Oppariblogi

Vastauksia opparin raportointia koskeviin kysymyksiin & vinkkejä tiedon etsintään

Luokka-arkisto: Tekstiviitteet

« Vanhemmat merkinnät
2013 23/05
Kello 7:10 | Kirjoittaja: Suvi Perttula | Luokka: Kuviot, Taulukot, Tekstiviitteet | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , |

Monesta lähteestä muokattu kuvio

Olen luomassa kuviota selkäydinvammahoidon ja kuntoutuksen vaiheista. Vaiheistus on muuttunut (v. 2010) ja uusista vaiheista ei ole päivitettyä kuvaa. Aion siis muokata löytämääni kuvaa (Alaranta ym.) ja käyttää kuvan muokkauksessa tietoja kahdesta tekstilähteestä (Dahlberg & Alaranta; Käypähoito). Jos kirjoista saatu tieto on vaikuttanut kuvan muotoutumiseen, tuleeko myös nämä lähteet merkitä kuviolähteeseen?

Kuvio X: Selkäydinvammahoidon ja -kuntoutuksen vaiheet (Alaranta, Baer, Hellström, Kallanranta, Malmivaara, Ronkainen, Sairanen, Salminen, Vornanen & Dahlberg 2001, 783, muokattu; Dahlberg & Alaranta 2008, 307-308; Selkäydinvamma: Käypähoito -suositus, 2012).

LÄHTEET

Alaranta, H., Baer, G., Hellström, P., Kallanranta, T., Malmivaara, A., Ronkainen, A., Sairanen, S., Salminen, J. K., Vornanen, M. & Dahlberg, A. 2001. Suositus tapaturmassa selkäydinvamman saaneiden hoidon ja kuntoutuksen organisoinnista Suomessa. Selkäydinvamma. Käypähoito -suositus, pdf-versio. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 117, 7, 772-788. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, Duodecim – Lääketieteen aikakauskirja.

Dahlberg, A. & Alaranta, H. 2008b. Selkäydinvammat. Teoksessa Kuntoutus. Toim. P. Rissanen, T. Kallanranta, A. Suikkanen. Helsinki: Duodecim.

Selkäydinvamma (online). Käypähoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Societas Medicinae Physicalis et Rehabilitationis Fenniae ry:n asettama työryhmä. 2012. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2012 (viitattu 26.2.2013). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.

Vastaus:

Kyllä. Jos kirjoista saatu tieto on vaikuttanut kuvan muotoutumiseen, nämä lähteet ilmoitetaan kuvioselosteessa (kuvatekstissä), kuten olet ilmoittanutkin.

Kuvio X. Selkäydinvammahoidon ja -kuntoutuksen vaiheet (Alaranta, Baer, Hellström, Kallanranta, Malmivaara, Ronkainen, Sairanen, Salminen, Vornanen & Dahlberg 2001, 783, muokattu; Dahlberg & Alaranta 2008, 307 – 308; Selkäydinvamma: Käypähoito -suositus, 2012).

Mainitsetko tuon ensimmäisen lähteen ensimmäisen kerran? Jos se on mainittu jo aiemmin, voit lyhentää rimpsua. Sillä jos tekijöitä on vähintään neljä, tekstiviitteessä voidaan muilla kuin ekalla kerralla käyttää ekan tekijän nimeä ja lyhennettä “ym.”. Siis näin:

Kuvio X. Selkäydinvammahoidon ja -kuntoutuksen vaiheet (Alaranta ym. 2001, 783, muokattu; Dahlberg & Alaranta 2008, 307 – 308; Selkäydinvamma: Käypähoito-suositus, 2012).

