuspaikka: Kustantaja. Viitattu pvm. Nettiosoite.

Asiakeskeinen viittaus toissijaiseen lähteeseen

Kuinka toissijaiseen lähteeseen voidaan viitata, varsinkin kun tekijöitä on monta. Olemme kirjottaneet tällä tavalla ja ohjaajien mielestä tämä on väärin: Tutkimuksien mukaan musiikki hyödyttää teho-hoidossa olevia keskosia. (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteisiin Hartling ym.2009). Musiikilla on monia myönteisiä vaikutuksia. Musiikki lievittää pitkän sairaalahoidon aiheuttamia haitallisia vaikutuksia keskosen neurologiseen kehitykseen sekä vaikuttaa myönteisesti fysiologisiin tekijöihin autonomisen hermoston kautta. (Pölkki ym. 2011.198; viitattu lähteisiin Standley, 1998, Kemper, Danhauer, 2005.)

Vastaus:
Huh, olen tainnut joutua hankalaan välikäteen, jossa pitäisi punnita, oletteko te vai ohjaajanne oikeassa.

Raportointiohjeessa on toissijaisiin lähteisiin viittaamisesta näin: ”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen  artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.”

Ongelmana tässä raportointiohjeen esimerkissä on se, että se esittää vain, miten tehdään kirjoittajakeskeinen viittaus toissijaiseen lähteeseen. Mutta miten tehdään asiakeskeinen viittaus toissijaiseen lähteeseen?

Tutki ja kirjoita -kirjassa on samanlainen, kirjoittajakeskeinen, esimerkki:

”Koivulan esittelemässä mallissa (ks. Timonen 1981, 12-14) – -. Koivula (1980) on todennut aikuisopetuksen kehittämisen välttämättömäksi (Naukkari 1982, 71).”

By the way, aika vanhoja lähteitä. Mutta tuokaan esimerkki ei siis ratkaissut tässä mitään.

Ymmärrettävä asiakeskeinen toissijainen viittaus

Henkilökohtaisesti olen sitä, että tapanne viitata asiakeskeisesti toissijaisiin lähteisiin on täysin ymmärrettävä ja siten hyväksyttävä. Itse tekisin samalla tavalla. Mutta tieteenaloilla voi olla omia käytäntöjään, jotka perustuvat esimerkiksi tietyn tieteellisen lehden käytäntöihin.

Tässä muuttaisin lähteisiin-sanan yksikkömuotoon, näin: (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteeseen Hartling ym.2009)

Lisäksi yksi piste pitäisi poistaa, joten muuttaisin tekstiä näin: Tutkimuksien mukaan musiikki hyödyttää teho-hoidossa olevia keskosia (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteeseen Hartling ym.2009).

Tuota toista tekstiviitettä muutaisin hivenen: (Pölkki ym. 2011, 198; viitattu lähteisiin Standley, 1998 ja Kemper & Danhauer, 2005.)

APA-tyyliin?

Myöskään APA 6th -viittaustavassa, joka on yksi tutuimmista kansainvälisistä lähdeviittaus-formaateista, ei anneta tähän apua, koska sielläkin esimerkkinä on kirjoittajakeskeinen viittaus. Tässä tekstiä Learning APA Style -osiosta (http://www.apastyle.org/learn/faqs/cite-another-source.aspx):

How do you cite a source that you found in another source?

Use secondary sources sparingly, for instance, when the original work is out of print, unavailable through usual sources, or not available in English. Give the secondary source in the reference list; in text, name the original work and give a citation for the secondary source. For example, if Allport’s work is cited in Nicholson and you did not read Allport’s work, list the Nicholson reference in the reference list. In the text, use the following citation:

Allport’s diary (as cited in Nicholson, 2003).

(adapted from the sixth edition of the APA Publication Manual, © 2010)

Miten te muut viittaisitte tekstissä asiakeskeisesti toissijaiseen lähteeseen?

Saman kirjoittajan tekstit samassa teoksessa samana vuonna

Meillä on lähdeluettelossa tämmöiset lähteet:

Raussi-Lehto, E. 2006. Vammaisen tai kuolleen lapsen syntymä. Teoksessa Kätilötyö. Toim. U. Paananen, S. Pietiläinen, E. Raussi-Lehto, P. Väyrynen ja A-M. Äimälä. Tampere: Edita.

Raussi-Lehto, E. 2006. Syntymän hoito. Teoksessa Kätilötyö. Toim. U. Paananen, S. Pietiläinen, E. Raussi-Lehto, P. Väyrynen ja A-M. Äimälä. Tampere: Edita.

Törmäsimme tekstiviittauksia tehdessä semmoiseen ongelmaan, että miten laitamme viittaukset kyseisiin lähteisiin? Kyseessä kuitenkin saman kirjoittajan tekemät tekstit samassa teoksessa ja kyseessä sama vuosi… Onko mitään keinoa erottaa niitä toisistaan vai voidaan laittaa molempiin teksteihin (Raussi-Lehto 2006, sivut), vaikka ne lähdeluettelossa ovat kaksi eri lähdettä?

Vastaus:
Lähdeviitestandardi, kohta A2.1, sanoo näin: ”Jos kahdella tai useammalla tietolähteellä on sama tekijä ja sama julkistusvuosi, ne voidaan erottaa toisistaan pienaakkosilla (a, b, c jne.), jotka merkitään vuosiluvun perään.”

Jos kyseessä on kokoomateos, on hyvä ilmoittaa myös, millä sivuilla kyseisen tekijän teksti (luku, artikkeli) on.

Siis näin:

Raussi-Lehto, E. 2006a. Syntymän hoito. Julkaisussa: Kätilötyö. Helsinki: Edita, 206 – 268.

Raussi-Lehto, E. 2006b. Vammaisen tai kuolleen lapsen syntymä. Julkaisussa: Kätilötyö. Helsinki: Edita, 363 – 366.

Muutin lähteiden järjestystä. Kirjastoihmiset ovat niin piintyneitä aakkosjärjestykseen 😉

Lyhensin myös vähän lähdemerkintöjä. Toimittajat (tekstin editoijat) saavat toki olla mukana, se on täysin sallittua ja monella alalla käytössä. Mutta pakko niitä ei ole siihen ängetä, koska ovat toissijaisia tekijöitä. Mielestäni monet lähdeviitteet ovat helpommin ymmärrettäviä, kun toimittaja-rimpsut jätetään pois.

Poikkeus: Jos kyseessä on lehden toimittaja, journalisti, hän on ensisijainen tekijä, koska on tekijänoikeudellisessa suhteessa tekstiinsä. Hänen nimensä tulee silloin lähdeviitteen ensimmäiseksi tiedoksi.

Koska lähdeviitestandardissa suositaan ilmaisua ”Julkaisussa:”, käytin sitä tässä julkisessa ohjeessa. Mutta voitte käyttää teoksessa-sanaa, ei sitä tarvitse alkaa muutella, se on aivan oikein.

Koska minulla ei ole nyt tuota kirjaa käsissäni, tsekkasin sen tiedot kirjaston Janet-tietokannasta. Kustantajan paikkakunta näyttäisi olevan Helsinki. Sijaitseeko kirjapaino Tampereella? Kirjapainon tietoja ei tarvitse ilmoittaa.

Tekstiviitteissä lähteet näkyvät erilaisina (Raussi-Lehto 2006a, 220; Raussi-Lehto 2006b, 363).

Lähdeviitestandardi:

Lähde- ja tekstiviitteitä koskevat ohjeet. 2012. Standardi. Vahvistettu 13.8.2012. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS. Viitattu 8.10.2013. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, SFS Online.

 

Digium Enterprisella tehty taulukko

Olen oppariani varten tehnyt kyselyn Questbackin Digium Enterprise ohjelmalla ja olen työhöni liittänyt pari ohjelman luomaa taulukkoa, sekä liitteisiin mm. koko ohjelmalla luodun kyselyn. Miten merkaan lähteen taulukkoon? Tuloksethan ovat kyselystä, jonka itse tein, mutta ohjelma on luonut taulukon vastausten pohjalta.

Entä onko liitteenä olevaan kyselyyn laitettava maininta ohjelmasta, jolla se on luotu?

Vastaus:
Voit opparin tekstissä, siinä kohdassa kun kerrot aineiston keruusta, mainita, että kyselyt tehtiin Questbackin Digium Enterprise -ohjelmalla. Ja että hyödynsit samaa ohjelmaa myös aineiston analyysissä. Asiaa ei tarvitse mainita lähdeluettelossa, eikä siten myöskään tekstiin tarvitse laittaa asiasta tekstiviitteitä.

Jos taulukon selostessa (taulukon nimessä) ei ole viitettä mihinkään lähteeseen, lukija tietää, että kyseessä on sinun oma taulukkosi. Vaikka olet käyttänyt kyseistä ohjelmaa, sinä olet ihan itse määritellyt, mitä kyselyssä kysytään ja missä järjestyksessä. Ja syöttänyt kysymykset ohjelmaan, määritellyt kenelle kysely lähetetään ja milloin kysely on voimassa.

Myöskään liitteessä ohjelmaa ei tarvitse mainita, jos sen on kertonut tekstissä.

Viisi artikkelia yhdeksi lähdeviitteeksi?

Voidaanko nämä lähteet yhdistää yhdeksi lähteeksi esim. MLL. n.d. Vanhempainnetti. Viitattu 4.7.2013. ja tuleeko lähdeviitteeksi vain MLL. n.d.?

MLL. n.d. Leikin merkitys lapselle. Vanhempainnetti. Viitattu 4.7.2013. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lasten_leikit/leikin_merkitys_lapselle/

MLL. n.d. Lapsen ja nuoren temperamentti ja persoonallisuus. Vanhempainnetti. Viitattu 5.7.2013. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/lapsen-temperamentti/

MLL. n.d. Oppiminen ja älyllinen kehitys. Vanhempainnetti. Viitattu 5.7.2013. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/5_6-vuotias/oppiminen/

MLL. n.d. Sosiaalisten taitojen kehitys. Vanhempainnetti. Viitattu 5.7.2013. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/5_6-vuotias/sosiaaliset_taidot/

MLL. n.d. Persoonallisuuden ja tunne-elämänkehitys. Vanhempainnetti. Viitattu 5.7.2013. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/5_6-vuotias/persoonallisuus_ja_tunne-elama/

Vastaus:
Mielestäni nuo on parempi pitää eri lähteinä lähdeluettelossa. Kuten olette tehneetkin.

Perustelut: Osa Vanhempainnetti-lähteistänne on selvästi artikkeleita, joissa on oma lähdeluettelonsakin (tai lopussa kirjallisuuslista). Vanhempainnetti on laaja sivusto, jossa on erilaisia osioita ikäryhmittäin tai aiheittain jaoteltuna. Lukija näkee lähdeviitteestä käsitelläänkö nyt taaperoikäisiä vai varhaisteinejä.  Sen vuoksi ikäryhmästä tai muusta vastaavasta jaottelusta olisi hyvä kertoa jonkunsorttisena täsmentävänä tietona lähdemerkinnässä tai vaikka nettiosoitteessa polkuna.

Lähdeviite ei ala MLL:llä. JAMKissa tekijätietona ilmoitetaan vain henkilötekijät, ei organisaatiot (yhteisöt). Tämä sen vuoksi, että opiskelijan voi olla melko vaikeaa tietää, missä roolissa organisaatio kulloinkin on (tekijä, julkaisija, kustantaja, kirjapaino, projektin koordinaattori tms.). Sinänsä lähdeviitestandardi suo kyllä mahdollisuuden lähdemerkinnän aloittamiseen organisaation nimellä.

Kun henkilötekijää ei ole, aloitetaan lähdemerkintä lähteen nimellä.

N.d. kirjoitetaan lähdeluettelossa isolla alkukirjaimella (jossa se ikään kuin aloittaa oman lauseensa pisteen jälkeen). Tekstiviitteeseen se tulee pienellä, koska ei yleensä aloita mitään lauseentapaista.

N.d.:n tilalle voisi laittaa vuosiluvun 2009. Info-sivulta nimittäin selviää, että ”Vanhempainnetti -sivusto on tuotettu Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Vanhemmat ja itsenäistyvä nuori -projektissa (VIN). VIN-projekti toteutettiin RAY:n tuella vuosina 2007–2009.” Sivuston tieto-osuus on siis vuodelta 2009, vaikka toisaalta blogikirjoituksista uusin on kirjoitettu lokakuussa 2013 eli muutama päivä sitten.

Osa Vanhempainnetin artikkeleissa referoiduista lähteistä on aika vanhoja, uusin taitaa olla vuodelta 2001.

Mutta lähdeviitteet voi tehdä siis esimerkiksi näin:

Leikin merkitys lapselle. N.d.  Artikkeli MLL:n Vanhempainnetissä, osiossa leikkivinkit. Viitattu 4.7.2013. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lasten_leikit/leikin_merkitys_lapselle/.

Lapsen ja nuoren temperamentti ja persoonallisuus. N.d. Artikkeli MLL:n Vanhempainnetissä, osiossa tietokulma, lapsen kasvu ja kehitys  Viitattu 5.7.2013. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/lapsen-temperamentti/.

Oppiminen ja älyllinen kehitys. N.d. Artikkeli MLL:n Vanhempainnetissä, osiossa tietokulma, lapsen kasvu ja kehitys, 5–6-vuotias. Viitattu 5.7.2013. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/5_6-vuotias/oppiminen/.

Sosiaalisten taitojen kehitys. N.d. Artikkeli MLL:n Vanhempainnetissä, osiossa tietokulma, lapsen kasvu ja kehitys, 5–6-vuotias. Viitattu 5.7.2013. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/5_6-vuotias/sosiaaliset_taidot/.

Persoonallisuuden ja tunne-elämänkehitys. N.d. Artikkeli MLL:n Vanhempainnetissä, osiossa tietokulma, lapsen kasvu ja kehitys, 5–6-vuotias. Viitattu 5.7.2013. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/5_6-vuotias/persoonallisuus_ja_tunne-elama/.

Näistä lähteistä olisi mahdollista yhdistää esimerkiksi nuo kolme lähdettä, jossa käsitellään 5–6-vuotiasta. Silloin tekstiviitteeseen pitää merkitä sivunumeron sijaan kunkin sivun nimi tai muu vastaava tieto, esimerkiksi (5–6-vuotias n.d., Sosiaalisten taitojen kehitys). Jos lukijan nimittäin haluaa lukea saman tiedon, jota referoitte opparissanne, hän löytää sen sitten sivun nimen perusteella tässä tapauksessa.

Päivityspäivän ilmoittaminen lähdeviitteessä

Miten Työterveyslaitoksen sivuihin tehdään viittaus. Otan esimerkkinä Ergonomia-osuuden. Tässä linkki osoitteeseen, jotta tiedät mitä tarkoitan: http://www.ttl.fi/fi/ergonomia/mita_ergonomia_on/sivut/default.aspx

Merkataanko tekstiin lähteeksi (Mitä ergonomia on? 2013), jos tekstin kirjoittajaa ei olla erikseen mainittu? Entäpä voiko päivämääränä käyttää tuota ”Päivitetty 26.06.2013”. En ole varma myöskään lähdeluetteloon tulevasta merkinnästä… Voisiko se olla näin?

Mitä ergonomia on? 2013. Työterveyslaitoksen Internet-sivut. Ergonomia. Viitattu 17.9.2013. http://www.ttl.fi/fi/ergonomia/mita_ergonomia_on/sivut/default.aspx

Vastaus:
Hyvin lukija ymmärtää viitteesi.

Jos tekstin kirjoittajasta ei ole tietoa, lähdeviite ja tekstiviite aloitetaan julkaisun nimellä. Seuraavaksi tulee vuosiluku.

Päivitys-päivämäärän voi ilmoittaa lähdeviitteessä näin:

Mitä ergonomia on? 2013. Työterveyslaitoksen Internet-sivu. Päiv. 26.6.2013. Viitattu 17.9.2013. http://www.ttl.fi/fi/ergonomia/mita_ergonomia_on/sivut/default.aspx.

Lyhenteen ”Päiv.” sijasta voi ihan kirjoittaa koko sanan Päivitetty.

Tarkka julkaisuaika tai lähetysaika ilmoitetaan aina silloin, kun lähde on lehtiartikkeli, radio-ohjelma, tv-ohjelma tai tietokoneohjelmisto. Esimerkiksi: Julk. 17.9.2013.

Patenteistakin tarkka julkaisuaika ilmoitetaan, jollei se ilmene jo patentin tunnistetiedoista tai virallisesta lyhenteestä.

Jos tarkkaa julkaisuaikaa ei löydy lähteestä helposti, mutta lähteessä kerrotaan julkaisuajaksi vuodenaika (Autumn 2013) tai lukukausi, lähdeviitteessä voi sitten ilmoittaa sen.

Pykälän verran yksinkertaistettu lähdeviite

Olisi mahtavaa, jos osaisit auttaa lähdemerkintöjen parissa. Välillä tuntuu, että näiden kanssa painimiseen menee enemmän energiaa/aikaa kuin itse työn tekemiseen.

Miten pitäisi merkitä opinnäytetyössä samasta laista olevat eri pykälät? Merkataanko ”tekstin sisään” pykälät, esimerkiksi (23.8.2002/738 24 §) tai (23.8.2002/738 25§) jne ja lähdeluetteloon sitten seuraavasti kaikille eri pykälille yhteisesti:

”L 23.8.2002/738. Työturvallisuuslaki. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilta. Viitattu 15.7.2013. 
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ty%C3%B6turvallisuuslaki”

Vastaus:
No voi harmi, jos lähdeviitepaini raastaa opiskelijoiden hermoja!

Yritämme koko ajan helpottaa opiskelijan urakkaa. Työn sisältö on kuitenkin se tärkein.

Lähdeviitteiden maailma on kuitenkin niin moniulotteinen, että joskus tulee tenkkapoo eteen. Lähdemerkintöjen on oltava sen verran ymmärrettäviä, että lukija saa käsityksen, miten luotettavan oloisia lähteitä olet käyttänyt.

Saman lain eri pykälät voi siten ilmoittaa tekstiviitteessä. Lähdeluettelossa olevissa lähdeviitteissä riittää se, että kyseinen laki on mukana.

Tekstiviitteessä ilmoitetaan sivunumerot tai vastaavat. Silloin ei tarvii selata julkaisua kokonaan, vaan voi suoraan painella kyseiseen kohtaan. Jos käytät säädöskokoelman pdf-tiedostoja, silloin voit ilmoittaa sivunumeron/-numerot.

Yleensä opiskelijat käyttävät Finlexin ajantasaista säädöskokoelmaa, jolloin säädökset (lait, asetukset) tulevat yhtenä tekstinä luettavaksi. Silloin auttaa se, että kertoo lukijalle, että pykälässä 24 tietty asia todetaan.

Lähdemerkintäntäsi näyttää ok:lta, lisäsin siihen valtion-sanan:

L 23.8.2002/738. Työturvallisuuslaki. Säädös valtion säädöstietopankki Finlexin sivuilta. Viitattu 15.7.2013. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ty%C3%B6turvallisuuslaki.

Tekstiviitteetkin ovat ok, ainoastaan lisäisin L-kirjaimen ja pilkun:

Tekstiä tekstiä tekstiä (L 23.8.2002/738, 24 §). Tekstiä tekstiä tekstiä (L 23.8.2002/738, 25§).

Tällöin lähdeluettelossa olevan lähdeviitteen ensimmäinen osio ”L 23.8.2002/738” ja tekstiviitteen ensimmäinen osio ”L 23.8.2002/738” ovat harmoniassa keskenään.

Uudessa lähdeviite-standardissa tosin ohjeistetaan näin:

”Osat ilmoitetaan viitteessä samaan tapaan kuin tietolähteessä, mutta siten että suurempi kokonaisuus edeltää pienempää. ESIMERKKI Laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta 634/2011, 4 § [verkkoaineisto]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110634.”

Tuon ohjeen mukaan sinun pitäisi ilmoittaa lähteesi lähdeluettelossa jokainen pykälä erikseen:

Työturvallisuuslaki 738/2002, 24 § [verkkoaineisto]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ty%C3%B6turvallisuuslaki.

Työturvallisuuslaki 738/2002, 25 § [verkkoaineisto]. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738? search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ty%C3%B6turvallisuuslaki.

JAMKissa on kuitenkin ollut pyrkimys siihen, että kaikki erilaiset lähteet ilmoitetaan samalla logiikalla. Kun kirjalähteiden eri lukuja ei ilmoiteta lähdeluettelossa, jos niillä on yksi ja sama tekijä, ajattelemme, että sama pätee myös silloin, kun viitataan lakiin. Esimerkiksi työturvallisuuslaki-lähteessä on kyse yhdestä ja samasta lähteestä. silloin siitä riittää yksi lähdemerkintä lähdeluettelossa.

Lähdeviite-standardi antaa luvan käyttää virallisia lyhenteitä. JAMKissa lakilähteisiin viitataan käyttämällä virallista lyhennettä, esimerkiksi L 23.8.2002/738. Virallisia lyhenteitä on mm. Kotuksen sivuilla: http://www.kotus.fi/?s=2149.

JAMKissa lähdeviitettä on yksinkertaistettu myös siten, että sulkeista, hakasulkeista ja kaikenmaailman väkäsistä on luovuttu.

Emme myöskään vaadi opiskelijaa ilmoittamaan kuin vain yleisimmät tallennetyypit (DVD, CD, Blu-ray ym.). Ne yleensä hoksataan ilmoittaa oma-aloitteisesti. Opiskelijalle olisi liian työlästä aina miettiä, onko tämä nyt elektroninen lähde, vai verkkoaineisto, vai jokin muunlainen lähde – ja vielä tietämään niiden nimityksetkin.