Jos haluaa, voi ensimmäistä lähdeviitettä lyhentää. Oletko varma lähteen pitkästä nimestä? Kun tein pikaisen haun Duodecimissä, sain lähteen nimeksi vain Selkäydinvamma. Lisäksi eri kohdissa lukee välillä suositus ja välillä suositukset. Kotuksen lyhenneluettelon mukaan PDF pitäisi kirjoittaa isoilla kirjaimilla. Lisää myös Viitattu ja päivämäärä:

Alaranta, H., Baer, G., Hellström, P., Kallanranta, T., Malmivaara, A., Ronkainen, A., Sairanen, S., Salminen, J. K., Vornanen, M. & Dahlberg, A. 2001. Selkäydinvamma. PDF. Käypä hoito -suositus. Duodecim 117, 7, 772 – 788. Viitattu x.x.xxxx. Http://www.jamk.fi/kirjasto, Nelli-portaali, Duodecim.

Kolmannesta lähteestä poistaisin online- ja saatavilla -sanat ja muuttaisin sitä muutenkin. Tämä on ilmeisesti avoimessa netissä oleva suosituksen potilasversio:

Selkäydinvamma. 2012.  Käypä hoito -suositus 18.12.2012. Helsinki: Duodecim. Viitattu 26.2.2013.  Http://www.kaypahoito.fi.

Käypä hoito -suositusten asiantuntija- tai ammattilaisversioihin pääsee Nelli-portaalista (kirjautuneena) Duodecimista tai Terveysportista, sillä kirjasto on ostanut jamkilaisten käyttöön niiden lisenssit.

Suositukset ovat näyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia, joiden avulla lääkärit, sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset voivat tehdä hoitopäätöksiä. Niistä tehdään myös potilasversioita, tiivistelmiä ja muita materiaaleja.

Kuvioselosteesi voikin mahdollisesti olla jopa tällainen:

Kuvio X. Selkäydinvammahoidon ja -kuntoutuksen vaiheet (Alaranta ym. 2001, 783, muokattu; Dahlberg & Alaranta 2008, 307 – 308; Selkäydinvamma 2012).

2013 20/05
Kello 9:30 | Kirjoittaja: Suvi Perttula | Luokka: Kirjoittaminen, Tekstiviitteet |

Kolmen lähteen kimppa tekstissä

Oppariin liittyvä kysymykseni koskee viittausta useisiin julkaisuihin samanaikaisesti. Aloitettuani kirjoittamaan opinnäytetyötä, olen törmännyt siihen että monessa lähteessä puhutaan hyvin samalla tavalla jostain tietystä asiasta (mikä on tietysti hyvä asia!), kuten esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Olen siis merkinnyt oppariini näitä viittauksia useampaan julkaisuun esim. seuraavasti (Virtanen 2009; Meikäläinen 2006, 10; Mäkelä 2011, 14.) Ja kysymykseni siis on, että jos kirjoitan referoitua tekstiä vaikka kolmen lauseen verran, olen ottanut siihen kolmeen lauseeseen jokaisesta kolmesta lähteestä jotain, niin voinko viitata tuolla tavalla? Eli voinko siis poimia yhden asian yhdestä lähteestä ja toisen toisesta, niin että niistä tulee yhdessä referoituna järkevän kuuloista tekstiä, ja sen jälkeen laittaa loppuun tuon viittauksen missä mainitaan kaikki kolme lähdettä?

Vastaus:

Mielestäni ne voi merkitä samaan tekstiviitteeseen.

Monessa lähteessä puhutaan samoista asioista usein samoilla tavoilla. Tiede kumuloituu, jolloin tähänastiset tulokset ovat seuraavien tutkimusten perustana tai hypoteeseinä (oletuksina), joita koetellaan. Lisäksi internetissä voi olla vaikka mitä väittämiä, joten lähdekriittinen ihminen tarkistaa tärkeimmät asiat monesta eri lähteestä. (Tosin mediat omistavat toisiaan ristiin rastiin, joten harkintaa tarvitaan siinäkin asiassa.)

Mutta varmistin vielä viestinnän opelta (Satulta), ollaanko samaa mieltä tuosta tekstiviite-merkintätavasta.

Satuttiin olemaan:

“Kyllä minunkin mielestäni voi näin järkevästi yhdistellä. Tavoitehan onkin luoda omaa tekstiä toisten ajatusten pohjalta, ja siksi tämä on oikeastaan edistyksellistä lähteiden käyttöä. Muuten pysytään kovin mekaanisessa lainaustavassa.”