Myöskin saatavissa-sanan olemme jättäneet pois, sillä nykylukijat ymmärtävät, että klikkaamalla linkkiä saattaa saada lähteen käyttöönsä.

Kaikesta netissä olevasta materiaalista vaadimme johdonmukaisesti ilmoittamaan viittauspäivämäärän, eli sen, milloin opiskelija on lukenut/katsonut/kuunnellut lähteen: Viitattu 15.7.2013.

 

Lähdeviite yhdistyksen sivusta

Olemme käyttäneet opinnäytetyössä lähteenä Päijät Hämeen MS-yhdistyksen virallisten sivujen etusivun tietoja kartottaaksemme yhdistyksen taustaa yms. Kappale on:

”Päijät-Hämeen MS yhdistys on kolmannen sektorin toimija, joka harjoittaa toimintaansa MS-liiton alaisuudessa. Yhdistys tiedottaa MS-tautia sairastavia heidän terveyttään koskevista aiheista, hoidosta ja kuntoutusmahdollisuuksista. Yhdistys tarjoaa myös monenlaista harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia sekä tukitoimintaa sairastuneille ja heidän omaisilleen. (Yhdistyksen taustaa, Päijät-Hämeen MS-yhdistyksen www -sivut.)”

Ja WWW-sivu on: http://www.phms-yhdistys.net/

Ongelmamme on, että emme yhtään tiedä miten sivuun tulisi viitata ja miten lähteisiin se merkitään, kun lähteellä ei ole henkilötekijää eikä mitään päivämäärää koska julkaisu on tehty, kappaleen tiedot on poimittu etusivu otsakkeen alta sekä yhdistyksen taustaa otsikon alta, emme voi siis viitata minkään tietyn otsikon nimeen.

Onko siis mitään keinoa viitata lähteeseen oikein?

Vastaus: On.

Heti tulee mieleen ainakin kaksi viittausmahdollisuutta.

Tässä tapauksessa voi olettaa, että sivulla olevat tiedot ovat ajantasaiset, koska sivuilla on paljon päivämääriä tältä vuodelta. Julkaisuvuodeksi voi siis ilmoittaa 2013, vaikka tarkkaa julkaisu- tai päivityspäivää ei lähdeviitteeseen voikaan laittaa.

Ensimmäinen tapa

Lähdeviitteet lähdeluettelossa:

Etusivu. 2013. Päijät-Hämeen MS-yhdistyksen www-sivu. Viitattu 12.9.2013. Http://www.phms-yhdistys.net/.

Yhdistyksen taustaa. 2013. Päijät-Hämeen MS-yhdistyksen www-sivu. Viitattu 12.9.2013. Http://www.phms-yhdistys.net/.

Tekstiviitteet tulisivat silloin näin:

”Päijät-Hämeen MS yhdistys on kolmannen sektorin toimija, joka harjoittaa toimintaansa MS-liiton alaisuudessa. Yhdistys tiedottaa MS-tautia sairastavia heidän terveyttään koskevista aiheista, hoidosta ja kuntoutusmahdollisuuksista. Yhdistys tarjoaa myös monenlaista harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia sekä tukitoimintaa sairastuneille ja heidän omaisilleen. (Yhdistyksen taustaa 2013.)” – – – (Etusivu 2013.)

Näyttää vähän hassulta tämä tapa.

Toinen tapa

Koska yhdistyksen www-sivu näyttää olevan yhtä pötköä, voisi ajatella, että kyseessä on tässä tapauksessa yksi ja sama sivu. Silloin voisi käyttää sivun yläreunassa olevaa ylintä otsikko, joka on Päijät-Hämeen MS-yhdistys. Ei siis tarvitse ajatella samaa sivua monena eri lähteenä, vaan yhtenä yhtenäisenä lähteenä.

Lähdeviite lähdeluettelossa:
Päijät-Hämeen MS-yhdistys.2013. Viitattu 12.9.2013. Http://www.phms-yhdistys.net/.

Tekstiviitekin tulee silloin nätisti:

”Päijät-Hämeen MS yhdistys on kolmannen sektorin toimija, joka harjoittaa toimintaansa MS-liiton alaisuudessa. Yhdistys tiedottaa MS-tautia sairastavia heidän terveyttään koskevista aiheista, hoidosta ja kuntoutusmahdollisuuksista. Yhdistys tarjoaa myös monenlaista harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia sekä tukitoimintaa sairastuneille ja heidän omaisilleen. (Päijät-Hämeen MS-yhdistys 2013.)”

Monta raporttia samalla nettisivulla

Miten opinnäyteytyöhön merkitään lähdemerkinnät, jos samasta lähteestä on monta eri teosta? kun esim Internet sivuilta on samasta osoitteesta monta eri kohtaa, esim vuosikirja ja eri raportit? Miten ne laitetaan, numeroidaanko ne 1 eteenpäin vai? En löytänyt Jamkin sivuilta ohjetta kyseiseen ongelmaan..

 Vastaus:

Lähteet voi merkitä ihan tavallisesti, ei tarvitse numeroida.

Käytän esimerkkinä YLEn sivustoa. Sivustolla oleva vuosikirja:

Ylen vuosi 2012. 2013. Vuosikertomus. Viitattu 2.7.2013. Http://yle.fi/yleisradio/vuosikertomukset, Ylen vuosi 2012.

Tai suora osoite:

Ylen vuosi 2012. 2013. Vuosikertomus. Viitattu 2.7.2013. Http://yle.fi/yleisradio/sites/default/files/attachments/yle_vuosikertomus_2012.pdf.

 

Saman sivun kautta pääsee myös muutamaan muuhunkin raporttiin, esimerkiksi:

Vastuuraportti 2012. 2013. YLEn yhteiskuntavastuun periaatteet, tavoitteet ja toimintatavat. Viitattu 2.7.2013. http://yle.fi/yleisradio/vuosikertomukset, Vastuuraportti 2012.

Tai suora osoite:

Vastuuraportti 2012. 2013. YLEn yhteiskuntavastuun periaatteet, tavoitteet ja toimintatavat. Viitattu 2.7.2013. Http://yle.fi/yleisradio/sites/default/files/vastuuraportti_2012.pdf.

Huom! Tekstiviitteet tehdään poikkeavasti. Koska julkaisun nimeen sisältyy vuosiluku, lisätään tekstiviitteeseen välimerkki julkaisun nimen ja julkaisuvuoden väliin selventämään asiaa. JAMKissa on sovittu tästä tavasta ja siitä, että välimerkki on tällöin piste.

Tekstiä tekstiä tekstiä (Ylen vuosi 2012. 2013, sivut). Tekstiä tekstiä tekstiä (Vastuuraportti 2012. 2013, sivut).

 

Nyt voi tietty sattua niin, että monella eri yrityksellä on raportti nimeltä Vastuuraportti 2012 ja julkaisuvuosi on luonnollisesti 2013.

Tällöin on käytettävä erottavia kirjaimia, joita yleensä käytetään erottamaan saman henkilötekijän samana vuonna julkaisemia teoksia: a, b, c jne.

Vastuuraportti 2012. 2013a. ….

Vastuuraportti 2012. 2013b …

Olisi kyllä hyvä, jos yritykset nimeäisivät vuosikertomuksensa ja muutkin raporttinsa niin, että yrityksen nimi on julkaisussa mukana. Tuo ”Ylen vuosi 2012” on hyvin nimetty. Vastuuraportin nimen toivoisin olevan ”Ylen vastuuraportti 2012”. Näin helpotettaisiin kaikkien niiden työtä, jotka kyseisiin opuksiin viittailevat. Ja erityisesti lukija pääsisi helposti kärryille, minkä yrityksen tai yhteisön raportista on kyse!

Monesta lähteestä muokattu kuvio

Olen luomassa kuviota selkäydinvammahoidon ja kuntoutuksen vaiheista. Vaiheistus on muuttunut (v. 2010) ja uusista vaiheista ei ole päivitettyä kuvaa. Aion siis muokata löytämääni kuvaa (Alaranta ym.) ja käyttää kuvan muokkauksessa tietoja kahdesta tekstilähteestä (Dahlberg & Alaranta; Käypähoito). Jos kirjoista saatu tieto on vaikuttanut kuvan muotoutumiseen, tuleeko myös nämä lähteet merkitä kuviolähteeseen?

Kuvio X: Selkäydinvammahoidon ja -kuntoutuksen vaiheet (Alaranta, Baer, Hellström, Kallanranta, Malmivaara, Ronkainen, Sairanen, Salminen, Vornanen & Dahlberg 2001, 783, muokattu; Dahlberg & Alaranta 2008, 307-308; Selkäydinvamma: Käypähoito -suositus, 2012).

LÄHTEET

Alaranta, H., Baer, G., Hellström, P., Kallanranta, T., Malmivaara, A., Ronkainen, A., Sairanen, S., Salminen, J. K., Vornanen, M. & Dahlberg, A. 2001. Suositus tapaturmassa selkäydinvamman saaneiden hoidon ja kuntoutuksen organisoinnista Suomessa. Selkäydinvamma. Käypähoito -suositus, pdf-versio. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 117, 7, 772-788. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, Duodecim – Lääketieteen aikakauskirja.

Dahlberg, A. & Alaranta, H. 2008b. Selkäydinvammat. Teoksessa Kuntoutus. Toim. P. Rissanen, T. Kallanranta, A. Suikkanen. Helsinki: Duodecim.

Selkäydinvamma (online). Käypähoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Societas Medicinae Physicalis et Rehabilitationis Fenniae ry:n asettama työryhmä. 2012. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2012 (viitattu 26.2.2013). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.

Vastaus:

Lisäys 12.12.13: Uusin ohje Käypä hoito -suositusten lähdemerkinnöistä: http://blogit.jamk.fi/oppari/2013/12/12/kaypa-hoito-tekijat-tyoryhma-vai-nimi/

Alkuperäinen vastaus:

Kyllä. Jos kirjoista saatu tieto on vaikuttanut kuvan muotoutumiseen, nämä lähteet ilmoitetaan kuvioselosteessa (kuvatekstissä), kuten olet ilmoittanutkin.

Kuvio X. Selkäydinvammahoidon ja -kuntoutuksen vaiheet (Alaranta, Baer, Hellström, Kallanranta, Malmivaara, Ronkainen, Sairanen, Salminen, Vornanen & Dahlberg 2001, 783, muokattu; Dahlberg & Alaranta 2008, 307 – 308; Selkäydinvamma: Käypähoito -suositus, 2012).

Mainitsetko tuon ensimmäisen lähteen ensimmäisen kerran? Jos se on mainittu jo aiemmin, voit lyhentää rimpsua. Sillä jos tekijöitä on vähintään neljä, tekstiviitteessä voidaan muilla kuin ekalla kerralla käyttää ekan tekijän nimeä ja lyhennettä ”ym.”. Siis näin:

Kuvio X. Selkäydinvammahoidon ja -kuntoutuksen vaiheet (Alaranta ym. 2001, 783, muokattu; Dahlberg & Alaranta 2008, 307 – 308; Selkäydinvamma: Käypähoito-suositus, 2012).

Jos haluaa, voi ensimmäistä lähdeviitettä lyhentää. Oletko varma lähteen pitkästä nimestä? Kun tein pikaisen haun Duodecimissä, sain lähteen nimeksi vain Selkäydinvamma. Lisäksi eri kohdissa lukee välillä suositus ja välillä suositukset. Kotuksen lyhenneluettelon mukaan PDF pitäisi kirjoittaa isoilla kirjaimilla. Lisää myös Viitattu ja päivämäärä:

Alaranta, H., Baer, G., Hellström, P., Kallanranta, T., Malmivaara, A., Ronkainen, A., Sairanen, S., Salminen, J. K., Vornanen, M. & Dahlberg, A. 2001. Selkäydinvamma. PDF. Käypä hoito -suositus. Duodecim 117, 7, 772 – 788. Viitattu x.x.xxxx. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, Duodecim.

Kolmannesta lähteestä poistaisin online- ja saatavilla -sanat ja muuttaisin sitä muutenkin. Tämä on ilmeisesti avoimessa netissä oleva suosituksen potilasversio:

Selkäydinvamma. 2012.  Käypä hoito -suositus 18.12.2012. Helsinki: Duodecim. Viitattu 26.2.2013.  Http://www.kaypahoito.fi.

Käypä hoito -suositusten asiantuntija- tai ammattilaisversioihin pääsee Nelli-portaalista (kirjautuneena) Duodecimista tai Terveysportista, sillä kirjasto on ostanut jamkilaisten käyttöön niiden lisenssit.

Suositukset ovat näyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia, joiden avulla lääkärit, sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset voivat tehdä hoitopäätöksiä. Niistä tehdään myös potilasversioita, tiivistelmiä ja muita materiaaleja.

Kuvioselosteesi voikin mahdollisesti olla jopa tällainen:

Kuvio X. Selkäydinvammahoidon ja -kuntoutuksen vaiheet (Alaranta ym. 2001, 783, muokattu; Dahlberg & Alaranta 2008, 307 – 308; Selkäydinvamma 2012).

Kolmen lähteen kimppa tekstissä

Oppariin liittyvä kysymykseni koskee viittausta useisiin julkaisuihin samanaikaisesti. Aloitettuani kirjoittamaan opinnäytetyötä, olen törmännyt siihen että monessa lähteessä puhutaan hyvin samalla tavalla jostain tietystä asiasta (mikä on tietysti hyvä asia!), kuten esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Olen siis merkinnyt oppariini näitä viittauksia useampaan julkaisuun esim. seuraavasti (Virtanen 2009; Meikäläinen 2006, 10; Mäkelä 2011, 14.) Ja kysymykseni siis on, että jos kirjoitan referoitua tekstiä vaikka kolmen lauseen verran, olen ottanut siihen kolmeen lauseeseen jokaisesta kolmesta lähteestä jotain, niin voinko viitata tuolla tavalla? Eli voinko siis poimia yhden asian yhdestä lähteestä ja toisen toisesta, niin että niistä tulee yhdessä referoituna järkevän kuuloista tekstiä, ja sen jälkeen laittaa loppuun tuon viittauksen missä mainitaan kaikki kolme lähdettä?

Vastaus:

Mielestäni ne voi merkitä samaan tekstiviitteeseen.

Monessa lähteessä puhutaan samoista asioista usein samoilla tavoilla. Tiede kumuloituu, jolloin tähänastiset tulokset ovat seuraavien tutkimusten perustana tai hypoteeseinä (oletuksina), joita koetellaan. Lisäksi internetissä voi olla vaikka mitä väittämiä, joten lähdekriittinen ihminen tarkistaa tärkeimmät asiat monesta eri lähteestä. (Tosin mediat omistavat toisiaan ristiin rastiin, joten harkintaa tarvitaan siinäkin asiassa.)

Mutta varmistin vielä viestinnän opelta (Satulta), ollaanko samaa mieltä tuosta tekstiviite-merkintätavasta.

Satuttiin olemaan:

”Kyllä minunkin mielestäni voi näin järkevästi yhdistellä. Tavoitehan onkin luoda omaa tekstiä toisten ajatusten pohjalta, ja siksi tämä on oikeastaan edistyksellistä lähteiden käyttöä. Muuten pysytään kovin mekaanisessa lainaustavassa.”

 

 

Henkilökohtainen sähköpostiviesti

Kysymykseni koskee saman henkilön lähdeviittausten erottamista toisistaan  – henkilökohtaisen tiedonannon ja muun kirjallisuuden ollessa kyseessä.

Lähdeluettelossa tämä taitaa mennä näin…

Meikäläinen, M. 2013a. Kaikenlaista

Meikäläinen, M. 2013b. Monenlaista

Meikäläinen, M. 2013c. X-projektin tutkija. Sähköpostiviesti 14.1.2013.

Kahden ensimmäisen merkitseminen tekstiin tulisi kaiketi tällä peruskaavalla (Meikäläinen 2013a, 14).

Entä henkilökohtaisen tiedonannon merkitseminen tekstiin? Esim. näin?

Jotain, jotain, jotain (M. Meikäläinen henkilökohtainen tiedonanto 14.1.2013c).

Vastaus:
Kaksi ekaa menevät peruskaavalla. (Tietty jos ovat julkaisuja, täytyy julkaisija-tietoja yms. olla lähdemerkinnässä mukana…)

Raportointiohjeessa neuvotaan henkilökohtaisesta tiedonannosta näin (kohdassa Viittaus suullisiin lähteisiin):

Henkilökohtaiset tiedonannot merkitään kuten muutkin lähteet.  Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi asiantuntijoiden haastattelut ja puhelinkeskustelut. Suulliset lähteet ovat usein merkittäviä tiedonlähteitä, ja siksi tarkat tiedot niistäkin merkitään lähdeluetteloon (ks. kohta Suulliset lähteet, luku 4.4.2).

–  – .  Lääkärin mukaan leikkaus oli onnistunut hyvin ja ACL oli erittäin tukeva. (Helminen 2007.)

Mikäli haastattelut ovat tutkimusaineistoa, esimerkiksi teemahaastattelu, niitä ei merkitä tietolähteiksi.

Lähdeluettelossa suulliset lähteet ohjeistetaan ilmoittamaan näin:

Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi haastattelu ja puhelinkeskustelu sekä muut tärkeät suulliset tiedonlähteet. Tiedonannon luonne ilmoitetaan lähdeluettelossa. Henkilön organisaation tietoihin voi lisätä selventäviä tietoja (esimerkiksi oy., ry., ky.).

Nieminen, J. 2009. Talouspäällikkö ja Muusikko-lehden päätoimittaja. Suomen Muusikkojen Liitto ry. Haastattelu 15.4.2009.

 Sähköpostiviesti ei kuitenkaan ole suullinen tiedonlähde, vaan siihen raportointiohje neuvoo näin:

Sähköpostiviestiin viitattaessa lähdetietojen loppuun voi antaa tarkennusta viestin sisällöstä, lähettäjästä ja vastaanottajasta:

 Nurminen, A. 2009. Ohjeita artikkelien kirjoittajille. Sähköpostiviesti 16.4.2009. Vastaanottaja T. Rautio. Viestinnän lehtorin ohjeet julkaisusarjaan kirjoittaville restonomeille Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

Jos tätä linjaa seuraa, voit aloittaa lähdemerkinnän lähdeluettelossa tällä tavalla:

Meikäläinen, M. 2013c. Viestin otsikko. X-projektin tutkijan sähköpostiviesti 14.1.2013. Vastaanottaja: Olivia Opiskelija. Sitten jotain viestin sisällöstä lyhyesti.

Tekstiviite tulee näin (Meikäläinen 2013c).

Jos tuo olisikin ollut puhelinkeskustelu, eli suullinen lähde, tekstiviite olisikin tullut näin: Jotain, jotain, jotain (Meikäläinen 2013c).

Ja lähdeluettelossa se olisi näyttänyt tältä:

Meikäläinen, M. 2013c. X-projektin tutkija. Haastattelu 14.1.2013.

Tuleeko tekstiviitteeseen ”ym.” vai ”ja muut”?

Emme osaa määritellä minkälainen teksti on asiakeskeinen ja asiantuntijakeskeinen. Tätä tietoa tarvitsemme, kun samaan lähteeseen viittaamme toista tai useampaa kertaa opinnäytetyössämme.

Eli miten määritellään, että viittaukseen tulee ”ym.” (asiakeskeineinen) tai ”ja muut” (kirjoittajakeskeinen)? Voisitko auttaa meitä ratkaisemaan tämä kysymys?

Alla luettelo lähteistä joiden kohdalla meidän tulee tämä miettiä:

1. Hakulinen-Viitanen, T., Pelkonen, M., Haapakorva, A. 2005. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki: Yliopistopaino.

2. Hasunen, K., Kalavainen, M., Keinonen, H., Lagström H., Lyytikäinen, A., Nurttila, A., Peltola, T., Talvia, S. 2004. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11. Helsinki: Edita Prima Oy.

Vastaus: Oletan, että asiantuntijakeskeinen viittaustapa tarkoittaa tässä nyt samaa kuin kirjoittajakeskeinen viittaustapa. Alkuun huomautus, että olen korostanut (boldannut) &-merkkejä ja ilmaisuja ”ym.” ja ”ja muut”. Oikeasti niin ei tehdä, mutta tässä tapauksessa ajattelin, että ne huomataan niin paremmin.

Raportointiohje erottelee nämä viittaustavat näin: ”kirjoittajakeskeinen viittaus eli tekijän nimi mainitaan virkkeessä. Toinen viittaustapa on asiakeskeinen viittaus, jossa lähdetiedot laitetaan referoidun osuuden loppuun sulkuihin”. Myös yhden virkkeen tekstiviite-esimerkissä on näiden tapojen erot näytetty.

Asiakeskeinen tarkoittaa siis sitä, mennään asia edellä. Referoidaan asia ja sitten kerrotaan, kenen ajatuksista tässä on kysymys:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Hakulinen-Viitanen, Pelkonen & Haapakorva 2005, sivut). Tekstiä tekstiä tekstiä (Hasunen, Kalavainen, Keinonen, Lagström, Lyytikäinen, Nurttila, Peltola & Talvia 2004, sivut).

Näin siis silloin, kun ekan kerran viittaatte kyseisiin lähteisiin. Toisella kerralla asiakeskeinen viittaus tuohon kahdeksan kirjoittajan tekemään suositukseen onnistuu lyhemmin:

Tekstiä teksiä tekstiä (Hasunen ym. 2004, sivut).

Asiakeskeisessä viittauksessa yritetään lähteet kertoa mahdollisimman lyhyesti sulkujen sisällä, joten niissä käytetään mielellään lyhenteitä (&, ym.).

Kirjoittajakeskeinen viittaus tarkoittaa sitä, että kerrotaan ekaksi, kenen ajatuksia referoidaan ja sitten vasta ne ajatukset:

Hakulinen-Viitanen, Pelkonen ja Haapakorva (2005, sivut) toteavat, että …

Suosittelen, että kun viittaatte tuohon toiseen tietolähteeseenne (Hasunen ym.), käyttäkää ekalla kerralla asiakeskeistä viittaustapaa. Toisella kerralla voi käyttää sitten kirjoittajakeskeistä, koska voi lyhentää. Näyttää yksinkertaisemmalta ja nätimmältä:

Hasunen ja muut (2004, sivut) toteavat…

Kirjoittajakeskeisessä viittauksessa tekijät kerrotaan luonnollisen tekstin osana eikä silloin suosita lyhenteitä, vaan kerrotaan ihan tavallisesti, että tää kirjoittaja ja ne muutkin kirjoittajat ovat sitä-ja-sitä mieltä.

Muutama havainto tähän loppuun:

Ilmoittakaa julkaisijana kustantaja, älkää kirjapainoa. Kustantaja ottaa vastuun julkaisun rahoituksesta ja sen myynnistä sun muusta sellaisesta. Kirjapaino tekee, kun kustantaja maksaa, julkaisun käsikirjoituksesta painotuotteen, eikä ole mitenkään muuten hommassa mukana.

Kustantaja/julkaisija-tiedot löytyvät Janet-tietokannassa julkaisun tiedoista, riviltä ”Julkaistu:”

Siis näin, näyttääkin heti arvovaltaisemmalta, kun ovat näköjään ministeriön julkaisuja:

Hakulinen-Viitanen, T., Pelkonen, M., Haapakorva, A. 2005. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Hasunen, K., Kalavainen, M., Keinonen, H., Lagström H., Lyytikäinen, A., Nurttila, A., Peltola, T., Talvia, S. 2004. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, terveysosasto.

Tuo ”terveysosasto” ei ole välttämätön tieto, mutta saa se siinä olla, jos haluaa.

Toinen julkaisuista löytyy myös e-kirjana, tieto siitä on Janetissa: http://janet.amkit.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?BBID=97496.

 

Julkaisulupa muista opiskelijoista ottamistani kuvista?

Tarvitseeko työssä olla maininta siitä että minulla on lupa julkaista kuvia opiskelijoista. Ja tarvitseeko itse ottamissa kuvissa olla tieto että olen ne itse ottanut?

Vastaus:

Mielestäni sinun kannattaa mainita siitä, että sinulla on lupa julkaista kuvia opiskelijoista. Se on vähintäänkin hyvätapaista, mutta antaa sinulle todennäköisesti juridisestikin vankan tuen kuvien julkaisemiseen.

Kysymys ”Tarvitseeko itse ottamissa kuvissa olla tieto siitä, että on itse kuvat ottanut” ei ole ihan helppo, eikä minulla ole siitä selvää käsitystä.

Mutta koska kuvat ovat tekijänoikeudellisessa mielessä niin ”tulipaloherkkää” materiaalia, suosittelen, että laitat ne myös lähdeluetteloosi nimelläsi.

Ja koska lähdeluetteloon tulee tekstissä referoidut lähteet, taitaa johdonmukaisuuden vuoksi olla hyvä mainita ne myös tekstissä (tekstiviitteenä tekstissä tai kuvioselosteessa).

Tässä kuviteltu esimerkki kuvioselosteesta:
Kuvio 1.  JAMKin matkailun opiskelijat Matkamessuilla (Virtanen 2013)

Lähdeviite lähdeluettelossa:
Virtanen, A. 2013. JAMKin matkailun opiskelijat Matkamessuilla. Valokuva 17.1.2013.

EUR-LEXin asiakirja: lyhenne vai nimi?

Opiskelija käyttää lähteenään Euroopan komission asiakirjaa. Tehdäänkö siihen lähdeviite lyhenteellä KOM (2006)0848 kuten lakilähteisiin, vai muulla tavalla?

Linkki on: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52006DC0848:FI:NOT

Jos muulla tavalla, tulisiko se silloin näin:

Euroopan komissio. 2007. Uusiutuvia energianlähteitä koskeva etenemissuunnitelma -Uusiutuvat energianlähteet 2000- luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen. KOM (2006) 848.

Vastaus:

JAMKissa tekijänä on aina henkilö, ei yhteisö, joten lähdeviitteen aloittaminen Euroopan komissiolla ei tule kyseeseen.

Puheena oleva dokumentti on EUR-LEXin sivulla, joka viittaisi lakiteksteihin. Siinä mielessä voisi ajatella, että viitteen voisi tehdä lakilähteiden tavoin lyhennettä käyttäen.

En löytänyt Kotuksen (Kotimaisten kielten keskuksen) lyhenneluettelosta tähän tilanteeseen sopivaa virallista lyhennettä. Sehän ei tietty ole mikään este: jos EU käyttää tiettyä vakiintunutta lyhennettä  tämäntapaisista lähteistä, lyhennettä voi toki käyttää.

Klikkasin tuota linkkiä. Pääsin sivulle, jossa kohdassa ”Otsikko ja viite” ovat nämä tiedot:

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen {SEK(2006) 1719} {SEK(2006) 1720} {SEK(2007) 12}

/* KOM/2006/0848 lopull. */

Mielestäni tässä voi käyttää lyhennettä, tai sitten aloittaa julkaisun nimellä.

Eli näin lyhenteellä:

KOM/2006/0848. 2007. Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen.  Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille 10.1.2007. Viitattu 15.4.2013. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52006DC0848:FI:NOT.

Tai näin julkaisun nimellä:

Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen.  Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille 10.1.2007. Viitattu 15.4.2013. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52006DC0848:FI:NOT.

Tekstiviitteessä epäkäytännöllisen pitkän nimen voi lyhentää kolmella pisteellä, kunhan nimen merkitys ei muutu (julkaisussa ei ole numeroituja sivuja):

Tekstiä tekstiä tekstiä (Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma… 2007).

Vielä kolmaskin tapa tässä on: Julkaisun nimen ja sen täsmennyksen voi myös erottaa toisistaan lähdeviitteessä, jos lähdeviite pysyy lukijalle ymmärrettävänä:

Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma . 2007. Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen.  Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille 10.1.2007. Viitattu 15.4.2013. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52006DC0848:FI:NOT.

Lähetänpä vielä varmuuden vuoksi meiliä Komission kirjastoon ja kysäisen, mitä suosittelevat..

****

Lisäys 16.4.13:

Tässä Saarimäen Taavin pätevä ohje suoraan Euroopan komission keskuskirjastosta (Taavi vaikutti muinoin amk-maailmassa):

KOM-asiakirjoihin viitatessa kannattaa aina laittaa näkyviin myös asiakirjanumero sekä siihen kuuluva ”lopull.” Eli näin: KOM/2006/0848 lopull. Lopullinen on tärkeää siinä mielessä, että KOM-asiakirjoista voi olla monia versioita,  mutta tuo ”lopull.” on se virallinen (usein kyllä se jätetään pois, mutta tarkka pitää sen viitteessä mukana). Pitäisin asiakirjanumeron viitteessä myös silloin, kun mukana on linkki Eur-Lexiin: linkki voi jonain päivänä olla toimimatta, ja silloin voi viime kädessä päästä KOM-asiakirjaan käsiksi esim. tallekirjastojen  kokoelmissa asiakirjanumeron perusteella. Viite on myös informatiivinen: KOM = valmisteleva asiakirja, viitteessä vuosi, jne. Lisää selityksiä asiakirjojen ja Eur-Lexin kryptisiin lyhennyksiin löytyy täältä: http://eur-lex.europa.eu/fi/tools/TableSectors.htm.

KOM-asiakirjan viitteellä on kätevä hakea kaikkia muitakin asian valmistelussa syntyneitä asiakirjoja Prelexissä (EU:n toimielinten välisen päätöksenteko-prosessin tietokanta):  http://ec.europa.eu/prelex.

Miten viittaan raportointiohjeeseen?

Viitataanko raportointiohjeeseen kuten nettisivuihin? Vai kuten kirjaan?

Vastaus:

Sain tämän kysymyksen tietooni yhdessä opettajakokouksessa.

Kysymys on mielenkiintoinen, sillä nykymaailmassa kirjat muuttuvat verkkokirjoiksi ja sitä mukaan kirjan ja nettisivuston ero alkaa ainakin ihmisten mielikuvissa hämärtyä.

Mielestäni raportointiohje, vaikka saattaakin olla sangen hämyisä uudistuneessa muodossaan JAMKin avoimissa oppimateriaaleissa, on enemmän verkkokirja kuin nettisivusto. Toki se on osa JAMKin nettisivustoa.

Raportointiohjeessa on jokaisella luvulla oma numeroitu lukunsa ja osalla niistä vielä numeroidut alalukunsa. Se on aika tyypillistä kirjoille, mutta ei sivustoille. Näistä luvuista ja alaluvuista muodostuu kokonaisuus, hienommin sanottuna teos.

Minut ja Liukon Satu mainitaan kyllä tekijöinä, mutta maininta on melko huomaamaton etusivun oikeassa alareunassa, joten harva sitä on sieltä bongannut. Satu lupasi miettiä, laitammeko nimemme paremmin näkyviin.

Jos ja kun viittaatte raportointiohjeeseen, lähdeviite tulee lähdeluetteloon näin:

Liukko, S. & Perttula, S. 2013. Opinnäytetyön raportointiohje. Viitattu 11.4.2013. Http://oppimateriaalit.jamk.fi/raportointiohje/.

Jos viittaatte tekstissä esimerkiksi lukuun 3 (Kirjoittamisprosessi), tekstiviite tulee näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, luku 3).

TAI

Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, Kirjoittamisprosessi).

Selitys tekstiviitteen muotoiluun: Koska opuksessa ei ole sivunumeroita, voidaan lukijaa helpottaa kertomalla edes se luvun numero tai nimi, josta kyseinen ajatus esitetään.

Mahdollinen monitulkintaisuus näyttäisi syntyvän, jos viitataan lukuun 4.2.1 (Johdanto). Kyseisessä luvussahan selostetaan, mitä opparin johdannolta vaaditaan.

Tekstiviite voisi tulla siis näin, jos viitataan luvun nimeen: Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, Johdanto).

Nyt lukija ja kirjoittajakin voi ajatella vahingossa, että tässä varmaankin viitataan raportointiohjeen johdantoon. Sellaista ei tosin ole, mutta sellaiseksi voi käsittää vaikkapa raportointiohjeen etusivun, joka ei ole oma numeroitu lukunsa. Siis sen sivun, jonka nimi on ”Kirjallisten tehtävien raportointi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa”. Selvyyden vuoksi tässä tapauksessa voisikin ehkä olla parempi viitata luvun numeroon eikä luvun nimeen:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, luku 4.2.1).

Huomauttaisin vielä, että oppareissa ei useinkaan tarvitse viitata raportointiohjeeseen. Se ei ole varsinainen tutkimuksenteko-opas eikä tutkimusmenetelmäjulkaisu, joiden on oltava lähdeluettelossa, jos olette niitä lukeneet ja niiden neuvoja soveltaneet.

Vaikka raportointiohjeeseen ei aina viitatakaan, sitä on kuitenkin aina noudatettava JAMKin kirjallisissa töissä.

Julkaisijan sivuilta ladattu käsikirja

Mulla on aineistona käsikirja, joka on sähköisessä muodossa yrityksen palvelimella. Käsikirjaan ei ulkopuolinen pääse käsiksi. Kyseinen käsikirja on aikanaan, duunikaverin toimesta, ladattu julkaisijan verkkosivuilta. Enää tuota julkaisua ei julkaisijan sivuilta löydy. Meinasin tehdä lähdemerkinnän samaan tapaan, kuin normaalin sähköisen lähteen, mutta nettiosoitteen sijaan merkkaan, että lähde majailee yrityksen tietokannassa. Ok?

Samaisesta lähteestä toinen kysymys koskien sivunumeron merkintää viittaukseen. Kirja on jaettu lukuihin, mutta jokaisen luvun sivunumerointi alkaa 1:stä. Merkitäänkö näin ollen viittaukseen sekä luku että sivunumero?

Liitteenä mainitsemani oppaan ”etusivu” jossa kaikki tarpeellinen lähdemerkintään.

Vastaus:
Voin kommentoida lähdemerkintä-asiaa. On ok, jos teet lähdemerkinnän ajattelemallasi tavalla. Tekstiviitteeseen voi laittaa luvun numeron ja ne sivut, joihin siinä tekstikohdassa viittaa.

Käsikirjan nimi on ”Teknisiä tietoja ja taulukoita -käsikirja”. Sen alussa on selitys: ”Teknisiä tietoja ja taulukoita -käsikirjamme 9. painos julkaistiin vuonna 2000 paperipainoksena. Tähän verkkoversioon on korjattu paperiversiosta havaitut painovirheet.” Käsikirjaa on viimeksi editoitu 23.01.2006.

Olet varmaankin varmistanut, että käsikirjan tekniset tiedot ym. ovat edelleen ok? Ettei sitä sen takia ole otettu netistä pois?

Lähdeviite:
Julkaisun nimi. 2006. PDF-julkaisu. Korj. 9. p. Viitattu pvm. Julkaisu saatavissa YritysX:n tietojärjestelmässä.

Tekstiviite:
Tekstiä tekstiä tekstiä (Julkaisun nimi 2006, luvun numero, sivut).

Sitten tässä tulee mietittäväksi myös asian tekijänoikeuspuoli.

Käsikirjan etusivun lopussa on copyright-lause. Saatko selville, onko duunikaverillasi ollut oikeus ladata kyseinen käsikirja yrityksen palvelimelle? Jos on, asia on ok. Jollei, tilanne saattaa olla hankala. Lähdeviitteestähän näkyy, minkä yrityksen tietojärjestelmään se on ladattu.

Netissä on sivuja/työkaluja, joiden avulla voi yrittää etsiä vanhoja, jo netistä poistettuja sivuja. Jos jollain tällaisella työkalulla löytäisi käsikirjan, voisi laittaa linkin osoitteeksi työkalun osoitteen sekä jonkin tarkentavan tiedon, jolla lukijakin löytää dokumentin (esim. hakusana tai -lause).

Vaihdoin ajatuksia lyhyesti myös JAMKin lakiasioiden asiantuntijan kanssa. Suosittelemme tätä:
Kannattaa varmaan kysyä siitä firmasta, jonka (mahdollisesti) sisäistä aineistoa se lähdeaineisto on, että miten sen voi esittää opparissa. Ettei firmalle ”mene herne nenään”, jos esim. katsovat sen salassa pidettäväksi aineistoksi, jota ei saa mainita missään.

 

Suomennettu julkaisu: tekijäksi suomentaja vai alkuperäinen kirjoittaja?

Laitetaanko opinnäytetyön lähdeluetteloon suomennetun teoksen alkuperäinen nimi ja tekijä? Viitataanko tekstissä suomentajaan vai alkuperäiseen tekijään? Emme löytäneet tästä ohjeistusta raportointiohjeistamme. Opiskelija on jättämässä valmiin työnsä, joten olemme kiitollisia tiedosta.

Vastaus:

Nopeasti mietittynä näin:

Vaikka julkaisu on suomennettu, tekijäksi tulee alkuperäinen tekijä. Alkuperäisellä tekijällä on tekijänoikeus tekstin sisältöön. Lähdeviite alkaa hänen nimellään. Alkuperäisen tekijän nimi on varmaan kannessakin.

Lähdeviitteeseen tulee julkaisun nimi suomeksi. Sekin on varmaan kannessa näkyvästi. (Ja kyseisen kirjan ”henkilötunnus” eli ISBN-numerokin viittaa todennäköisesti nimenomaan julkaisun suomenkieliseen versioon.)

Pääsääntö on, että suomentajaa ei ilmoiteta. Hän on ns. toissijainen/muu tekijä. Hänet kuitenkin saa ilmoittaa, jos asialla on merkitystä.

Samoin julkaisun alkuperäisen nimen voi ilmoittaa, jos sillä on merkitystä. Näin voi joskus olla esim. enkunkielissä koulutusohjelmissa tehdyissä oppareissa.

Tekstiviite: Koska lähdeviite tehdään alkuperäisen tekijän mukaan, tekstiviitteeseenkin tulee alkuperäinen tekijä.

Mielikuvaharjoitus vastaavanlaisesta tilanteesta: Jos lähteenä on Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu, lähdeviitteeseen tulee tekijätiedoksi nimenomaan ”Lindgren, A.”. Ja jos on luettu nimenomaan suomenkielinen Peppi Pitkätossu, julkaisun nimenä ilmoitetaan se, eikä Pippi Långstrump.

Helpoimmalla pääsee siis, jos ilmoittaa näin:
Alkuperäinen tekijä. Julkaisuvuosi. Julkaisun suomenkielinen nimi. Kustannuspaikka: Kustantaja. Muut mahdolliset tiedot.

Team Finland -sivuston viitteet

Aloitin opinnäytetyön kirjoittamisen pari viikkoa sitten ja olen nyt pähkäillyt hirveästi (lähdeviittausohjeitakin lukien) millä tavalla minun tulee merkitä erään erittäin usein käyttämäni internet-sivuston lähteet jokaisen kappaleen loppuun ja myöskin lähdeluetteloon. Sivusto on: http://team.finland.fi/Public/Default.aspx  Voisitko antaa minulle esimerkkilähdeviittaukset vaikkapa tähän: http://team.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=46788&contentlan=1&culture=fi-FI ?

Vastaus:

Kyseessä näyttää olevan Team Finland -verkoston ylläpitämä sivusto, jota ohjaa Valtioneuvosto ja jonka toimittamisesta vastaa Ulkoministeriö. Verkostossa on ministeriöitä ja myös ministeriöiden ohjaamia merkittäviä toimijoita. Se on Suomen taloudellisten ulkosuhteiden tehostamisverkosto, joka kokoaa esimerkiksi markkinatietoa sivustollensa.

Koska lähteellä ei ole henkilötekijää, lähdeviite aloitetaan lähteen nimellä.

On hyvä kertoa sivun luonteesta, koska se auttaa lukijaa arvioimaan lähteen luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta. Lähdeviite tulee lähdeluetteloon esimerkiksi näin:

Mikä Team Finland? 2013. Valtioneuvoston ohjaaman verkoston esittely. Viitattu 14.3.2013. Http://team.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=46788&contentlan=1&culture=fi-FI.

Tekstiviitteisiin lähde tulee tavalliseen tapaan:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Mikä Team Finland? 2013).

Jos sinulla on peräkkäisten kappaleiden lähteenä vain tuo kyseinen sivu, voit käyttää tekstiviitteissä lyhennettä mt. eli mainittu teos. Viralliset ja tavallisimmat lyhenteet löytyvät Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) sivuilta: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149.

Jos lähteessä olisi sivunumerointi, voisi käyttää lyhennettä mts. eli mainitun teoksen sivu(i)lla.

Jos referoit muitakin lähteitä samassa tekstikappaleessa, mt.-lyhennettä ei voi silloin käyttää, vaan lähteet on laitettava kokonaan näkyviin, esimerkiksi näin: (Mikä Team Finland? 2013; Korhonen 2011, 45 – 46).

Lähdeviite YK:n ihmisoikeuksien julistukseen

Minulla on opinnäytetyössäni kaksi sellaista lähdettä joiden lähdeviittausta olen miettinyt ja venkslannut pitkään, enkä ole oikein löytänyt vastaavaa tuolta raportointiohjeesta tai siitä sinun kirjoittamasta pikaoppaasta.

Toinen on http://pre20090115.stm.fi/pr1233819605898/passthru.pdf

Olenko siis viitannut lähteessä oikein:

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). 2009. Mielenterveys ja päihdesuunnitelma, Mieli 2009 – työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:3. Helsinki. 14–15, 21.

Ja toinen on http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin

Ja näin siihen viittaisin lähteissä:

Yhdistyneet kansakunnat (YK). 10.12.1948. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Viitattu 27.2.2013. http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin, Google.

Vastaus ekaan lähdeviitekysymykseesi:

JAMKin periaate on, että vain henkilötekijät ilmoitetaan. Tämä sen vuoksi, että opiskelijoiden on usein hyvin hankala tietää, missä roolissa yhteisö, esimerkiksi ministeriö, kulloinkin on. Onko se tekijä, kustantaja, julkaisija, hankkeen koordinaattori tai jotain muuta?

Jos henkilötekijää ei ole, lähdeviite lähdeluettelossa alkaa julkaisun nimellä:

Mielenterveys ja päihdesuunnitelma. 2009. Mieli 2009 –työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Tai näin:
Mielenterveys ja päihdesuunnitelma: Mieli 2009 –työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. 2009. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Julkaisusarjan nimeä ei ole pakko ilmoittaa, mutta saa ilmoittaa.

Tekstiviitteet tulisivat sillon näin ekassa lähdevaihtoehdossa näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Mielenterveys ja päihdesuunnitelma 2009, 14–15, 21).

Ja tokassa näin:
Tekstiä tekstiä tekstiä (Mielenterveys ja päihdesuunnitelma: Mieli 2009 –työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. 2009, 14–15, 21).

tai pitkä nimi lyhennettynä:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Mielenterveys ja päihdesuunnitelma… 2009, 14–15, 21).

Vastaus toiseen lähdeviitekysymykseen:

Näyttää siltä, että linkki vie YK:n ihmisoikeuksien julistuksen suomenkieliseen tekstiin, jonka otsikko on kuitenkin yllättävästi englanninkielinen. Silloin lähde voisi olla näin, kun aloitetaan sivun nimellä:

Universal Declaration of Human Rights. 2013. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeuksien julistus 10.12.1948. Viitattu 27.2.2013. http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin.