 

 

2013 25/04
Kello 12:27 | Kirjoittaja: Suvi Perttula | Luokka: Lähdeluettelo, Tekstiviitteet, Tietoperusta | Avainsanat: , , , , , , , , |

Henkilökohtainen sähköpostiviesti

Kysymykseni koskee saman henkilön lähdeviittausten erottamista toisistaan  – henkilökohtaisen tiedonannon ja muun kirjallisuuden ollessa kyseessä.

Lähdeluettelossa tämä taitaa mennä näin…

Meikäläinen, M. 2013a. Kaikenlaista

Meikäläinen, M. 2013b. Monenlaista

Meikäläinen, M. 2013c. X-projektin tutkija. Sähköpostiviesti 14.1.2013.

Kahden ensimmäisen merkitseminen tekstiin tulisi kaiketi tällä peruskaavalla (Meikäläinen 2013a, 14).

Entä henkilökohtaisen tiedonannon merkitseminen tekstiin? Esim. näin?

Jotain, jotain, jotain (M. Meikäläinen henkilökohtainen tiedonanto 14.1.2013c).

Vastaus:
Kaksi ekaa menevät peruskaavalla. (Tietty jos ovat julkaisuja, täytyy julkaisija-tietoja yms. olla lähdemerkinnässä mukana…)

Raportointiohjeessa neuvotaan henkilökohtaisesta tiedonannosta näin (kohdassa Viittaus suullisiin lähteisiin):

Henkilökohtaiset tiedonannot merkitään kuten muutkin lähteet.  Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi asiantuntijoiden haastattelut ja puhelinkeskustelut. Suulliset lähteet ovat usein merkittäviä tiedonlähteitä, ja siksi tarkat tiedot niistäkin merkitään lähdeluetteloon (ks. kohta Suulliset lähteet, luku 4.4.2).

-  – .  Lääkärin mukaan leikkaus oli onnistunut hyvin ja ACL oli erittäin tukeva. (Helminen 2007.)

Mikäli haastattelut ovat tutkimusaineistoa, esimerkiksi teemahaastattelu, niitä ei merkitä tietolähteiksi.

Lähdeluettelossa suulliset lähteet ohjeistetaan ilmoittamaan näin:

Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi haastattelu ja puhelinkeskustelu sekä muut tärkeät suulliset tiedonlähteet. Tiedonannon luonne ilmoitetaan lähdeluettelossa. Henkilön organisaation tietoihin voi lisätä selventäviä tietoja (esimerkiksi oy., ry., ky.).

Nieminen, J. 2009. Talouspäällikkö ja Muusikko-lehden päätoimittaja. Suomen Muusikkojen Liitto ry. Haastattelu 15.4.2009.

 Sähköpostiviesti ei kuitenkaan ole suullinen tiedonlähde, vaan siihen raportointiohje neuvoo näin:

Sähköpostiviestiin viitattaessa lähdetietojen loppuun voi antaa tarkennusta viestin sisällöstä, lähettäjästä ja vastaanottajasta:

 Nurminen, A. 2009. Ohjeita artikkelien kirjoittajille. Sähköpostiviesti 16.4.2009. Vastaanottaja T. Rautio. Viestinnän lehtorin ohjeet julkaisusarjaan kirjoittaville restonomeille Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

Jos tätä linjaa seuraa, voit aloittaa lähdemerkinnän lähdeluettelossa tällä tavalla:

Meikäläinen, M. 2013c. Viestin otsikko. X-projektin tutkijan sähköpostiviesti 14.1.2013. Vastaanottaja: Olivia Opiskelija. Sitten jotain viestin sisällöstä lyhyesti.

Tekstiviite tulee näin (Meikäläinen 2013c).

Jos tuo olisikin ollut puhelinkeskustelu, eli suullinen lähde, tekstiviite olisikin tullut näin: Jotain, jotain, jotain (Meikäläinen 2013c).

Ja lähdeluettelossa se olisi näyttänyt tältä:

Meikäläinen, M. 2013c. X-projektin tutkija. Haastattelu 14.1.2013.