Sivuston päivitysvuosi näyttää olevan 2013, sen takia julkaisuvuodeksi lähdeviitteeseenkin pitäisi tulla 2013.

Tekstiviite tulee näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Universal declaration of human rights 2013).

Tuo antaa kyllä väärän mielikuvan siitä, milloin ihmisoikeuksien julistus on oikein laadittu ja hyväksytty.

Olisikin hyvä, että sivun nimessä olisi mukana vuosi:  Universal Declaration of Human Rights 1948. Ja mieluiten suomeksi. Laitanpa sähköpostia YK:n suuntaan.

Monen taulukon synteesi

Sovellan opinnäytetyössäni projektiosaamisen kirjallisuutta asuinhuoneiston remonttiin sopivaksi, eli esimerkiksi muodostan taulukon remontin budjetointiin soveltaen erilaisia budjetointimalleja ja teen niistä yhden ”oman” version. Voisitko auttaa, miten näissä tilanteissa laitan lähdemerkinnät? Kyseessä käytän siis useaa eri lähdettä, mutta koostan niistä sovelletun version. Näitä tapauksia työssäni on useita, joten olisi parempi ne nyt laittaa alusta alkaen oikein.

Vastaus:
Omien taulukoiden laatiminen osoittaa halua ja taitoa synteesien tekoon. Se on hyvä juttu.

(Synteesi kokoaa yhteen olennaiset asiat. Synteesi tarkoittaa MOT-sanakirjaston mukaan yhdistämistä, yhdistävää menetelmää. Laajemmin sillä tarkoitetaan tutkimustulosten tulkintaa tavalla, jolla tutkija saa selvät vastaukset tutkimusongelmiinsa.)

Voisit tehdä kombitaulukkosi taulukkoselosteen esimerkiksi näin:
Taulukko 1. Remontin budjetointi (muokattu lähteistä Korhonen 2010, 23; Virtanen 2008, 12; Mäkinen 2013, 67; Nieminen 2011)

Tässä olen kuvitellut, että Nieminen 2011 on nettilähde, jolla ei ole sivunumeroita.

Raportointiohjeen taulukko- ja kuvioselosteissa (kuvateksteissä) on vähän erilainen tapa: lähde kirjoitetaan ensin ja sitten tulee sana muokattu. Näin esimerkiksi luvussa Visuaalinen havainnollistaminen, jossa on tällainen muoto: (Kananen 2008, muokattu).

Tällöin taulukon seloste tulisi näin:
Taulukko 1. Remontin budjetointi (Korhonen 2010, 23, muokattu; Virtanen 2008, 12, muokattu; Mäkinen 2013, 67, muokattu; Nieminen 2011, muokattu)

Eka taulukkoseloste näyttää kuitenkin selvemmältä, käyttäsin sitä. Pääasia, että lukija ymmärtää sinun hyödyntäneen kyseisiä lähteitä.

Lähdeluetteloon lähteet tulevat ihan normisti.

Samalla tavoin kuviot voivat olla yhdistelmä monesta aiemmasta kuviosta.

Lähteet:

MOT Gummerus Uusi suomen kielen sanakirja. 2013.  Helsinki: Kielikone.

Viittaustapojen sekakäyttö

Olen käyttänyt opinnäytetyössä asiakeskeistä viittaustapaa. Miten siinä tulisi viitata toissijaiseen lähteeseen?

Jos viittaan alla esitetyllä tavalla, niin luuleeko lukija minun laittaneen vahingossa kaksi eri lähdettä? Ja kiepsahtaako viittaus näinkin kirjoittajakeskeiseksi?

Hart (1996) määrittelee massaräätälöinnin… (Ahoniemi ym. 2007, 16).

Entä saako asia- ja kirjoittajakeskeistä viittaustapaa käyttää sekaisin opinnäytetyössä? Tarkoitan lähinnä tilannetta, jossa kirjoittajakeskeistä viittaustapaa käytetään vain toissijaisissa lähteissä.

Vastaus:
Asia- ja kirjoittajakeskeisten viittausten sekakäyttö on ihan sallittua. Sellaista tekstiä on mielestäni jopa virkistävää lukea. Ei ole väliä, viittaatko ensisijaisiin vai toissijaisiin lähteisiin.

Esimerkkisi on oikeastaan aika vekkuli. Se on jännä risteytys kahdesta viittaustavasta, siis muodikas hybridiviittaustapa 😉

En erehdy luulemaan, että olet vahingossa ängennyt kaksi lähdettä samaan virkkeeseen. Ymmärrän lukijana, että Hart on määritellyt massaräätälöinnin tietyllä tavalla, mutta että olet lukenut määritelmän Ahoniemen kirjasta. Eikö vain?

Minusta tekstiviite on ok. Jäämme odottelemaan muiden kommentteja…

Monta artikkelia Opinportin verkkokirjasta

En löytänyt raportointiohjeesta, enkä Tutki ja kirjoita -kirjasta neuvoa tähän pulmaan: Miten merkitsen lähdeviitteen? Entä lähteen lähdeluetteloon?

– Useampi artikkeli verkkokirjasta Psykiatria (Duodecim), esimerkiksi Johdanto, Mitä on oikeuspsykiatria?
– Artikkeleilla sama kirjoittaja
– Artikkelit kirjoitettu (tai ainakin merkitty) samalle päivälle (1.8.2011)
– Ei sivunumeroita
– Artikkelin alareunassa on esim. tällaista infoa: Artikkelin tunnus: inf04497 (000.000)
– © 2013 Kustannus Oy Duodecim

Vastaus:

Kaivelin esiin Psykiatria-kirjan. Sen tietoja Janet-tietokannasta valikoidusti kopsattuna:

Nimeke:     Psykiatria / toimittajat: Jouko Lönnqvist … [et al.].
Julkaistu:     Helsinki : Duodecim, 2011.
Ulkoasu:     1 päivittyvä verkkokirja.
Linkit:     Oppiportti

Oppiportti on on sosiaali- ja terveysalan, hoitotyön ja lääketieteen sähköisten oppikirjojen kokoelma. Kirjaston sivuilla on siitä tiedote. Oppiportti löytyy Nellistä. Pääset Oppiporttiin koulun verkossa koulun tiloissa tai kotonasi kirjautumalla Nelliin kirjadu sisään -linkistä.

Kirjan johdannon kirjoittajia näyttää olevan kaksi:

Psykiatria ja mielenterveys – johdanto
Psykiatria
1.8.2011
Jouko Lönnqvist ja Johannes Lehtonen

Oikeuspsykiatria-luvun on kirjoittanut Jari Tiihonen (tiedot ovat kunkin luvun alussa):
Mitä on oikeuspsykiatria?
Psykiatria
1.8.2011
Jari Tiihonen

Hmm..Mutta näillähän on eri kirjoittajat. Et varmaankaan tarkoittanut tätä. Sen vuoksi tein haun kirjoittamalla näytön yläosan hakulaatikkoon: psykiatria jari tiihonen

Ja huomasin, että kyseinen Tiihonen on kirjoittanut useita artikkeleita, mm. yhden johdannonkin:

Oikeuspsykiatria – johdanto
Psykiatria
1.8.2011
Jari Tiihonen

Tämä verkkokirja on julkaisu, jossa jokaisella luvulla on omat kirjoittajansa. Se on siis toimitettu teos (kokoomateos). Kun viittaat eri lukuihin, tee jokaisesta artikkelista oma lähdemerkintänsä. Jos sivunumeroita ei ilmoiteta, niitä ei voi lähdemerkintään laittaa. Jos samalta tyypiltä on monta julkaisua samalta vuodelta, käytetään julkaisuvuoden yhteydessä pienaakkosia a, b jne erottamaan ne toisistaan.

Vaikkapa näin:

Tiihonen, J. 2011a. Mitä on oikeuspsykiatria? Julkaisussa: Psykiatria. Julk. 1.8.2011. Helsinki: Duodecim. Viitattu 8.3.2013. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Oppiportti.

Tiihonen, J. 2011b. Oikeuspsykiatria – johdanto. Julkaisussa: Psykiatria. Julk. 1.8.2011. Helsinki: Duodecim. Viitattu 8.3.2013. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Oppiportti.

Tekstiviitteisiin näin, jos viitataan yhteen virkkeeseen/lauseeseen:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Tiihonen 2011a). Tekstiä tekstiä tekstiä (Tiihonen 2011b).

Linkkejä:

JAMKin Nelli: www.nelliportaali.fi/jamk
Oppiportti: http://www.oppiportti.fi/ (Terveysportissa, toimii JAMKin verkossa JAMKin kirjaston lisenssillä)
Tiedote kirjaston sivuilla Oppiportista: http://jamk.fi/kirjasto/uutiset/2/0/duodecim_oppiportin_sahkoiset_oppikirjat

Kaksi toisen käden lähdettä

Miten viittaan kahteen toisen käden lähteeseen? Kirja on Hautalan ym. Toiminnan voimaa kirjasta: ”XXXXXXXXXXXXXX (Cole & Tufano 2008; Kielhofner 2008).”

Suunnittelin viittaavani näihin seuraavalla tavalla: Olen sitä ja tätä mieltä että…. (Colen & Tufanon 2008 ja Kielhofnerin 2008 mukaan Hautala ym. 2011, 320).

Vastaus:

Jos olet todellisuudessa lukenut vain Hautalan ym. kirjaa, JAMKin ohjeistuksen mukaan lähdeluetteloon tulee vain se. Raportointiohjeessa lukee näin:

”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen  artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.”

Olen käsitellyt samantapaista tilannetta aiemmassa kirjoituksessani (http://blogit.jamk.fi/oppari/2012/11/21/toissijaisessa-lahteessa-viittaus-moneen-lahteeseen/).

Sinun virkkeesi näyttäisi ensimmäisessä tekstiviitteessä varmaankin tällaiselta:

Olen sitä ja tätä mieltä että … (Hautala, Hämäläinen, Mäkelä & Rusi-Pyykkönen 2011, 320; viitattu lähteisiin Cole & Tufano 2008, sivut ja Kielhofner 2008, sivut).

Seuraavilla kerroilla tuon neljän kirjoittajan rimpsun voi lyhentää muotoon Hautala ym. 2011.

Hautalan ym. kirjan tiedot:
Hautala, T., Hämäläinen, T., Mäkelä, L. & Rusi-Pyykönen, M. 2011. Toiminnan voimaa: toimintaterapia käytännössä. Helsinki: Edita.

Kaikki tekijät tekstiviitteeseen ekalla kerralla

Eikös tekstissä olevissa lähdeviitteissä kuulu merkitä aina kaikki kirjoittajat, kun ko. lähdeviite mainitaan 1. kerran (joskus vain sen yhden ja ainoan kerran)?

Vastaus:
Tekstiviitteessä ilmoitetaan ensimmäisellä kerralla kaikki tekijät, julkaisuvuosi ja mahdolliset sivunumerot.

Jos tekijöitä on kolme tai enemmän, voidaan muilla kerroilla ilmoittaa ensimmäinen tekijä ja sen jälkeen kirjoittajakeskeisessä viittauksessa ilmaisu ”ja muut”. Asiakeskeisessä viittauksessa käytetään lyhennettä ”ym.”.

Otteita raportointiohjeen esimerkeistä:

Reimanin, Pietikäisen ja Oedewaldin (2008, 48) mukaan

– – kykyä ja tahtoa toimia turvallisesti (Reiman, Pietikäinen & Oedewald 2008, 48).

– – hyvää asiatyyliä, jonka tuntomerkkejä ovat sujuva eteneminen, selvyys, havainnollisuus ja tiiviys sekä kieliopillinen korrektius (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 291).

Hirsjärvi ja muut ovat todenneet, että tutkijan on tarkistettava, että tutkimusongelmiin on saatu vastaus. Tuloksia koskevassa osuudessa on pohdittava myös niitä tutkimuskysymyksiä, joihin ei ole saatu vastauksia. Keskeiset tulokset, ”löydöt”, tulkitaan tutkimuksen taustaa vasten. (Hirsjärvi ym. 2009, 262–263.)

 

M. ja V. Meikäläinen tekstiviitteissä

Kysymykseni koskee lähdemerkintää.

Jos eri lähdemateriaalien tekijöiden sukinimi on sama, pitääkö heidät erotella lähdeviittauksessa? (Esimerkiksi Matti Meikäläinen ja Ville Meikäläinen.) Tällaiset asiat erottuvat hyvin lähdeluettelossa, mutta ei lähdeviittauksessa.

Case 1: Haastattelin opinnäytetyön lähtökohdan selvittämiseksi Mattia ja Villeä samana vuonna, mutta erikseen eri päivinä. Haastattelut tehtiin siis johdanto- ja teoriaosaa varten, ei varsinaista tutkimusta varten.

Saanko merkitä lähdeviittaukseen sukunimen lisäksi etunimen ensimmäisen kirjaimen, jotta eri henkilöt erottuvat? Eli (Meikäläinen, M. 2012) ja (Meikäläinen, V. 2012).

Merkintätapa ”Meikäläinen 2012a, 2012b…” on minusta eri asia. Tällöin viitataan saman henkilön samana vuonna antamiin eri lähteisiin.

Case 2: Käytin teoriaosan lähteinä Matti Meikäläisen vuonna 2000 kirjoittamaa kokousmuistiota sekä Ville Meikäläisen vuonna 2012 laatimaa työohjetta.

Haluaisin tällöinkin erotella kahta henkilöä merkitsemällä seuraavasti: (Meikäläinen M. 2000) ja (Meikäläinen, V. 2012). Koska jos molemmat lähdeviittaukset ovat samassa kappaleessa, lukija luulee helposti, että nämä ovat samaa henkilöä. Jollei lukija katso tarkkaan lähdeluetteloa, hän ei hoksaa, että kyseessä on eri henkilöiden antamat eri materiaalit.

Vastaus:
Tekstiviitettä (lähdeviitettä tekstissä) koskevat samat periaatteet kuin lähdeluettelossa olevaa lähdemerkintääkin. Tekstiviitteenkin on oltava lukijalle ymmärrettävä ja riittävän täsmällinen, ettei sekaannuksia tule.

Saat ja sinun oikeastaan pitääkin merkitä tekstiviitteeseen nuo M- ja V-kirjaimet erottamaan muutoin liian samankaltaisia lähteitä toisistaan.

Voit siis tehdä juuri niin kuin suunnittelitkin!

Onko pakko etsiä alkuperäislähde?

Meillä olisi muutama kysymys:

1) Kuinka tulee viitata jos Lehdon tekstissä (Väitöskirja) on meidän työmme kannalta tärkeä lause, joka on Esim. Eriksonin ja Piagetin sanomaa? Lehto on siis itse viitannut edellä mainittuihin. Tuleeko meidän viitata Lehtoon vai etsiä alkuperäiset tutkimukset?

2) Kuinka merkitä nettilähde viitteisiin? Lähdeluetteloon osaamme sen merkitä, mutta emme tekstin sekaan.

Vastaus 1:
Viitatkaa Lehtoon, koska olette sitä oikeasti käyttäneet. Vaikkapa näin:

Lehdon (vuosi) mukaan Erikson ja Piaget (vuosi) ….

Toissijaisten lähteiden käyttö on hyväksyttävää, vaikka alkuperäisten lähteiden käyttö on tietty suositeltavinta. Raportointiohje neuvoo viittaamaan toissijaiseen lähteeseen tekstissä näin:

”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.”

Vastaus 2:
Nettilähde tulee samalla tavalla kuin muutkin lähteet.

Jos lähdeluettelossa on

Liukko, S. & Perttula, S. 2010. Opinnnäytetyön raportointi. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 13.12.2012. Http://www.jamk.fi/download/27435_Raportointiohje.pdf.

niin tekstiin lähde tulee esimerkiksi näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2010, 23).

Tai jos nettisivulla ei ole henkilötekijää, aloitetaan lähdemerkintä sivun tms. nimellä esimerkiksi

Tähtijulkaisut. 2012. Kuuden ammattikorkeakoulun julkaisuyhteistyöstä kertova internetsivu. Viitattu 13.12.2012. http://www.jamk.fi/kirjasto/julkaisut/tahtijulkaisut.

Tekstiin tämä lähde tulee:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Tähtijulkaisut 2012).

 

Toissijaisessa lähteessä viittaus moneen lähteeseen

Haluaisin viitata opinnäytetyössäni lauseeseen, jossa artikkelin kirjoittajat ovat viitanneet useampaan eri lähteeseen:

Positive effects have been found on temporal and spatial abilities (Hutwtiz et al. 1975), reading and arithmetic (Gardiner et al. 196) and IQ (Schellenberg 2004), while acivities involving music and movement have been found to have a positive impact on a range of outcomes including delayed development (Moore 1984) and motor performance (Zachopoulou et al. 2004) in comparison with controls (see also Chapter 23).

Tämä on lähteessä:
Hallam, S. & McDonald, M. 2009. The effects of music in community and educational settings, s.473. Teoksessa Oxford handbook of music psychology. Edit by S. Hallam, I. Cross & M. Thaut.

Vastaus:

Raportointiohjeessa ohjeistetaan viittaamaan toissijaiseen lähteeseen näin:

”Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen  artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.”

Tätä ohjetta noudattaen sinun on kerrottava jotain tähän tyyliin (jos kirjoittajakeskeinen viittaustapa):

Hallamin ja McDonaldin (2009, 473) mukaan Hurwtiz ja muut (1975), Gardiner ja muut (1996), Schellenberg (2004), Moore (1984) sekä Zachopoulou ja muut (2004) verbi jotain…

Näyttää aika hurjalta, silmissä vilisee.

Oliskohan helpompi muodostaa tekstiviitteet asiakeskeisellä viittaustavalla? Kokeillaan:

Asiaa asiaa asiaa (Hallam & McDonald 2009, 473; viitattu lähteisiin Hurwtiz ja muut 1975, Gardiner ja muut 1996, Schellenberg 2004, Moore 1984 sekä Zachopoulou ja muut 2004).

Tämä näyttää jo miellyttävämmältä, vaikka onhan noita lähteitä edelleen pilvin pimein.

 

Verkkokirjassa ei ole sivunumeroita

Kuinka viittaan tekstissä verkkokirjaan, jossa ei ole sivunumeroita?

Vastaus:

Raportointiohjeesta ei löydy vastausta tähän.

Olen miettinyt tätä aiemmin yhdessä postauksessani: http://blogit.jamk.fi/oppari/2011/03/04/miten-tekstissa-viitataan-lukulaitteelta-luettaviin-kirjoihin/

Silloin kehotin ilmoittamaan prosentit, jotka joissakin lukulaitteissa voi nähdä.

Jollei verkkokirjassa ole edes prosentteja, silloin tekstiviitteeseen voi laittaa esimerkiksi luvun numeron tai luvun nimen.

Päivitys 10.9.2018:

Kaikkein helpointa on tehdä viittaus luvun numeron mukaan: (Tekijä vuosi, luku x). Tai luvun nimen mukaan, jos luvuilla ei ole numeroita. Ne ovat suositeltavampia tapoja kuin prosentteihin viittaaminen.

 

Sähköpostikyselyn vastaukset lähteisiin?

Olemme yrittäneet kaverini kanssa pähkäillä, kuinka saamme merkittyä s-postiviestin lähteisiin. Eli olemme kysyneet mielipiteitä eri kirjanpito-ohjelmistoista eri ihmisiltä s-postilla. Haluaisimme liittää raporttiin nämä maininnat omilla sanoillamme, mikä tarkoittaa, että kappaleen loppuun tulisi laittaa lähde.

Löysimme tämän esimerkin raportointiohjeesta:
Nurminen, A. 2009. Ohjeita artikkelien kirjoittajille. Sähköpostiviesti 16.4.2009. Vastaanottaja T. Rautio. Viestinnän lehtorin ohjeet julkaisusarjaan kirjoittaville restonomeille Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

Eli jos laittaisin tämän sinun vastauksesi raporttiin olisiko se näin:
Tekstiä tekstiä (omin sanoin se, mitä vastaat tähän viestiin) tekstiä tekstiä. (Åberg 2012)

Ja lähteisiin:
Åberg, K. 2012. Sähköpostin merkintä lähteisiin. Sähköpostiviesti 18.9.2012. Vastaanottaja O. Opiskelija. Informaatikon ohjeita lähdeviittausten tekoon.

Huom! Tuo päivämäärä tuossa on siis arvioitu päivämäärä millon vastaat 🙂 Pitääkös meidän sitten laittaa liitteisiin tämä alkuperäinen s-posti?

Vastaus:
Tämä kysymys saapui luokseni kollegani Kristiina Åbergin kautta.

Tutkimusaineiston keruuta vai tietoperustan laadintaa?

Ensimmäinen pohdittava on se, ovatko kirjanpito-ihmisten viestit tutkimusaineistoanne vai ovatko he tietoperustan laatimisessa käyttämiänne asiantuntijalähteitä.

Jos viestit ovat tutkimusaineistoa, lähteitä ei yleensä ilmoiteta, kuten raportointiohjeessa todetaan: ”Mikäli haastattelut ovat tutkimusaineistoa, esimerkiksi teemahaastattelu, niitä ei merkitä tietolähteiksi.” Tämä ohje tosin koskee suullisia lähteitä eli henkilökohtaisia tiedonantoja (haastattelut, puhelut yms.), mutta lienee sovellettavissa myös muuhun kuin face-to-face- tai ear-to-ear-tilanteisiin.

Mutta jos olette käyttäneet viesteissä saamianne asiantuntijoiden näkemyksiä tietoperustanne laadinnassa, silloin viestien on oltava lähdeluettelossa.

Voisin kuvitella, että tämä erottelu ei ole täysin selkeä tai ongelmaton kaikissa tutkimustehtävissä. Teidän kannattaa jutella asiasta ohjaavan opettajanne kanssa. Voihan olla, että teidän raportissanne on perusteltua näkyä vastaajien nimet ja lähdeluettelossa heiltä saamanne viestit.

Lähdeviite ja tekstiviite

Lähdeluetteloon juuri tuolla tavoin kuin ehdotatte, mutta lisäisin vielä organisaation:
Åberg, K. 2012. Sähköpostin merkintä lähteisiin. Sähköpostiviesti 18.9.2012. Vastaanottaja O. Opiskelija. Jyväskylän ammattikorkeakoulun informaatikon ohjeita lähdeviittausten tekoon.

Tekstiviitekin on muuten oikein, mutta tarkistakaa vielä pisteen paikka.

Yhteen virkkeeseen viittaaminen:
Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä (Åberg 2012).

Useampaan edeltävään virkkeeseen viittaaminen.
Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä. Tekstiä tekstiä tekstiä. Tekstiä tekstiä tekstiä. (Åberg 2012.)

Kristiinalle lähettämäänne s-postiviestiä ei tarvitse laittaa opparin liitteisiin 🙂 Liitteet täydentävät lukijalle sitä, mitä ja miten olette valitsemaanne ilmiötä tutkineet ja siitä oppineet.  Ne ovat asiaan liittyvää lisäaineistoa.

Oikeamielisten sivu – julkaisuaika vai viittausaika?

Jos minulla on joku nettisivu (luotettava tietenkin) johon viittaan, jonka ajankohtaa ei voi varmuudella sanoa niin… Laitanko viittaukseen vain sivuston nimeen/otsikkoon/tekijään, vai myös viittauksen ajankohdan?

Siis:
”Ja tämä asiahan on tosi (Oikeamielisten nettisivu).”
vai
”Ja tämä asiahan on tosi (Oikeamielisten nettisivu 2012).”

Tai
”Mielestäni asia on näin (Huotari)”
vai
”Mielestäni asia on näin (Huotari 2012)”

Vastaus:
Mahtavaa, että käytät lähteinäsi luotettavia ja oikeamielisiä nettisivuja!

Voit kertoa lukijoillesi julkaisuajan selviämättömyyden ilmaisulla ”no date” -> n.d. Viittauksen ajankohtaa ei tekstiviitteseen ympätä.

Tekstiviitteeseen no deitit tulevat näin:
”Ja tämä asiahan on tosi (Oikeamielisten nettisivu n.d.).”
”Mielestäni asia on näin (Huotari n.d.)”

Lähdeluetteloon n.d. merkataan näin:
Oikeamielisten nettisivu. N.d. Sivun nimi. Jne.
Huotari, X. N.d. Lähteen nimi. Jne.

Nippelitietoa

Raportointiohjeessa on tällä hetkellä virheellisesti lähdeluettelo-esimerkeissä n.d. pienellä n:llä.

Kekseliäs kasvattaja. n.d. Lastensuojelun keskusliiton ohjeet kasvattajille.
Viitattu 15.4.2009. Http://www.alalyolasta.fi/, kasvatusvinkkejä.

Papermaking. n.d. Artikkeli Metso Paper Oy:n sivustolla. Viitattu
16.4.2009. Http://www.metsopaper.com, paper technology, papermaking.

Mutta koska N.d. on oma ”virkkeensä” (tulee pisteen jälkeen), se oikeastaan pitäisi kirjoittaa isolla kirjaimella. Tekstiviitteissä n.d. ei tule pisteen jälkeen, joten silloin se kirjoitetaan pienellä.

Asiasta aiemmin kirjoittamani blogijuttu on siis tavallaan oikein, tavallaan väärin. Kansainvälisesti lähdeluetteloissa todellakin näytetään kirjoittavan n.d. pienellä, vaikka se tulisikin pisteen jälkeen.

Raportointiohjeen päivitysporukka olettaa kuitenkin, että n.d.-käytäntö on voinut alun perin syntyä sellaisen lähdemerkintätavan piirissä, jossa tekijän-tietojen jälkeen on ollut vain tyhjä välilyönti ilman pistettä ja sitten  heti vuosiluku. Silloinhan se kirjoitetaankin pienellä:
Sukunimi, Etunimenalkukirjain n.d. Lähteen nimi. Jne.

JAMKissa suositaan johdonmukaisuutta ja kaunista suomen kieltä. Sen vuoksi raportointiohjeen päivityksessä (1.1.2013) tämä virhe oikaistaan. Sitä ennen tekstiviitteisiin aina pienellä n.d., mutta lähdeluetteloon voipi kirjoittaa jompsin kumpsin: N.d. tai n.d. Isolla N:llä on kuitenkin se parempi tapa.

Julkaisun nimen lyhentäminen tekstissä

Juutuin pohtimaan yhtä lähdeviiteasiaa. Opinnäytetyön kirjoittajan ohjeesta löysin ohjeistuksen, että ”jos lähteenä käytetyllä teoksella ei ole henkilötekijää, viitataan julkaisun nimeen”. Tarkastamassani tekstissä on lähdeviitteitä tällaisiin teksteihin, joilla ei ole kirjoittajaa tiedossa. Monen julkaisun nimi on pitkä, jolloin kirjoittajat ovat lyhentäneet tekstin seassa olevia lähdeviitteitä – Voiko näin tehdä, vai pitääkö laittaa koko nimi pituudesta riippumatta?

Esimerkki: Tekstiä tekstiä tekstiä (Evaluation of the Finnish… 2009).

Vastaus:

Elämme siirtymävaihetta. Joskus aiemmin olemme kirjoittaneet koko rimpsun myös tekstiviitteeseen.

Uudessa, keväällä lausuntokierroksella olleessa standardiehdotuksessa (SFS 5989 Lähde- ja tekstiviitteitä koskevat ohjeet) annetaan mahdollisuus epäkäytännöllisen pitkien nimien lyhentämiseen, jopa lähdeluettelossa, kunhan muistetaan, että ”ensimmäisiä sanoja epämääräistä tai määräistä artikkelia lukuunottamatta ei saa jättää pois eikä nimen merkitys saa muuttua. Poisjätetyt sanat, pois lukien artikkelit, korvataan kolmella pisteellä.” Tämä oli siis arvovaltaisen komitean tai muun vastaavan poppoon ehdotus kansalliseksi ohjeeksi.

Suositukseni:

  • Lähdeluetteloon julkaisun koko nimi, olipa miten pitkä hyvänsä.
  • Tekstissä tekstiviitteeseen riittävästi nimen alkua, vuosiluku ja sivunumerot (jos julkaisussa on sivunumerot).

Mielestäni tuo ”(Evaluation of the Finnish…2009)” kaipaa ainakin yhden sanan lisää, jotta lukijalle tulisi selkeämpi mielikuva siitä, mitä on arvioitu/evaluoitu. Sehän voi olla people, education system, innovations tai mitä tahansa muuta.

Tällä kerralla standardiehdotusta lukiessani tosiaan huomasin, että ehdotuksessa annetaan mahis lyhentää itse lähdeviitekin, ei pelkästään tekstiviite. Mutta mielestäni lähdeluettelossa nimi voi olla koko pituudessaan. Esimerkiksi RefWorksiä käytettäessä julkaisun nimi tulee sellaisenaan lähdeviitteeseen. Ei sitä siitä enää tarvitse alkaa lyhennellä.

RefWorks on lähdeviitteiden säilömiseen ja hallintaan tarkoitettu ohjelma. Se on hankittu JAMKiin tänä vuonna.

 

RIL:n ohjeet ja normit

Suvin päivän kunniaksi kysymys oppariblogiin. Kuinka viitataan oikein RIL:n oppaisiin?

Vastaus:

Kiitos! Aika ovela veto, sillä nythän minun on vastatattava samana päivänä 😉

RIL (Rakennusinsinöörien liitto) on rakennus- ja kiinteistöalan ammattilaisten valtakunnallinen liitto, jonka dippainssit ja teekkarit melkein 80 vuotta sitten perustivat. JAMKissa nimenomaan raksapuolen inssiopiskelijat käyttävät kyseisen liiton julkaisuja tietolähteinään.

En ole satavarma siitä, mitä tarkoitat RIL:n oppailla. Luulen, että ne ehkä ovat julkaisuja, jotka ovat RIL:n verkkokaupassa Ohjeet ja normit -otsikon alla. Esimerkiksi tämäntyyppisiä:

RIL 142-2010 Työtelineet ja putoamisen estävät suojarakenteet. Rakentamisen, korjaamisen ja kunnossapidon yhteydessä käytettäviä työtelineitä ja suojarakenteita.

RIL 206-2010 Muurattujen rakenteiden suunnitteluohje.

Tähänkin löytyy ärsyttävästi monta tapaa muodostaa lähdeviite:

1)
Jos pelkästään opuksen kannesta katsoo tietoja, lähdeviite voisi olla samalla tyylillä kuin RIL:n verkkokaupassakin. Eli ilman henkilötekijää ja aloitetaan totutulla virallistyyppisellä lyhenteellä (lyhempi ja pitempi versio):

RIL 206-2010. Muurattujen rakenteiden suunnitteluohje. Helsinki: Suomen rakennusinsinöörien liitto RIL.

RIL 206-2010. Muurattujen rakenteiden suunnitteluohje: eurokoodi EN 1996-1-1 ja taulukkomitoitus palotilanteessa. Helsinki: Suomen rakennusinsinöörien liitto RIL.

Näinhän standardeissa, patenteissa ja säädöksissäkin lähdeviite muodostetaan. Silloin tekstiviitekin tulee napakaksi (RIL 206-2010, 15-16).

2)
Mutta kun luen lehdistötiedotteen ja tsekkaan julkaisun tiedot Janet-tietokannastakin, huomaan että ohjella näyttää olevan henkilötekijä. Siinä tapauksessa lähdeviite tulisikin näin:

Tikanoja, T. 2010. Muurattujen rakenteiden suunnitteluohje: eurokoodi EN 1996-1-1 ja taulukkomitoitus palotilanteessa. Helsinki: Suomen rakennusinsinöörien liitto.  Suomen rakennusinsinööriliiton julkaisuja 206-2010.

Tietokannassa huomautus-kentässä on maininta ”Kirjoittanut Timo Tikanoja”. Se herättää ihmetyksen siitä, että minkähänsorttinen rooli kirjoittajalla on ohjeen laadinnassa ollut. Vielä kun katson, että kirjaston hyllyssä julkaisut eivät ole tekijöiden mukaan järjestyksessä, vaan hyllyssä 624 kohdassa RIL, olen sitä mieltä, että ensimmäinen lähdeviitetapa on perustellumpi tässä tapauksessa – vaikka kumpikin on ok.

Eli RIL 206-2010 ja niin edelleen.

Kirjoitan uudestaan tästä aiheesta, jos huomaan myöhemmin olevani väärässä.

Nimpparionnittelut sinullekin, näin ennakkoon, kesäkuun neito!

Kahden kuvion yhdistelmä

Miten tulisi toimia kuvatekstin kanssa, kun yhdistää kaksi kuviota yhdeksi kuvioksi kahdesta saman tekijän eri kirjasta kummankin kuvion esittäessä täysin samaa asiaa? Yhdistelmä näistä kahdesta edustaisi lukijalle selkeämpää näkymää, kuin kaksi erillistä tai pelkästään vain toinen. Vai tulisiko käyttää jompaa kumpaa, ja sitten koittaa tekstissä avata, mitä sillä haetaan?

Saako kuviota ylipäänsä yhdistää?

Esim.
KUVIO 1. Mentaalisen ohjelmoinnin ainutlaatuisuuden kolme kerrosta. (Hofstede 1984, 15; Hofstede 2005, 5. Yhdistetty/muokattu/yhdistelmä)

Vastaus:
Kyllä kuvioita voi yhdistää yhdeksi kuvioksi, kutsuttaisiinko sitä sitten hienosti vaikka synteesiksi. Upeaa, kun ajattelet lukijaa ja sitä, miten tuottaa hänelle selkeää tietoa!

Raportointiohjeessa suositaan muokattu-ilmaisua. Silloin kuvioseloste tulee näin:

KUVIO 1. Mentaalisen ohjelmoinnin ainutlaatuisuuden kolme kerrosta (Hofstede 1984, 15 & Hofstede 2005, 5; muokattu)

Jätin pisteen pois kuvioselosteesta, kun se ei oikeastaan ole lause (verbi puuttuu). Jostain syystä yhdistelmäkuviosi selosteeseen sopii hyvin &-merkki väliin, silloin ei tarvitse toistaa muokattu-sanaa. Jos niin haluaa tehdä, kuvioseloste näyttää tältä:

KUVIO 1. Mentaalisen ohjelmoinnin ainutlaatuisuuden kolme kerrosta (Hofstede 1984, 15, muokattu; Hofstede 2005, 5, muokattu)

Mutta yhtä hyvin lukija ymmärtää senkin, jos käytät ilmaisua ”yhdistetty”:

KUVIO 1. Mentaalisen ohjelmoinnin ainutlaatuisuuden kolme kerrosta (Hofstede 1984, 15 & Hofstede 2005, 5, yhdistetty).

Ehdottamasi toinenkin ratkaisu on mielestäni ok.

Täyttä häkää!

Osaisitko neuvoa, miten selvitän kyseisen sivun päivitystiedot tai miten merkitsen sivun lähdeluettelooni. Tarvitsen sivun tietoja opinnäytetyöhöni liittyen. https://ekstra1.kuh.fi/csp/islabohje/labohje.csp?indeksi=3365.

Vastaus:

Täytyihän systeemiä kokeilla itsekin. Kirjoitin hakuehdoksi B-Hb ja sain listan erilaisista hemoglobiiniin liittyvistä labrakokeista. Valitsin huvikseni hiilimonoksidi-testin. Se näyttää olevan myrkytystutkimus, jonka tulos on valmiina näytteenottopäivänä.

Mielenkiintoinen sivusto. Vai voisiko kokonaisuutta kutsua tietokannaksi? Organisaatio näyttää kutsuvan julkaisua ohjekirjaksi, joten ajatellaan mekin tätä sitten kirjana. Tässä kirjassa ei ole sivunumeroita, vaan ikäänkuin lukujen nimiä. Hypertekstimäinen hakuteos?

Lähdeluetteloon ohjekirja tulisi varmaankin näin, julkaisuvuodesta tai päivitysajankohdasta en saa minäkään selvää:

Itä-Suomen Laboratoriokeskuksen web-ohjekirja. n.d. Kuopio: islab. Viitattu 29.5.2012. https://ekstra1.kuh.fi/csp/islabohje/labohje.csp?indeksi=3365.

Ongelmaksi voi joskus tulla tekstiviitteen muotoilu. Yritä muotoilla teksti sillä tavalla, että lukijalle selviää, mistä tutkimuksesta on kyse. Ajattele vaikkapa kirjoittavasi kollegallesi, sanot asian silloin luontevasti mutta samalla myös täsmällisesti. Tarkoitan jotain tämänsuuntaista ilmaisua:

– – Tavallisin syy B-Hemoglobiini-hiilimonoksidi-tutkimukseen (B-Hb-CO, 1566) on häkämyrkytys (Itä-Suomen Laboratoriokeskuksen web-ohjekirja n.d.). – –

Lähteiden merkintä haitaksi oppaan ymmärrettävyydelle

Toiminnallisen opinnäytetyön lähdemerkinnät: Teemme opinnäytetyönä kirjallisen oppaan. Täytyykö oppaassa olla kaikki lähteet tarkasti merkittyinä vai voiko käyttää lähteenä esim: www.terveysportti.fi, Käypähoito.fi, THL jne. Kirjat ja muut artikkelit tietenkin koko nimellä ja tekijöillä merkittynä.

Mutta sopiiko nettilähteet pelkistää noin? Jos kaikki pitää merkitä todella tarkasti niin tulee todella pitkä lähdeluettelo oppaaseen, kun esim terveysporttia on käytetty useassa lähteenä.

Vastaus:

Opinnäytetyössä on oltava lähteet riittävän tarkasti merkittynä.

Terveysportti ei oikeastaan ole lähde, vaan portaali/paikka, johon on kerätty monia lääketieteen luotettavia tiedonlähteitä.

Mutta siinä mielessä olette oikeilla jäljillä, että usein oppaissa tai tietokirjoissa ei ole ollenkaan tekstiviitteitä ja joskus ei myöskään lähde- tai edes kirjallisuusluetteloa. Voisiko opas olla opinnäytetyönne liite?

Varsinaisessa opparissanne kuvailisitte napakasti mutta kuitenkin riittävän laajasti tutkimustehtävänne, tietoperustan, aineiston keruumenetelmän jne. Lähdeluettelo tulisi silloin oppariin ihan normisti, eikä tekemäänne oppaaseen. Kuvailulehtessä, muissa tiedoissa, voisi kertoa ”Liitteenä se-ja-se opas”.

Oppaassa voisi kuitenkin olla lyhyt maininta siitä, että se perustuu muun muassa Käypä hoito -suosituksiin. Tai voisitte lisätä johonkin, että lähteet kerrotaan opinnäytetyössänne se-ja-se + nettiosoite (jos työnne on Theseuksessa). Se voisi olla luontevassa kohdassa tekstiä, tai sitten alaviittenä tms.

Luulen, että käyttökelpoinen ratkaisu on löydettävissä. Teidän kannattaa jutella ratkaisuvaihtoehdoista vielä ohjaavan opettajanne kanssa.

Omat ja muiden pohdinnat

Jos esim. kappale koostuu puoliksi omasta pohdinnasta/arvioinnista sekä lähdeviitteistä, niin miten merkitsen lähteet kappaleeseen? Toisin sanoen jos esim. kappaleessa on useampia tekstiviitteitä samaan lähteeseen sekä omaa tekstiä sekaisin niin onko helpointa laittaa tekstiviite kappaleen loppuun? Tuntuisi tyhmältä merkitä jokaisen virkkeen perään sama lähde, jos seuraavassa virkkeessä on puolestaan välissä täysin omaa pohdintaa.. Eroahan tuossa on myös pisteen paikalla, jos viitataan vain yhteen virkkeeseen.

Esim. alla on pätkä kappaleesta:

Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen korkean laadun ja vahvan osaamisen kautta. Konsernin toimipisteiden päivittäistä tekemistä ohjaavatkin tiukat prosessinohjausjärjestelmät, joita käytetään samalla lailla ympäri maapallon sijaitsevissa toimipisteissä ja joiden noudattamista valvotaan tarkasti auditointien kautta. Voikin sanoa, että Teleperformancella tuotetun palvelun laatua pidetään yhtenä merkittävimpänä kilpailutekijänä. (Our values and mission n.d.).

Tuossa kappaleessa olen viitannut lähteeseen arvon kohdalla (professionalism, ammattimaisuus). Muut virkkeet ovat omaa tekstiäni.

Tekstiviittaus perustuu lähdeviittaukseen:
Our values and mission. n.d. Teleperformance-konsernin sivustolla. Viitattu 2.4.2012. http://www.teleperformance.com, a people company, our values and mission.

Noista kansainvälisistä nettisivuista tuli mieleen, että olisiko tässä tapauksessa arvojen kohdalla viisaampi jättää ne sellaisinaan tai merkitä ainakin alkuperäinenkin sana sulkeissa (proffesionalism) kuin lähteä vapaasta suomentamaan? ”Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen (proffesionalism)..”.

Vastaus:
Tässä on oikeastaan kolme kysymystä: 1) tekstiviite, 2) lähdemerkintä lähdeluettelossa ja 3) englanninkielisen ilmaisun käyttö tekstissä.

Vastaus 1 (tekstiviite):

Viitteiden läiskimisessä tekstiin kannattaa suosia tarkkuutta, se antaa lukijalla kuvan täsmällisestä ja huolellisesta opparintekijästä.

Jos oikein ymmärsin, eka virke on lainattua ja muut ovat sinun omaa ajatteluasi. Silloin voisi olla tarkoituksenmukaisempaa pamauttaa tekstiviite heti siihen kohtaan, jossa käytät tuon tietolähteen tietoja. Elikkä näinnikkää:

Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen korkean laadun ja vahvan osaamisen kautta (Our values and mission n.d.). Konsernin toimipisteiden päivittäistä tekemistä ohjaavatkin tiukat prosessinohjausjärjestelmät, joita käytetään samalla lailla ympäri maapallon sijaitsevissa toimipisteissä ja joiden noudattamista valvotaan tarkasti auditointien kautta. Voikin sanoa, että Teleperformancella tuotetun palvelun laatua pidetään yhtenä merkittävimpänä kilpailutekijänä.

Kun nyt luen tuota tekstiä, mietin, onkohan tuo toinenkin virke samasta lähteestä. Et ehkä ole itse havainnoinut tai määritellyt sitä, että prosessinohjausjärjestelmiä käytetään samalla lailla jokaisessa toimipisteessä? Silloin tekstiviite tulisikin vasta toisen virkkeen perään tähän tyyliin:

Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen korkean laadun ja vahvan osaamisen kautta. Konsernin toimipisteiden päivittäistä tekemistä ohjaavatkin tiukat prosessinohjausjärjestelmät, joita käytetään samalla lailla ympäri maapallon sijaitsevissa toimipisteissä ja joiden noudattamista valvotaan tarkasti auditointien kautta. (Our values and mission n.d..) Voikin sanoa, että Teleperformancella tuotetun palvelun laatua pidetään yhtenä merkittävimpänä kilpailutekijänä.