2013 25/04
Kello 11:10 | Kirjoittaja: Suvi Perttula | Luokka: Kirjoittaminen, Tekstiviitteet | Avainsanat: , , , , , , , |

Tuleeko tekstiviitteeseen “ym.” vai “ja muut”?

Emme osaa määritellä minkälainen teksti on asiakeskeinen ja asiantuntijakeskeinen. Tätä tietoa tarvitsemme, kun samaan lähteeseen viittaamme toista tai useampaa kertaa opinnäytetyössämme.

Eli miten määritellään, että viittaukseen tulee “ym.” (asiakeskeineinen) tai “ja muut” (kirjoittajakeskeinen)? Voisitko auttaa meitä ratkaisemaan tämä kysymys?

Alla luettelo lähteistä joiden kohdalla meidän tulee tämä miettiä:

1. Hakulinen-Viitanen, T., Pelkonen, M., Haapakorva, A. 2005. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki: Yliopistopaino.

2. Hasunen, K., Kalavainen, M., Keinonen, H., Lagström H., Lyytikäinen, A., Nurttila, A., Peltola, T., Talvia, S. 2004. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11. Helsinki: Edita Prima Oy.

Vastaus: Oletan, että asiantuntijakeskeinen viittaustapa tarkoittaa tässä nyt samaa kuin kirjoittajakeskeinen viittaustapa. Alkuun huomautus, että olen korostanut (boldannut) &-merkkejä ja ilmaisuja “ym.” ja “ja muut“. Oikeasti niin ei tehdä, mutta tässä tapauksessa ajattelin, että ne huomataan niin paremmin.

Raportointiohje erottelee nämä viittaustavat näin: ”kirjoittajakeskeinen viittaus eli tekijän nimi mainitaan virkkeessä. Toinen viittaustapa on asiakeskeinen viittaus, jossa lähdetiedot laitetaan referoidun osuuden loppuun sulkuihin”. Myös yhden virkkeen tekstiviite-esimerkissä on näiden tapojen erot näytetty.

Asiakeskeinen tarkoittaa siis sitä, mennään asia edellä. Referoidaan asia ja sitten kerrotaan, kenen ajatuksista tässä on kysymys:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Hakulinen-Viitanen, Pelkonen & Haapakorva 2005, sivut). Tekstiä tekstiä tekstiä (Hasunen, Kalavainen, Keinonen, Lagström, Lyytikäinen, Nurttila, Peltola & Talvia 2004, sivut).

Näin siis silloin, kun ekan kerran viittaatte kyseisiin lähteisiin. Toisella kerralla asiakeskeinen viittaus tuohon kahdeksan kirjoittajan tekemään suositukseen onnistuu lyhemmin:

Tekstiä teksiä tekstiä (Hasunen ym. 2004, sivut).

Asiakeskeisessä viittauksessa yritetään lähteet kertoa mahdollisimman lyhyesti sulkujen sisällä, joten niissä käytetään mielellään lyhenteitä (&, ym.).

Kirjoittajakeskeinen viittaus tarkoittaa sitä, että kerrotaan ekaksi, kenen ajatuksia referoidaan ja sitten vasta ne ajatukset:

Hakulinen-Viitanen, Pelkonen ja Haapakorva (2005, sivut) toteavat, että …

Suosittelen, että kun viittaatte tuohon toiseen tietolähteeseenne (Hasunen ym.), käyttäkää ekalla kerralla asiakeskeistä viittaustapaa. Toisella kerralla voi käyttää sitten kirjoittajakeskeistä, koska voi lyhentää. Näyttää yksinkertaisemmalta ja nätimmältä:

Hasunen ja muut (2004, sivut) toteavat…

Kirjoittajakeskeisessä viittauksessa tekijät kerrotaan luonnollisen tekstin osana eikä silloin suosita lyhenteitä, vaan kerrotaan ihan tavallisesti, että tää kirjoittaja ja ne muutkin kirjoittajat ovat sitä-ja-sitä mieltä.