Tuo piste tuon ”n.d.”:n jälkeen näyttää ihan kummalta, koska syntyy kahden pisteen jono ja lukija jää aprikoimaan sitä. En laittaisi sen perään toista pistettä (n.d..), vaikka niinhän pitäisi tehdä, jos raportointiohjeita orjallisesti noudatettaisiin.  Onnekkaasti löysin ajatukseni tueksi ohjeen Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta (2008): ”Jos virkkeen lopussa on pisteellinen lyhenne, tämä yksi piste riittää.” Ei siis tarvitse kirjoittaa kahta peräkkäistä pistettä. Joten näin on parempi:

Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen korkean laadun ja vahvan osaamisen kautta. Konsernin toimipisteiden päivittäistä tekemistä ohjaavatkin tiukat prosessinohjausjärjestelmät, joita käytetään samalla lailla ympäri maapallon sijaitsevissa toimipisteissä ja joiden noudattamista valvotaan tarkasti auditointien kautta. (Our values and mission n.d.) Voikin sanoa, että Teleperformancella tuotetun palvelun laatua pidetään yhtenä merkittävimpänä kilpailutekijänä.

Vastaus 2 (lähdemerkintä lähdeluettelossa):

Lähdemerkintäsi on ihan ok:
Our values and mission. n.d. Teleperformance-konsernin sivustolla. Viitattu 2.4.2012. http://www.teleperformance.com, a people company, our values and mission.

Ehkä tuo “Teleperformance-konsernin sivustolla” kaipaisi yhden sanan lisää tuohon alkuun. Onko tuolla sivulla oleva tieto tyypiltään ilmoitus, julistus, lista, luetelma – millä voisit kuvailla sitä? Sen voisi lisätä merkintään: ”Lista Teleperformance-konsernin sivustolla”

Voit myös ilmoittaa sen jollain toisella tavalla, esimerkiksi ”Maailmanlaajuisen Teleperformance-puhelinmyyntikonsernin internetsivu”. Varsinkin kuin sivun sisällön voi helposti päätellä sivun otsikosta (our values and mission). Ja sillä ehdolla tietty, että tuo firma sattuu olemaan puhelinmyyntikonserni, kuten veikkaan..

Vastaus 3 (englanninkielinen ilmaisu):

Suosittelen, että kerrot alkuperäisenkin sanan sulkeissa ehdottamallasi tavalla:
”Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen (proffesionalism)..”.

Joskus näkee myös tällaista:
”Yksi konsernin arvoista perustuu ammattimaisuuteen (engl. proffesionalism)..”.

Tutkimusartikkeli aukeaa tekstipötkönä

Kysymys liittyen kirjallisuuskatsaukseen valittuihin tutkimuksiin. Muutama tutkimus ei aukea PDF-muodossa, jolloin niissä ei ole sivunumeroita. Laitetaanko tekstin ”sisään” viitteiksi artikkelin koko sivumäärä (esim. 251 – 260.), kuten lähdetietoihin tulee, vai jätetäänkö tällöin sivunumero(t) tekstin sisältä kokonaan pois (esim. Hill 2005.).

Vastaus:

Tekstiviitteestä jätetään sivunumerot pois, jollei niitä tiedetä tai niitä ei kyseisessä lähteessä ole: (Hill 2005). Näin esimerkiksi tapauksessanne, jolloin artikkeli aukeaa vain yhtenä tekstipötkönä. PDF-muodossahan sivunumerot näkyisivät.

STT:n uutinen sanomalehden nettisivuilla

Miten merkitsen alla olevan linkin uutisen lähteeksi opinnäytetyöhöni? Kyseessähän on Keskisuomalaisen nettisivuilla julkaistu STT:n uutinen. http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/kuluttajavirastolta-aloite-puhelinmyynnin-saatelyyn/975690

Tässä versioni:

Kuluttajavirasto tiukentaisi puhelinmyynnin ehtoja. 2011. Keskisuomalainen. Viitattu 2.4.2012. http://ksml.fi, uutiset, kotimaa, kuluttajavirastolta aloite puhelinmyynnin saatelyyn.

Internetosoite pitää ilmeisesti myös tehdä hyperlinkiksi (näkyy sinisenä ja avautuu linkki).

Ja toinen kysymys kuuluu: tuleeko kyseinen nettisivuston lähdemerkintä merkitä varsinaisessa asiayhteydessä viitattuna kappaleen lopussa samanlaisena kuin lähdeluettelossakin?

Vastaus ekaan kysymykseen:

Lähdemerkintäsi on ok. Täsmentäisin vain julkaisupäivää, joka näkyy artikkelin alussa: Keskisuomalainen 10.11.2011.

Voit laittaa nettiosoitteen joko polkuna tai suorana linkkinä, varsinkin kun se ei näytä olevan älyttömän pitkä.

Hyperlinkki on ok, mutta ei ole pakollinen. Se on lukijaystävällinen ainakin silloin, kun oppari julkaistaan verkossa.

Vastaus tokaan kysymykseen:

Joo, tekstiviite on merkittävä samalla tavalla kuin miten lähdemerkintä alkaa lähdeluettelossa. Tässä tapauksessa lähdemerkinnän eka tieto on artikkelin nimi, joten se tulee tekstiviitteeseen: (Kuluttajavirasto tiukentaisi puhelinmyynnin ehtoja 2011).

Jos nimi vaikuttaa pitkältä, sen voi katkaista tekstiviitteessä (ei lähdeluettelossa) ja laittaa kolme pistettä. Huomasin tällaisen toimintatavan myös parhaillaan lausuntokierroksella olevassa standardiehdotuksessa, joka käsittelee lähde- ja tekstiviitteiden merkitsemistä. Mutta tässä tapauksessa artikkelin nimi on vielä ihan siedettävä, varsinkin jos viittaat siihen vain kerran tai pari. Mutta joissakin (lääke)tieteellisissä artikkeleissa nimi voi olla pitkä kuin nälkävuosi. Ja tekijöitäkin toistakymmentä…

Kirjalla on sekä tekijä että toimittaja

Tekstissäni on pätkä: ”Vapaita työpaikkoja syntyy tulevaisuudessa eniten sosiaali- ja terveysalalla sekä useilla palvelualoilla (tähän pitäisi tulla lähdeviite sulkuihin)”.

Lähde on koottu omaksi teoksesta Työtoveri toista sukupolvea./Ilmarinen Juhani, toim. Mertanen Virve. Miten tuo sulkuihin tuleva lähdeviite tulisi merkitä?

Vastaus:
Kannattaa ensin miettiä, miten lähde ilmoitetaan lähdeluettelossa. Koska kirjalla on tekijä (J. Ilmarinen), jolla on vastuu sisällöstä, aloitetaan sillä. Mertanen on toimittanut julkaisun, esimerkiksi tarkistanut, että kirjoitustyyli pysyy samana kirjan kaikissa luvuissa ja mahdollisesti myös kielenhuoltanut julkaisun. Tsekkasin Janetista julkaisuvuoden, kustannuspaikan ja kustantajan.

Ilmarinen, J. 2005. Työtoveri toista sukupolvea. Toim. V. Mertanen. Helsinki : Työterveyslaitos.

Tekstissä lähde ilmoitetaan tekijä + julkaisuvuosi, sivut -tyyliin:

Vapaita työpaikkoja syntyy tulevaisuudessa eniten sosiaali- ja terveysalalla sekä useilla palvelualoilla (Ilmarinen 2005, sivut).

Pilkut, pisteet ja viivat

Onko tämä lähde merkitty oikein?

Palvelut 2020. Osaaminen kansainvälisessä palveluyhteiskunnassa. 2006. Viitattu 10.2.2012. http://www.ek.fi/ek/fi/tutkimukset_julkaisut/arkisto/2006/ 18_10_2006_Palvelut2020_loppuraportti.pdf

Vastaus:
Itse ilmoittaisin hieman eri tavalla. Mutta ihan hyvin lukija tuostakin selvän saa.

Lähdemerkinnässä eri tiedot ilmoitetaan ikään kuin omina virkkeinään (piste välissä). Näin olen ymmärtänyt standardeja tutkaillessani.

JAMKissa lähdemerkinnän toisena tietona on aina julkaisuvuosi. Nyt sen tiedon tilalla on alaotsikko/alanimeke/alarivi.

Kaksoispiste (tai ajatusviiva) auttaa tässä:

Palvelut 2020: osaaminen kansainvälisessä palveluyhteiskunnassa. 2006. Viitattu 10.2.2012. http://www.ek.fi/ek/fi/tutkimukset_julkaisut/arkisto/2006/ 18_10_2006_Palvelut2020_loppuraportti.pdf.

Palvelut 2020 – osaaminen kansainvälisessä palveluyhteiskunnassa. 2006. Viitattu 10.2.2012. http://www.ek.fi/ek/fi/tutkimukset_julkaisut/arkisto/2006/ 18_10_2006_Palvelut2020_loppuraportti.pdf.

Tekstiviitteestä tulee tällöin aika pitkä.

Hyväksyisin tuon kuvailevan tai tarkentavan alaotsikon myös toisella tavalla ilmoitettuna, eli huomautuksena/täsmennyksenä:

Palvelut 2020. 2006. Osaaminen kansainvälisessä palveluyhteiskunnassa. Viitattu 10.2.2012. http://www.ek.fi/ek/fi/tutkimukset_julkaisut/arkisto/2006/ 18_10_2006_Palvelut2020_loppuraportti.pdf.

Jottei nämä pisteytykset ja pilkutukset olisi liian helppoja, katsoin juuri Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaasta (2008) esimerkkejä lähdemerkinnöistä. Niissä eri tietojen välillä voi olla piste, kaksoispiste, pilkku tai ihan vaan tyhjä välilyönti. Apua!

Sivunumerot tekstiviitteessä

Tuleeko tutkimusartikkeleihin yleensä sivunumeroita kun niihin viitataan tekstissä? Meistä se olisi selkeää. Esimerkiksi: ”Tämän epäillään johtuvan ikääntymisen aiheuttamasta selkäranganjousto-ominaisuuksien vähenemisestä ja hengitysvastuksen lisääntymisestä vatsamakuuasennossa (Gordon, Grimmer & Trott 2007, 6.)”

Vastaus:
Jep, tulee.

Aina kun julkaisussa on numeroidut sivut, tekstiviitteessä kerrotaan täsmällisesti ne sivut, joihin ollaan viittaamassa.

Lähdeluettelossa ilmoitetaan ne sivut, joilla kyseinen artikkeli on ilmestynyt lehdessä.

Tutkimusartikkeleissa on yleensä sivunumerot. Tietokannoissa sivunumerot näkee artikkelien PDF-versioista (näköisartikkeleista) tai sitten artikkelin lyhyistä perustiedoista (citation tms.) tai tiivistelmästä.

Joskus lähteistä on kahdenlaisia versioita: se jossa kerrotaan sivunumerot ja toinen jossa ei kerrota. Esimerkiksi säädöstietopankki Finlexissä (www.finlex.fi) lait ovat sivunumeroitta osiossa ”Ajantasainen lainsäädäntö” ja sivunumeroilla osiossa ”Säädökset alkuperäisinä”.

Viitalan tulkinta Ellingeristä

Riitta Viitalan kirjassa osaamisen johtaminen esimiestyössä viitataan moneen eri lähteeseen. Esim. ”Esimiehen oma esimerkki on havaittu merkittäväksi … (Ellinger ym. 1999).”

Jos tahdon lisätä opinnäytetyöhöni tuon lauseen asiasisällön, kuinka minun tulee siihen viitata tekstissä?

Pitääkö minun aina aloittaa: Viitalan (2005, 25) mukaan Ellinger (1999) kertoo esimiehen oman esimerkin…
Vai voinko kirjoittaa: Ellingerin (1999) mukaan esimiehen oma esimerkki… (Viitala 2005, 25).

Vai voinko olla kokonaan viittaamatta Ellingeriin ja lisätä lauseen perään (Viitala 2005, 25)?

Sama tapa pätee varmasti myös pidempiin kuin yhden lauseen viittauksiin? Tämä on vaikeaa, koska monessa kirjassa viitataan jatkuvasti toisiin teoksiin ja tuntuu, että omasta tekstistä tulee kovin vaikea lukuista kun kokoajan pitäisi kertoa kenen mukaan kuka kertoi jostain asiasta jotain.

Vastaus:
Jos mahdollista, käytä alkuperäislähteitä. Varsinkin jos noita Ellingereitä on tuppautumassa tekstiin jatkuvalla syötöllä, etsi Ellinger käsiisi.

Kun viittaat Viitalan tulkintaan Ellingerin tuloksista, kyseessä on toissijainen viittaus. Raportointiohjeessa kerrotaan tällaisesta tapauksesta näin:

Alkuperäislähdettä ei laiteta lähdeluetteloon, jos sitä ei ole itse käytetty. Seuraavassa esimerkissä Möttösen artikkeli on toissijainen lähde, jossa käsitellään Hyyryläisen alkuperäistä teosta:

Möttösen (2009, 64) mukaan Hyyryläinen (2004) määrittelee verkostosuhteen korkean luottamukselliseksi suhteeksi, joka perustuu yhteiseen intressiin, arvopohjan samanlaisuuteen ja eettisten pelisääntöjen noudattamiseen.

Sinun on siis viitattava Viitalan teokseen. Ellingerkin on mainittava, sitä ei voi jättää kertomatta.

Mielestäni asian voi aivan hyvin kertoa monella eri tavalla:, sekä pitkissä että lyhyissä referoinneissa:

a) Viitalan (2005, 25) mukaan Ellinger (1999) kertoo esimiehen oman esimerkin…
b) Ellingerin (1999) mukaan esimiehen oma esimerkki… (ks. Viitala 2005, 25).
c) Ellingerin (1999) mukaan esimiehen oma esimerkki… (Viitala 2005, 25).

Näistä opparisi lukija kyllä ymmärtää, että viittaat Viitalan tulkintaan Ellingerin ajatuksista.

ks. = katso / katso tarkemmin

Viittaus KvaliMOTViin

Miten KvaliMOTVin viittaukset tehdään, jos otetaan tietoa usean eri otsikon alta. Merkitäänkö lähdeluetteloon a) vain kerran KvaliMOTV vai b) laitetaanko aina uusi eri otsikon kanssa? Esim. jos ollaan otettu ”teemoittelu”  otsikon alta ja sitten ”sisällön analyysi” otsikon alta..

Vastaus:
Kun klikkaan JAMKin Nellissä KvaliMOTV-rivissä olevaa i-kuvaketta (informaatio-kuvaketta), saan selityksen, että ”KvaliMOTV on kaikille avoin kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien verkko-oppikirja”. Sen on kustantanut Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Tämän selityksen perusteella viittaisin vain yhteen kirjaan. I-kuvakkeen tekstin on muotoillut kirjaston työntekijä.

Mutta kun klikkaan KvaliMOTVin sivuille saan hieman erilaisen kuvauksen: ”KvaliMOTV on kaikille avoin kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien oppimisympäristö. Sitä saa käyttää vapaasti opetus- ja opiskelutarkoituksiin.” Tämän kuvauksen perusteella pitäisikin viitata KvaliMOTVin eri osioihin. Eli silloin uusi osio ja otsikko tarkoittaisi uutta lähdeviitettä.

Kumpiko näistä tavoista on järkevämpi?

Kävin kurkkaamassa, mitä oppimisympäristö itse suosittelee. Sivuston oma viittausohje oli vähän sekava, koska se antoi esimerkin sekä kirjoittajien nimillä tehdystä lähdemerkinnästä tyyliin ”(Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006)” ja toisaalta sivuston nimen mukaisesta lähdemerkinnästä tyyliin ”(KvaliMOTV 2006)”. En ihmettele, että opiskelijoilla(kin) on pulmia lähdemerkintöjen kanssa.

JAMKissa on tehty päätös mahdollisimman yksinkertaisesta lähdemerkinnästä. Sen takia standardien suosittelemia hakasulkeita ja kaikenmaailman väkäsiä ei tarvitse ilmoittaa.

Tässä ohjeeni:

  • tekstiviite kuten sivustokin suosittelee: ”Tekstin sisällä KvaliMOTV-sivustoon viitataan tekijöiden nimillä (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006).”
  • lähdeluettelossa näin: Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu pp.kk.vvvv. Http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/.

Huomatkaa kuitenkin, että Saaranen-Kauppinen ja Puusniekka eivät ole kirjoittaneet kaikkia lukuja! Tarkistakaa sen takia, onko luvun alussa copyright-merkintää (©). Esimerkiksi luvun 5.1. alussa on näin:

5.1 Fenomenografia
© Riitta Rissanen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Silloin lähdemerkintä tehdäänkin näin:

  • tekstiin: (Rissanen 2006)
  • lähdeluetteloon: Rissanen, R. 2006. Fenomenografia. Teoksessa A. Saaranen-Kauppinen & A. Puusniekka. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere:  Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu pp.kk.vvvv. Http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/.

Vastaukseni on siis b, jos luvulla on eri kirjoittaja(t) kuin Saaranen-Kauppinen & Puusniekka. Muissa tapauksissa riittää, että ilmoittaa lähteen Saaranen-Kauppisena & Puusniekkana.

Myös luvun numeron (yllä olevassa esimerkissa 5.1) voi halutessaan ilmoittaa kustantajan jälkeen, ennen viittauspäivämäärää.

Osallistu alan keskusteluun

Käytetäänkö pohdinnassa lähteitä, jos asiat on mainittu aiemmin opinnäytetyössä lähteiden kera?

Vastaus: käytetetään.

Pohdinnassa teillä on mahtava mahdollisuus ottaa osaa alalla käytävään keskusteluun. Tähän kannustetaan myös raportointiohjeessa:

Omia tuloksia verrataan aikaisempien tutkimusten tuloksiin ja pohditaan kriittisesti tuloksiin vaikuttaneita tekijöitä. Tuloksista tehdyt päätelmät osoittavat, miten opinnäytetyö on muuttanut tai lisännyt tietoa tutkittavalla tai kehitettävällä alueella ja miten tuloksia voidaan käytännössä hyödyntää.

Kirjoittajan nimi kappaleen alussa – entä lopussa?

Tarvitseeko lähdettä mainita vielä kappaleen lopussa, jos alussa sanotaan että manningin mukaan (1999), mutta sen jälkeen tulee vielä toinen tai monta lausetta kuten:

”Manning ym. (1999) ovat puolestaan osoittaneet tutkimuksessaan sekä hengityksen vitaalikapasiteetin (FVC) että uloshengityksen sekuntikapasiteetin (FEV1) vähentyvän siirryttäessä puoli-istuvasta asennosta oikealle tai vasemmalle kylkimakuulle. Puoli-istuvassa asennossa keuhkojen tilavuus ja kapasiteetti ovat maksimissaan, mutta tässä asennossa nukkuminen ei ole unen laadun kannalta suositeltavaa. (Manning ym. 1999, 456.)”

Vastaus:
Joo, tarvii. Raportointiohjeessa ohjeistetaan, että ensiksi mainitaan kirjoittajan nimi referoinnin alussa ja lopussa ilmoitetaan lähde suluissa. Tässä esimerkki suoraan raportointiohjeesta:

Lapsen kuntouttavan arjen merkitystä korostaa puolestaan Sipari. Hänen mukaansa lapsen hyvään elämään kuuluvat omatoimisuustaidot, itsenäisyys, mielekäs tekeminen ja osallistuminen. Ensisijaista on kuntoutuksen kytkeminen kodin, päiväkodin ja koulun toimintaan. Harrastukset, koulu ja terapia tukevat tällöin toisiaan. (Sipari 2008, 68–70.)

Jos viittaat yhtäjaksoisesti samaan lähteeseen, käytä lyhenteitä mt. (mainittu teos) tai mts. (mainitun teoksen sivulla/sivuilla).

Lähdeviite keskelle tekstiä

Voiko lähdeviittausta laittaa keskelle lausetta esimerkiksi näin:

”Useamman tutkimusmenetelmän yhdistämisellä eli triangulaatiolla (Kananen 2008, 39) pyrimme vahvistamaan unipäiväkirjasta saatuja tutkimustuloksia.”

Tai vain toiseen virkkeeseen esim. ”astma on vaarallinen sairaus (lähde), joka…”

Vastaus kumpaankin on: kyllä voi.

Tekstiviitteenne on ok. Käyttäisin itse kuitenkin ainakin Kananen-viittauksessa ”ks.” tai ”ks. esim.” -muotoja, mutta en oikein osaa perustella, miksi se vaikuttaa minusta paremmalta (viestinnän opet varmaan osaisivat). Olisikohan syynä se, ettette viittaa kokonaiseen lauseeseen verbeineen päivineen, vaan vain yhteen käsitteen nimeen ja sen lyhyeen selitykseen? Toinen pointti voisi olla se, että triangulaatiosta on paljon kirjallisuutta – se oli muodissa jo silloin kun pakersin gradua 1990-luvun alussa.

”Useamman tutkimusmenetelmän yhdistämisellä eli triangulaatiolla (ks. esim. Kananen 2008, 39) pyrimme vahvistamaan unipäiväkirjasta saatuja tutkimustuloksia.”

Laitan tähän loppuun vielä lainauksen raportointiohjeesta: ”Mahdollisimman täsmällinen viittauskäytäntö on tyylikästä ja osoittaa asian hallintaa. On siis parempi viitata yhteen ajatukseen ja ilmaista välittömästi lähde, jossa ajatus esitettiin, kuin niputtaa tekstikappaleen perään useampia eri lähteitä.”

Sanasta sanaan suomentaminen – sitaattiko?

Käännän oppariini tekstiä englanninkielisestä tekstistä, suomennan sanasta sanaan. Laitanko tekstin lainausmerkkeihin?

Vastaus:
Lyhyt suora lainaus kirjoitetaan tekstiin lainausmerkkien väliin. Lyhyt lainaus on korkeintaan kolme riviä.

Pitkä suora lainaus sisennetään, kursivoidaan ja kirjoitetaan rivivälillä 1.

Korpela (2011) käyttää jättipitkästä, usean tekstikappaleen mittaisesta suorasta lainauksesta nimitystä lohkolainaus. Lohkolainausten käyttöä ei JAMKissa tietääkseni suositella.

Mutta onko kyseessä suora lainaus (sitaatti, sanasanainen lainaus)?

Raportointiohjeessa sivulla 19 todetaan, että lainausten ”on oltava täsmälleen samassa muodossa kuin ne ovat alkuperäisessä tekstissä”. Myös Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2010, 120) mukaan suora lainaus on kirjaimellisesti sanasta sanaan kirjoitettua tekstiä: se on alkuperäistä tekstiä mahdollisine kirjoitus- tai asiavirheineen.

Tästä voisi päätellä, että jos käytät kyseistä enkunkielistä tekstinpätkää opparissasi todellakin enkunkielisenä, se on suora lainaus. Mutta jos käännät sen,  silloin se ei ilmeisesti ole suora lainaus. Yleensä sitä joutuu vähintäänkin sanajärjestystä muuttelemaan, kun kääntää tekstiä kielestä toiseen.

Soitin Suomen kielitoimiston neuvontapuhelimeen. Neuvoja suositteli, että jos haluat lainata sanasta sanaan varsinkin englanninkielisiä tekstejä, kirjoita ne oppariisi nimenomaan englanninkielisenä. Jos kyseessä on kuitenkin joku eksoottisempi kieli, voit tehdä tekstistä oman käännöksen. Onhan parempi, että lukija tajuaa, mistä kirjoitat. Oman käännöksen voi ymmärtää suoraksi lainaukseksi, mutta tekstissä on tällöin tultava ilmi, että kyseessä tosiaan on oma käännöksesi alkuperäistekstistä.

Myös Jukka Korpela (2011) suosittelee käyttämään alkuperäistä lähdettä, vaikka useimmilla aloilla vieraskielisen tekstin suomennos toimii paremmin : ”Jos alkuperäinen lähde on vieraskielinen, tulisi etsiä sen julkaistu suomennos tai huolehtia siitä, että käännöksen tekee joku kyseistä kieltä ja asiaa tunteva”.

Sanasta sanaan -määräys ei ole ehdoton ohje, sillä usein näkee suorissakin lainauksissa poistoja ja lisäyksiä.

Tässäpä suositukseni suorien lainausten ja käännösten välisestä suhteesta:

  • Käytä mieluiten alkuperäistekstiä tai sen julkaistua suomennosta.
  • Tarvittaessa voit suomentaa tekstin itse, jos se opparisi kokonaisuus huomioon ottaen on järkevää. Tällöin lukijalle on selkeästi kerrottava, että suomennos on sinun. Voit ilmoittaa sen suluissa ennen lainausta tai sen jälkeen vaikkapa näin: (käännös minun)
  • Jos teet suoraan lainaukseen poistoja, ilmoita ne kahdella ajatusviivalla: – –
  • Jos teet suoraan lainaukseen lisäyksiä tai muutoksia, ilmoita ne hakasulkeissa, esimerkiksi: [hän]

Ja muistakaa vielä tämäkin raportointiohjeen neuvo (s. 16): ”Siteeratessaan lähdettä tekijä lainaa alkuperäislähdettä sananmukaisesti eli suoraan. Suorien lainausten käyttöä on harkittava tarkkaan, ja runsasta lainausta on vältettävä,sillä suorien lainausten käyttö osoittaa omaperäisyyden ja analyyttisen otteen puuttumista.”

HUOM! Tietysti tässäkin asiassa on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Esimerkiksi lehtijuttuihin toimittajat muokkaavat ja lyhentävät haastateltavien puhetta; silti sanomiset ympäröidään lainausmerkeillä (Hiidenmaa 2004).

Meikäläisen loppuvuoden hipsukiintiö taisi tulla nyt tällä tekstillä kuitattua!

Muuta mukavaa

Korpela (2011) suosittaa sitaattien etsintään Wikiquote-sivustoa, varsinkin enkunkielistä osiota. Kokeilin sivustoa huvikseni. Heitän teille pienen pähkinän purtavaksenne. Kuka sanoi: ”Voisin kuvitella, mutta en kuvittele. Pelataan nyt nämä kisat ensin pois.”?

Lähteet

Hiidenmaa, P. 2004. Kielenhuollon haasteita. Viitattu 20.12.2011. Http://www.kotus.fi/?s=2037.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2010. Tutki ja kirjoita. 15. – 16.p. Helsinki: Tammi.

Korpela, J. 2011. Lainausten esittäminen. Sivu kuuluu tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Aineistoa suomen kielestä. Nykyajan kielenopas, luku 4 Kirjoitusmerkit. Opasta on päivitetty 19.12.2011. Viitattu 20.12.2011. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.6.html

Lisäksi suullisena lähteenäni oli mieshenkilö Kielitoimiston neuvontapuhelimessa (kielitoimiston neuvontapuhelinpalvelusta kerrotaan osoitteessa www.kotus.fi). En älynnyt kirjoittaa hänen nimeään muistiin. Näin voi käydä  informaatikollekin 😉

Itse piirretyt kaavakuvat

Ohjasin äsken fysioterapiaopiskelijoita ja heitä mietitytti, miten viitata itse piirrettyyn kuvaan. Fysioterapian opiskelijat piirtävät anatomian kaavakuvia itse, eivätkä välttämättä kopioi kirjasta. Samalla tavalla viittausohjetta kaivattaisiin myös itse ottamaan valokuvaan.

Vastaus:
Itse piirrettyyn kuvaan tai valokuvaan ei tarvitse viitata lähdeluettelossa, jollei (valo)kuvaa ole aiemmin julkaistu. Se julkaistaan opparissa, joten jos siihen myöhemmin viittaa, kannattaa ilmoittaa lähteeksi oma opparinsa.

Tekstissä itse piirrettyyn kuvaan viitataan ihan tavallisesti, esimerkiksi näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä (ks. kuvio 1).

Periaate siis on, että tekstikappaleet ilman lähdeviitettä ovat omaa tuotosta, samoin kuviot tai taulukot ilman lähdeviitettä ovat omaa tuotosta.

Tekstissä itse otettuun valokuvaan viitataan näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä (ks. kuvio 1).

Kuvion seloste tullepi tällöin näin:

KUVIO 1. SI-niveliä kuormittamaton ja reisilihaksen voimaa lisäävä isometrinen harjoitus

Vaikka viitataan valokuvaan, viitataan tekstissä kuitenkin kuvioon 1 eikä kuvaan 1.

Lähdeluetteloon ei tehdä viitettä itse otetusta julkaisemattomasta valokuvasta.

 

Mutta jos välttämättä haluaa jostain syystä korostaa sitä, että on tehnyt kaavakuvan ihan itse, voipi todeta tekstissä vaikkapa näin (jos kirjoittaa minä-muodossa):

Tekstiä tekstiä tekstiä (ks. kuvio 1, tekemäni kaavakuva SI-nivelestä).

Jos kirjoittaa 3. persoonassa tai muuten neutraalisti, ilmaisun voi muotoilla sopivasti. Olisiko se jotain tällaista:

Tekstiä tekstiä tekstiä (ks. kuvio 1, Suvi Perttulan kaavakuva SI-nivelestä).

TAI

Tekstiä tekstiä tekstiä (ks. kuvio 1, tekijän kaavakuva SI-nivelestä)

Näyttää aika persoonattomalta ilmaisulta minun makuuni, mutta ajaa kyllä asiansa: lukija ymmärtää!

Sanan ”SI-nivelestä” voi mielestäni jättää pois, jos asia selviää riittävästi edeltävästä tekstistä.

Kummassakin tapauksessa kuvion seloste / kuvateksti voisi näyttää tällaiselta:

KUVIO 1. SI-nivelen rakenne

Viittaanko etusivuun vai sen alasivuun?

Ilmoitanko saman sivuston eri osiot tai sivut erikseen lähdeluettelossa? Vai voinko viitata vain etusivuun? Käytän tietoja näiltä sivuilta: http://www.kunrest.com/about.html ja http://www.kunrest.com/products.html.

Vastaus:
Eipä ole tähän asiaan meikäläisellä yhtä ja oikeata vastausta.

Yleensä suositellaan täsmällisiä muistiinpanoja ja lähdemerkintöjä. Ja aina kannattaa ajatella asiaa lukijan näkökulmasta.

Jos sivusto on pieni, lukija löytää helposti kyseisen lähteen sivuston etusivun osoitteella. Mutta oletetaan, että ilmoittaisin osoitteeksi löysästi vain www.jamk.fi. Lukijalta voisi kulua jonkin verran aikaa löytääkseen juuri sen täsmällisemmän sivun, jonka tietoja opparintekijä on (mahdollisesti) käyttänyt.

Kunrest näyttää olevan viulunsoittajien olkatukien valmistaja. Tämä selviää About Kun -sivulta. Products-sivulla esitellään erilaiset olkatuet.

Jos kirjoitat tekstissä, että viulunsoittajien olkatukien valmistajia on maailmassa niin-ja-niin-paljon, voit mielestäni viitata valmistajien etusivuille.

Mutta jos kirjoitat jotain tarkempaa esimerkiksi Kunrest-yrityksestä, kannattaa viitata nimenomaan tuohon About Kun -sivuun. Sivu vaikuttaa muutenkin artikkelimaiselta, joten siinäkin mielessä siitä voi tehdä oman lähdemerkintänsä.

Jos taas kerrot, että valmistajan X superolkatuki eroaa Kunrestin superolkatuesta tietyllä tavalla, on hyvä viitata nimenomaan tuohon olkatukien esittelysivuun.

Ongelma on, että Products on sivun nimenä aika yleinen. Lähdeluetteloon voi tulla useita lähteitä, jotka ovat nimeltään Products. Tylsännäköistäkin se voi olla.

Kun tuijotin tuota Products-sivua jonkin aikaa, huomasin, että valikon yläpuolella lukee ”Kun shoulder rest”. Voiko sen ymmärtää osaksi sivun otsikkoa? Silloin lähdemerkintä voisikin tulla näin:

Kun shouder rest: products. 2010. Viulistin olkatukien esittely Kun shoulder rest -valmistajan sivustolla. Viitattu 25.11.2011. Http://www.kunrest.com/products.html.

Tekstissä:
Tekstiä tekstiä tekstiä (Kun shouder rest: products 2010).

Johdonmukaisuuden vuoksi myös eka lähde olisi merkittävä samalla tyylillä:

Kun shouder rest: about Kun. 2010. Viulistin olkatukien valmistajan esittely Kun shoulder rest -sivustolla. Viitattu 25.11.2011. Http://www.kunrest.com/about.html.

Pohdintaa tästä aiheesta on myös Elektronisen viittaamisen oppaassa (1997), joka on hyllyssäni: ”Nimekkeen poimiminen elektronisesta teoksesta ei ole ongelmatonta. Mitään standardia tai suositusta ei ole olemassa siitä, miten nimeke pitäisi julkaisuun merkitä. Esimerkiksi WWW-sivuilla nimeke saattaa olla eri muodossa selaimen dokumentti-ikkunassa ja selaimen ikkunan otsikkopalkissa.”

Heinisuo, R. & Ekholm, K. 1997. Elektronisen viittaamisen opas. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kirjasto. Jyväskylän kirjaston julkaisuja 40.

Nettikaupan tuotekuva

Miten lähdeviitteet merkitään kuvaan viitatessa? Kuva siis on eräänlainen esittelykuva tuotteesta. Kuva on osoitteessa: http://www.st-tukku.net/suojaallas-tynnyreille-p-3872.html. Voinko merkitä lähdeviitteet noin? Vai olisiko joku parempi tyyli olemassa?

Lähdeluettelossa:
Suomen Teollisuustarviketukku. 2010. Tuotekuva yrityksen Internet-sivuilla. Viitattu 11.11.2011. http://www.st-tukku.net/suojaallas-tynnyreille-p-3872.html. Etusivu, Voitelulaitteet, tarvikkeet.

Tekstissä:
KUVIO 4. Suoja-allas tynnyreille (Suomen teollisuustarviketukku 2010.)

Vastaus:
Aika hyvä lähdemerkintä, lukijalle ihan ymmärrettävä. Tekisin vain pientä säätöä.

Koska henkilötekijää ei ole, lähdemerkintä aloitetaan julkaisun nimellä tai sivun otsikolla. On hyvä kertoa myös lisätietoja siitä, millainen kuva on kyseessä ja minkä organisaation sivuilla se on:

Suoja-allas tynnyreille. 2010. Tuotekuva Suomen Teollisuustarviketukun internetsivuilla. Viitattu 11.11.2011. Http://www.st-tukku.net/suojaallas-tynnyreille-p-3872.html.

Nettiosoite vie suoraan tuotekuvaukseen ja on aika lyhytkin, silloin polkua ei tarvita.

Tekstiviite:
Tekstiä tekstiä tekstiä (Suoja-allas tynnyreille 2010).

Tekstiviite saattaa nyt näyttää vähän hassulta kuvioselosteessasi/kuvatekstissäsi. Voit yrittää muotoilla sitä jollain pikkumuutoksella, esimerkiksi ”Suoja-allas kahdelle 200 litran tynnyrille (Suoja-allas tynnyreille 2010)”

Kuvan tekijänoikeuksista:

Osasin antaa suosituksen lähdemerkinnästä, mutta olin epävarma kuvan tekijänoikeuksista. Tutkin ensin vastauksia Tarmo Toikkasen ylläpitämältä Opettajan tekijänoikeusopas -sivustolta: http://www.opettajantekijanoikeus.fi/.

Pyysin varmuuden vuoksi neuvoja JAMKin juristilta Annukka Akselinilta. Hänen ohjeensa kuuluu: ”Tuotekuvaa ei voi mieltää ns. kuvasitaatiksikaan. Korrektia olisi pyytää lupa tuotekuvan käytölle”. Lisäksi on muistettava normaalit lähdemerkinnät.

En tiedä missä sävyssä tuote opparissasi esitellään. Luulen, että käytät kuvaa jonkun asian kehittämisessä. Silloin tekijältä varmaankin saa helposti luvan. Lupaa voi olla vaikeampi saada, jos arvostelee tuotetta negatiivisesti (tai yritys voi tällöin edellyttää salaista opparia). …Josta aiheesta voisimme siirtyä käsittelemään tieteellisen tiedon autonomiaa, rehellisyyttä ja puolueettomuutta, mutta jääköön se toiseen kertaan…

Ongelma vaan on, että en löydä kuvasta tekijän tietoja 🙁  Sinun on varmaankin otettava yhteys tuotteen valmistajaan tai maahantuojaan.

Lue lisää:

Kuvien käyttö opinnäytetyössä, Opettajan tekijänoikeusopas:
http://www.opettajantekijanoikeus.fi/2011/05/kuvien-kaytto-opinnaytetyossa/

Verkosta löydettyjen valokuvien käytöstä, Opettajan tekijänoikeusopas:
http://www.opettajantekijanoikeus.fi/2011/01/voinko-kayttaa-verkosta-loytamiani-valokuvia-diaesityksieni-kuvituksessa/

Kuvasitaattioikeudesta, Opettajan tekijänoikeusopas:
http://www.opettajantekijanoikeus.fi/2011/11/kuvasitaatiin-vedoten-voi-opetusmateriaaliin-ottaa-verkosta-kuvia/

Venäjänkieliset lähteet opparissa

Työssäni käytän venäjänkielisiä lähteitä ja haluaisin kysyä miten niitä kannattaa merkata venäjäksi (alkuperäinen nimi), latinaksi lähdeluettelossa vai pitääkö nimi kääntää? Minulle neuvottiin, että täytyy kirjoittaa latinaksi, mutta näköjään jossain pitää näkyä myös alkuperäinen nimi eli venäjäksi. Sain tiedon myös että voi laittaa venäjäksi mutta suomennos sulkuihin.

Esim tekstissä:
”Suosituimmat ovat venäjänkieliset hakukoneet Yandex ja Rambler (Ашманов & Иванов 2009, 117).”

ja lähde:
”Ашманов, И. & Иванов, А. 2009. Оптимизация и продвижение сайтов в поисковых системах. Санкт-Петербург: Питер.”

 

Edit 8.2.2018, vastaus:

Käyttäisin sulkujen tilalla nyt hakasulkeita sen vuoksi, että myös englanninkielisessä raportointiohjeessa käytetään hakasulkeita silloin, kun julkaisun nimi käännetään lähdeviitteessä suomesta enkuksi:

Ašmanov, I. & Ivanov, A. 2009. Optimizacija i prodviženie sajtov b poiskovyh sistemah. [Julkaisun nimi suomeksi.] Alkuperäisjulkaisu: Оптимизация и продвижение сайтов в поисковых системах. Sankt-Peterburg: Piter.

Alkuperäinen vastaus:
Tarkoitat varmaan, että muutat venäjänkieliset kirjaimet (kyrillisen kirjoitusjärjestelmän merkit) latinalaiselle kirjoitusjärjestelmälle. Eli samannäköiseksi kuin millaisilla kirjaimilla nyt tässä kirjoitan.

Oletan myös, että kirjoitat suomenkielistä opparia.

Vastaus lyhyesti: Käytä latinalaista kirjoitusjärjestelmää (suomalaisia kirjaimia). Käännä nimi suomeksi ja laita se sulkuihin. Lähdemerkinnässä voi olla tietoja myös venäläisin kirjaimin kirjoitettuina.

Vastaus pitkästi:
Voimme toimia standardin SFS 5831 mukaisesti. Kyseinen ohje kuuluu näin: ”Kaikki lähdedokumentista otetut tiedot translitteroidaan tarvittaessa sopivan kansallisen tai kansainvälisen standardin mukaisesti”. Käytä siis suomenkielistä kirjoitustapaa.

Miten venäjänkieliset kirjaimet muutetaan meikäläisten kirjaimiksi? Siihen on taas oma standardinsa, jota ei valitettavasti näytä olevan JAMKin Nellissä, SFS Online -kokoelmassa. Janet-tietokannan mukaan standardin painettu versio sijaitsee Pääkampuksen kirjaston varastossa. En kuitenkaan satu olemaan nyt Rajakadulla. Vastaukseni saa siten epävirallisemman sävyn.

Lukion venäjän opinnoistani on vierähtänyt aikaa jo jotain 30 vuotta, joten niistäkään taidoista ei ole nyt tässä hirveästi hyötyä.

Kirjoittamisen ohjeita antavan IT-generalisti ja -spelialisti Jukka Korpelan sivulla on hyvä kuvaus venäjänkielisten kirjainten muuttamiseksi latinalaisiksi: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/iso9.html8. Hyödynnän sitä.

Lähdeluettelossa lähde voisi näkyä jotakuinkin näin:
Ašmanov, I. & Ivanov, A. 2009. Optimizacija i prodviženie sajtov b poiskovyh sistemah. (Julkaisun nimi suomeksi.) Sankt-Peterburg: Piter.

Käytin kansallisen standardin SFS 4900 mukaista muunnosta, jos sellainen oli. Jos ei ollut, käytin ISO-standardin kirjainta. Tämä näkyy yhdessä kohdassa: muunsin я-kirjaimen ”ja”:ksi enkä â:ksi. Kopsasin erikoismerkit Korpelan sivustolta, en lähtenyt etsiskelemään niitä Wordin erikoismerkeistä. Toivottavasti en tehnyt huolimattomuusvirheitä..

Tekstissä lähde ilmoitetaan näin: ”Suosituimmat ovat venäjänkieliset hakukoneet Yandex ja Rambler (Ašmanov & Ivanov 2009, 117).”

Kolmas kysymyksesi on hankalin: Pitääkö lähde ilmoittaa vielä venäjänkielisilläkin kirjaimilla kirjoitettuina?

Siitä olisi selvä hyöty, kun kyrillisten aakkosten käyttäjät etsivät tietoa netistä. Selailin joitakin standardeja, mutten kuitenkaan löytänyt tähän asiaan ohjeenpoikastakaan. (Infotkaa, jos huomaatte selkeän ohjeen jossain.) Joten vetäisen suositukseni ns. hatusta.

Lähdettä ei ole pakko ilmoittaa venäläisillä kirjaimilla kirjoitettuna, mutta sen saa tehdä lähdemerkinnän huomautukset-kohdassa vaikkapa näin:

Ašmanov, I. & Ivanov, A. 2009. Optimizacija i prodviženie sajtov b poiskovyh sistemah. (Julkaisun nimi suomeksi.) Alkuperäisjulkaisu: Ашманов, И. & Иванов, А. 2009. Оптимизация и продвижение сайтов в поисковых системах. Sankt-Peterburg: Piter.

tai lyhyemmin:

Ašmanov, I. & Ivanov, A. 2009. Optimizacija i prodviženie sajtov b poiskovyh sistemah. (Julkaisun nimi suomeksi.) Alkuperäisjulkaisu: Оптимизация и продвижение сайтов в поисковых системах. Sankt-Peterburg: Piter.

Voit tehdä suomenkielisen ja enkunkielisen kuvailulehden lisäksi venäjänkielisen kuvailulehden, jos ohjaava opettajasi sen hyväksyy ja joku venäjänkieltä taitava JAMKin henkilöstöön kuuluva tsekkaa, että kuvailulehden teksti on asiallista ja liittyy oppariisi. Sekin auttaa venäjänkielisiä tiedonhakijoita.

Lue lisää:

ISO 9. 1995. Information and documentation: Transliteration of Cyrillic characters into Latin characters: Slavic and non-Slavic languages. Genava: International Organization for Standardization.

SFS 4900. 1998. Kyrillisten kirjainten translitterointi. Slaavilaiset kielet. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS. Julkaisussa esitellään sekä kansallinen translitterointi että kansainvälinen translitterointi.

SFS 5831. 1998. Viittaaminen sähköisiin dokumentteihin tai niiden osiin. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS.

Oma taulukko, numerotiedot pankista

Olen siirtänyt käsin tiedot erään pankin raportista exceliin ja muokannut taulukon itse haluamakseni. Raportointiohje sanoo ”Jos taulukko on lainattu, lähde täytyy mainita taulukkoselosteen yhteydessä”. Koskeeko lainaus siis tässä tapauksessa taulukon asiasisältöä sekä ulkoista muotoa? Mainitsenko siis lähteen kun taulukko on omani, mutta numerot on otettu muualta?

Vastaus:
Varminta on, että ilmoitat pankin raportin tavalla tai toisella taulukon yhteydessä. Koska et ole muokannut jo olemassa olevaa taulukkoa (koska sitä ei ole ollut olemassa), vaan tehnyt taulukon itse, voisit tehdä vaikkapa näin (sovellettu Tutki ja kirjoita -kirjan ohjetta sivuilta 324­–­327, erityisesti APAn taulukkoesimerkkiä):

TAULUKKO X. Taulukon nimi¹

[Tähän taulukko]

Taulukon viimeisen rivin alaviivan jälkeen voi laittaa huomautuksia. Laita siis huomautus:
¹ Huom. Numerotiedot lähteestä se-ja-se.

Kyseessä on koko taulukkoon liittyvä yleisselitys. (Taulukon nimi = taulukkoseloste.)

Numeron ¹ tilalla voi olla kirjain a. Taulukkohuomautuksissa näytetään käytettävän nimenomaan kirjaimia. En vaan löytänyt Wordistä nopeasti temppua, jolla a-kirjaimen olisi saanut helposti heitettyä yläviistoon yläindeksiksi 😉 Kyllä lukija ymmärtää sen oikein tuollakin tavalla.

Tutki ja kirjoita -kirjassa huomautuksessa mainitun lähteen tiedot ovat täydelliset. Mielestäni riittää kuitenkin, että kerrot normaalit tekstiviitteen tiedot. Esimerkiksi ”Perttula 2011,  3” tai ”Nordean raportti 2011, 4”. Ilmoita lähdeluettelossa lähteen tiedot  sitten kattavammin.

Esimerkki taulukkoon liittyvästä yleishuomautuksesta on muun muassa Eveliina Malmivaaran gradussa, sivulla 18 (ks. lähdeviite tämän kirjoituksen lopusta).

*****

Jos joku on kiinnostunut APAn (American Psychological Association) ohjeesta, parhaimmat neuvot on APAn omassa Publication Manualissa. Koska minulla ei satu olemaan kyseistä julkaisua käsillä, netistä löysin esimerkiksi tällaisen (APA Table Guidelines 2010):

1. Occasionally you may need to provide additional information about an aspect of a table. You can present this information in a note to the table rather than in the text or in the table itself.

2. Notes to the table appear underneath the table being supplemented. Notes begin under the first column and are left-justified and single or double spaced. Each note begins on a new line.

3. There are three kinds of notes to tables:

a. General notes are about the table as a whole. They begin with the capitalized and italicized word ”Note” followed by a period. The first word of the text of the note is capitalized, and the note ends in a period. Example: Note. All nonsignificant threeway interactions were omitted.

b. Specific notes are about a particular column, row, or cell. They begin with a lowercase letter in superscript format (e.g., a); this letter will also appear in the column, row, or cell that your note refers to. Use letters in alphabetical order. Order the letters in the body of the table from the upper left-hand side of the table to the lower-right hand side. Notes end with a period. Example: an = 15 for each group.

c. Probability notes are about statistical findings. These are commonly used to specify the p-value of a particular statistical test. For example, if you have some results that are significant at the p = .05 level and others that are significant at the p = .01 level, put different symbols next to those results in the table, and provide an explanatory note of your symbols underneath the table. Begin probability notes with the symbol to be defined and end them with a period. Example: *p < .05. **p < .01.

4. If you have a note of each kind (or of any two of the three kinds), they must appear in the order of General note, Specific note, and Probability note.

Lue lisää:

  • APA Table Guidelines. 2010. Washington: University of Washington, Psychology Writing Center. Viitattu 7.11.2011. Http://web.psych.washington.edu/writingcenter/writingguides/pdf/tables.pdf
  • Publication manual of the American Psychological Association. 2009. APAn Publication Manualin esittely sekä linkkejä muihin oppaisiin, mm. Tutoriaaleihin. Viitattu 7.11.2011. Http://www.apastyle.org/manual/index.aspx.
  • Malmivaara, E. 2011. Komialta kirkolta – ei palio muualta viittisi ollakkaan. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteiden laitos, liikunnan yhteiskuntatieteiden oppiaine. Viitattu 17.11.2011. Https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/36557/URN:NBN:fi:jyu-2011081811249.pdf?sequence=1.
  • Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2011. Tutki ja kirjoita. 15.–16. p. Helsinki: Tammi.

Tekijöitä on 15!

Haluaisin kysyä kuinka käypähoitosuosituksen tekijät merkitään lähdeluetteloon ja kuinka lähteeseen viitataan tekstissä. Esimerkiksi Naisten virtsankarkailun käypähoitosuosituksen on laatinut 15 henkinen työryhmä. Tuleeko lähdeluetteloon ja ensimmäiseen tekstiviittaukseen luetella kaikki nämä 15 (!) henkilöä vai voiko käyttää samaa ilmaisua, jota Käypähoitosuosituksen alussa käytetään tekijöistä: Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä?

En löytänyt kysymykseeni vastausta kirjoittamastanne raportointiohjeesta. Itse koen että tuo työryhmä-merkintä olisi lukijaystävällisempi, 15 nimen luettelo on jo aika pitkä!

Vastaus:

Lisäys 12.12.13: Uusin ohje Käypä hoito -suositusten lähdemerkinnöistä: http://blogit.jamk.fi/oppari/2013/12/12/kaypa-hoito-tekijat-tyoryhma-vai-nimi/

Ilmoita lähdeluettelossa kaikki tekijät, jotka ovat vastuussa kyseisestä suosituksesta. Standardi (SFS 5831) kertoo, että päävastuullisia tekijöitä ovat kirjoittajat. Kaikki työryhmän jäsenet ovat ilmeisesti olleet kirjoittajia, joten sen takia heidät on hyvä ilmoittaa kyseisen lähteen merkinnässä.

Tekstiviite on se, mikä tässä tapauksessa tuottaa hankaluuksia.

Raportointiohjeessa sanotaan näin: ”Jos tekijöitä on kolme tai enemmän, kaikki tekijät mainitaan silloin, kun ensimmäisen kerran viitataan käytettyyn lähteeseen. Toisesta viittauskerrasta lähtien käytetään ensimmäisen tekijän perässä kirjoittajakeskeisessä viittauksessa ilmaisua ”ja muut” ja asiakeskeisessä viitteessä ym.-lyhennettä. Ohjeemme mukaan tekstiviitteeseen tulisivat kaikkien 15 jäsenen nimet, mikä näyttää lähes koomiselta tekstin seassa ensimmäisellä kerralla:

….(Kiilholma, Ala-Nissilä, Airaksinen, Aukee, Kivelä, Kujansuu, Leppilahti, Mäkinen, Nilsson, Nuotio, Parantainen, Patja, Ruutiainen, Stach-Lempinen & Valpas 2006, 2-3).

TAI

Kiilholman, Ala-Nissilän, Airaksisen, Aukeen, Kivelän, Kujansuun, Leppilahden, Mäkisen, Nilssonin, Nuotion, Parantaisen, Patjan, Ruutiaisen, Stach-Lempisen ja Valppaan (2006, 2-3) mukaan …

=>On siis käytettävä tervettä järkeä, mutta siten, että poikkeaminen raportointiohjeesta on mahdollisimman pieni.

”Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä” on sekin melko pitkä ilmaisu. Se on lisäksi vastoin linjausta, että ilmoitamme lähdeviitteessä vain henkilötekijät emmekä yhteisöjä.

Standardi (SFS 5831) määrää, että jos päävastuullisia tekijöitä ei ole enempää kuin kolme, kaikkien nimet on ilmoitettava. Sama standardi toteaa:

  • Jos tekijöitä on enemmän kuin kolme, viitteeseen merkitään yleensä vain ensimmäinen tai enintään kolme ensimmäistä.
  • Jos nimiä jätetään pois, niiden tilalle merkitään lyhenne ”et al.” tai sen vastine, suomeksi ”ja muut”.

Tässä tapauksessa järkevin ratkaisu on mielestäni se, että ilmoitat tekstiviitteessä ensimmäisen henkilötekijän, eli työryhmän puheenjohtajan nimen.

Käytämme JAMKissa ”ja muut”-vastinetta kirjoittajakeskeisessä viittauksessa. Asiakeskeisessä käytämme ym.-lyhennettä. Viittaa suositukseen tekstissä esimerkiksi näin:

Kiilholma ja muut (2006, 3043) toteavat …

Ponnistusinkontinenssi on yleisin inkontinenssityyppi 25 – 60-vuotiailla (Kiilholma ym. 2006, 3043).

Huom! Ilmoita sivunumerot, jos käytät suosituksen PDF-julkaisua. Sivunumeroita ei ole saman suosituksen tekstimuotoisessa verkkojulkaisussa, joten sitä käyttäen sivunumeroita ei ilmoiteta.

Julkaisun referointi peräkkäisissä kappaleissa

Jos jostain lähdemateriaalista on tekstiä vaikkapa kolmen kappaleen verran, niin laitetaanko lähdeviite jokaisen kappaleen perään vaiko sen viimeisen kappaleen?

Vastaus:

Oletan, että et tarkoita suoraa lainausta (sitaatti), vaan referoit jotain kirjaa tai artikkelia yhtäjaksoisesti kolmessa peräkkäisessä tekstikappaleessasi.

Ilmoita lähde jokaisessa kappaleessa. Muuten lukija luulee, että kerrot on omia ajatuksiasi.

Jos kyseessä on vain yksi ja sama lähde, voit käyttää lyhennettä ”mts.” eli ”mainitun teoksen sivulla”. Jos lähde on esimerkiksi nettilähde, jossa ei ole sivunumerointia, voit käyttää lyhennettä ”mt.” eli ”mainittu teos”. Lyhenteet ovat Kielikeskuksen lyhenneluettelossa (ks. http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149).

Esimerkiksi näin:

Tästä alkaa ensimmäinen tekstikappale. Tekstiä tekstiä tekstiä. Tekstiä tekstiä tekstiä. (Perttula 2011, 9.)

Tästä alkaa toinen tekstikappale. Tekstiä tekstiä tekstiä. Tekstiä tekstiä tekstiä. Jne. (Mts. 31 – 32.)

Lähteenä raportti MarketLinesta

Miten ilmoitetaan Datamonitorin raportit, jotka olen löytänyt MarketLinesta? Voinko ilmoittaa kaikki Italiaa koskevat raportit samassa lähdeviitteessä?

Vastaus:

MarketLine on yrityshakemisto, joka sisältää yritysten yhteystietojen ja yritysprofiileiden lisäksi toimialaraportteja, maaprofiileja, markkinatutkimuksia, swotteja ja muita analyyseja. Monet lehdet uutisoivat raporteissa kerrotut asiat tuoreeltaan taloussivuillaan, esimerkiksi siitä, miten kännykkämarkkinoiden oletetaan oletetaan lähiaikoina kehittyvän.

Kaikkia Italia-raportteja ei voi ilmoittaa yhdellä kertaa. Jokainen raportti ilmoitetaan omana lähdeviitteenään, esimerkiksi näin:

Apparel retail in Italy. 2010. Datamonitorin toimialaraportti 20.5.2010.  Viitattu 11.5.2011. www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, MarketLine.

Italy. 2010. In-depth PESTLE insights. Datamonitorin maaraportti huhtikuussa 2010. Viitattu 11.5.2011. www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, MarketLine.

Womenswear in Italy. 2010. Datamonitorin toimialaraportti 27.5.2010. Viitattu 11.5.2011. www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, MarketLine.

Maaraportin tilalla voi olla country analysis report, maaprofiili, maa-analyysi, analyysi tms. Toimialaraportin tilalla voi olla industry profile, teollisuudenalaraportti tms.

Raporttiin viitataan tekstissä normaalisti, esimerkiksi näin (Apparel retail in Italy 2010, sivut).

Stakesin ideakortti lähteenä

Kelpaavatko Stakesin ideakortit lähteeksi? Kyseessä on Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi, Ideakortti 1/2006. Nämä löytyvät ideakortin lopusta: Julkaisija:Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes Kuntapalvelut -tulosalue, Kuntien hyvinvointistrategiat –ryhmät. Tämä ideakortti on luettavissa osoitteessa: www.stakes.fi/hyvinvointi/khs/ideakortit/kuntapaatos.pdf

VASTAUS:
Stakesin ideakortit käyvät hyvin lähteeksi. Lähdemerkintä aloitetaan julkaisun nimellä :

Julkaisun nimi. Julkaisuvuosi. Stakesin ideakortti 1/2006. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus  Stakes. Viitattu+pvm. Nettiosoite.

Tekstissä ideakortti ilmoitetaan sen nimellä ja julkaisuvuodella  (Julkaisun nimi 2006).

Prosessinkuvaus lähdeluettelossa – tuorein versio

Päihdetyön päiväkeskuksen vaihtoehtoiset toimintamallit – kuvaus IVA-prosessista on sivulla http://info.stakes.fi/iva/fi/esimerkkeja/sovellutukset/muuramepaihde.htm. Miten tällainen merkitään tekstiin? Miten lähdeluetteloon? Se on julkaistu 7.9.2007 ja päivitetty 19.10.2007, kumpi merkitään lähdeluetteloon?

Vastaus:
Lähdeluettelomerkinnästä kannattaa aloittaa. Lähdeluetteloon merkitään tuoreimman eli päivitetyn version (19.10.2007) tiedot. Tällä lähteellä ei ole selvää henkilötekijää, joten aloitetaan sivun otsikolla:

Muurame: Päihdetyön päiväkeskuksen vaihtoehtoiset toimintamallit. 2007. IVA-prosessin kuvaus Stakesin sivuilla. Päivitetty 19.10.2007. Viitattu 10.11.2010. Http://info.stakes.fi/iva/FI/Esimerkkeja/Sovellukset/muuramepaihde.htm.

Tekstiviite tulee (Lähteen nimi julkaisuvuosi, sivut)-periaatteella, tosin tässä ei ole sivunumeroja:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Muurame: Päihdetyön päiväkeskuksen vaihtoehtoiset toimintamallit 2007).

Saman henkilön erityyppiset lähteet samana vuonna

Minulla on lähdeluettelossa on henkilö X:n palaveri sekä hänen kirjoittamansa opinnäytetyö. Pitääkö nämä samana vuonna saadut mutta erilaiset (suullinen + kirjallinen) lähteet erotella a- ja b-merkinnöillä?

Vastaus: Kyllä pitää, koska muuten ne eivät erotu tekstissä toisistaan.

Vertaa

Tekstiä tekstiä teksti (Perttula 2011). Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä (Perttula 2011).

TAI

Tekstiä tekstiä teksti (Perttula 2011a). Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiä (Perttula 2011b).

Kahdenkeskinen palaveri vaikuttaa minusta suulliselta tiedonlähteeltä, jota on haastateltu tietoperustaa varten.  Silloin lähteestä kerrotaan enemmänkin kuin vain nimi eikä sanaa ’palaveri’ näy lähdemerkinnässä, esimerkiksi

Perttula, S. 2010. Informaatikko Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.  Haastattelu 15.4.2011.

Artikkelisarjaan viittaaminen

Viitataanko moniosaisen verkkoartikkelisarjan a) jokaiseen osaan erikseen vai b) koko sarjaan yhdellä kertaa, esimerkiksi sivunumeron yhteydessä (osat 1-8) ? Kyseessä on Keith Armstrongin EMC Journal-lehdessä julkaistu artikkelisarja “Advanced PCB design and layout for EMC”, jossa on kahdeksan osaa.

Vastaus on a: jokaiseen osaan viitataan erikseen.

Kyseessä näyttäisi olevan vapaasti netissä ladattavissa oleva elektromagnetiikkaan liittyvä EMC Journal -lehti. Lehden sisältöön pääseminen vaatii kuitenkin rekisteröitymisen, joten rekisteröidyin saadakseni paremman kuvan, millaisesta artikkelisarjasta tässä puhutaan.

Opin, että Armstrong taitaa olla melkoisen arvostettu asiantuntija, joten luultavasti hänen kirjoittamansa artikkelit ovat laadukkaita lähteitä myös opinnäytetyöhön. Kunhan muistaa harkita, onko lähde edelleen ajantasainen. Joskushan käy niin, että teksti jää sivustolle roikkumaan, vaikka tieto muuttuu. Näin ilmeisesti ei ole tapahtunut, mitä vahvistaa sekin, että Armstrongin artikkelit löytyvät sivustolta kahdestakin eri osiosta: osiosta Journal Archive ja osiosta EMC Information Centre, jossa on alaosio Keith Armstrong.

Jos viitattaan lehden arkistosta löytyviin lehtiin, lähde ilmoitetaan esimerkiksi näin (artikkelissa ei näytä olevan sivunumerointia):

Armstrong, K. 2004. Advanced PCB design and layout for EMC. Part 4 Reference planes for OV and power. EMC Journal 54. Viitattu 15.4.2011. http://www.compliance-club.com/, Journals Archive.

Jos haluaa, voi ilmoittaa, että kyseessä on arkisto, johon on kirjauduttava/rekisteröidyttävä:

Armstrong, K. 2004. Advanced PCB design and layout for EMC. Part 4 Reference planes for OV and power. EMC Journal 54. Lehtiarkiston käyttö vaatii rekisteröitymisen. Viitattu 15.4.2011. http://www.compliance-club.com/ Journals Archive.

Samat artikkelit löytyvät myös sivuston osiosta Keith Armstrong. Artikkelissa ei tällöin kerrota, että se on julkaistu vuonna 2004 eikä myöskään sitä, että se on julkaistu EMC Journal -lehdessä. Koska lukija ei löydä artikkelista sen julkaisuvuotta, julkaisuvuosi-tiedoksi ilmoitetaan n.d. eli no date. Viitteen voi laittaa lähdeluetteloon vaikkapa näin:

Armstrong, K. n.d. Advanced PCB design and layout for EMC. Part 4 Reference planes for OV and power. Artikkeli Keith Armstrongin portfoliossa. Viitattu 15.4.2011. http://www.compliance-club.com/, EMC Information Centre, Keith Armstrong.

Lehtiarkiston artikkeleissa on oltava tarkkana siitä, että Armstrongin artikkeleita on julkaistu lehdessä samana vuonna useita. Silloin käytetään julkaisuvuoden yhteydessä kirjaimia a, b, jne., jotta tekstissä nämä eri lähteet erottuisivat toisistaan. Lisäksi ”Part 5” näyttää jakautuvan kahteen eri osaa ja kahteen eri lehteen, jotka on julkaistu eri vuosina:

Armstrong, K. 2004a. Advanced PCB design and layout for EMC. Part 4 Reference planes for OV and power. EMC Journal 54. Lehtiarkiston käyttö vaatii rekisteröitymisen. Viitattu 13.4.2011. http://www.compliance-club.com/ Journals Archive.

Armstrong, K. 2004b. Advanced PCB design and layout for EMC. Part 5 Decoupling, including buried capacitance technology. EMC Journal 54. Lehtiarkiston käyttö vaatii rekisteröitymisen. Viitattu 14.4.2011. http://www.compliance-club.com/ Journals Archive.

Armstrong, K. 2005. Advanced PCB design and layout for EMC. Part 5 Decoupling, including buried capacitance technology (second part). EMC Journal 54. Lehtiarkiston käyttö vaatii rekisteröitymisen. Viitattu 15.4.2011. http://www.compliance-club.com/ Journals Archive.

Opinnäytetyön tekstissä (tekstiviitteinä) nämä kaikki ilmoitetaan tavalliseen tapaan eli esimerkiksi näin (Armstrong 2004a). Sivunumeroitahan artikkeleissa ei ollut.

Melkoista insinööritiedettä nämä lähdeviittauksetkin!

Miten tekstissä viitataan lukulaitteelta luettaviin kirjoihin?

Lukulaitteelta luettavissa kirjoissa ei aina ole sivunumeroita, vaan eteneminen osoitetaan prosentteina.

Vastaus:

Tämä on uusi tilanne, joten yritetään soveltaa nykyistä ohjetta mahdollisimman johdonmukaisesti. Otan tämän esiin seuraavassa raportointiohjeen päivityksessä, mutta mennään siihen asti tällä ohjeella.

Lähdeluettelossa (esimerkkinä Kindle-lukulaite):
Tekijän sukunimi, etunimen alkukirjain. Julkaisuvuosi. Kirjan nimi. Painostieto tai versiotieto. Kustantaja: Kustannuspaikka. Kindle-lukulaitteella luettava e-kirja.

Tekstissä:
Tekstiä tekstiä tekstiä (Tekijän sukunimi julkaisuvuosi, prosentit).

”Prosentit” voivat olla yksittäinen luku tai vaihteluväli, esimerkiksi 5 – 6 %.

Lisäys 10.9.18:

Voit viitata lukuun. Se on prosentteja käytännöllisempi ja näyttää myös kivalta tekstiviitteessä.

Mukavampi se on myös lähdeluettelossa, jos on toimitettu teos, jossa eri luvuilla on eri kirjoittajat (silloin lähdemerkintä tehdään kyseisestä luvusta ja sen luvun kirjoittajista.)