Muutama havainto tähän loppuun:

Ilmoittakaa julkaisijana kustantaja, älkää kirjapainoa. Kustantaja ottaa vastuun julkaisun rahoituksesta ja sen myynnistä sun muusta sellaisesta. Kirjapaino tekee, kun kustantaja maksaa, julkaisun käsikirjoituksesta painotuotteen, eikä ole mitenkään muuten hommassa mukana.

Kustantaja/julkaisija-tiedot löytyvät Janet-tietokannassa julkaisun tiedoista, riviltä ”Julkaistu:”

Siis näin, näyttääkin heti arvovaltaisemmalta, kun ovat näköjään ministeriön julkaisuja:

Hakulinen-Viitanen, T., Pelkonen, M., Haapakorva, A. 2005. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Hasunen, K., Kalavainen, M., Keinonen, H., Lagström H., Lyytikäinen, A., Nurttila, A., Peltola, T., Talvia, S. 2004. Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, terveysosasto.

Tuo “terveysosasto” ei ole välttämätön tieto, mutta saa se siinä olla, jos haluaa.

Toinen julkaisuista löytyy myös e-kirjana, tieto siitä on Janetissa: http://janet.amkit.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?BBID=97496.

 

2013 17/04
Kello 10:26 | Kirjoittaja: Suvi Perttula | Luokka: Havainnollistaminen, Kuviot, Lähdeluettelo, Lähteet, Tekijänoikeudet, Tekstiviitteet | Avainsanat: |

Julkaisulupa muista opiskelijoista ottamistani kuvista?

Tarvitseeko työssä olla maininta siitä että minulla on lupa julkaista kuvia opiskelijoista. Ja tarvitseeko itse ottamissa kuvissa olla tieto että olen ne itse ottanut?

Vastaus:

Mielestäni sinun kannattaa mainita siitä, että sinulla on lupa julkaista kuvia opiskelijoista. Se on vähintäänkin hyvätapaista, mutta antaa sinulle todennäköisesti juridisestikin vankan tuen kuvien julkaisemiseen.

Kysymys ”Tarvitseeko itse ottamissa kuvissa olla tieto siitä, että on itse kuvat ottanut” ei ole ihan helppo, eikä minulla ole siitä selvää käsitystä.

Mutta koska kuvat ovat tekijänoikeudellisessa mielessä niin ”tulipaloherkkää” materiaalia, suosittelen, että laitat ne myös lähdeluetteloosi nimelläsi.

Ja koska lähdeluetteloon tulee tekstissä referoidut lähteet, taitaa johdonmukaisuuden vuoksi olla hyvä mainita ne myös tekstissä (tekstiviitteenä tekstissä tai kuvioselosteessa).

Tässä kuviteltu esimerkki kuvioselosteesta:
Kuvio 1.  JAMKin matkailun opiskelijat Matkamessuilla (Virtanen 2013)

Lähdeviite lähdeluettelossa:
Virtanen, A. 2013. JAMKin matkailun opiskelijat Matkamessuilla. Valokuva 17.1.2013.

2013 15/04
Kello 15:49 | Kirjoittaja: Suvi Perttula | Luokka: Lähdeluettelo, Tekstiviitteet | Avainsanat: , , , , , , , , , , |

EUR-LEXin asiakirja: lyhenne vai nimi?

Opiskelija käyttää lähteenään Euroopan komission asiakirjaa. Tehdäänkö siihen lähdeviite lyhenteellä KOM (2006)0848 kuten lakilähteisiin, vai muulla tavalla?

Linkki on: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52006DC0848:FI:NOT

Jos muulla tavalla, tulisiko se silloin näin:

Euroopan komissio. 2007. Uusiutuvia energianlähteitä koskeva etenemissuunnitelma -Uusiutuvat energianlähteet 2000- luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen. KOM (2006) 848.

Vastaus:

JAMKissa tekijänä on aina henkilö, ei yhteisö, joten lähdeviitteen aloittaminen Euroopan komissiolla ei tule kyseeseen.

Puheena oleva dokumentti on EUR-LEXin sivulla, joka viittaisi lakiteksteihin. Siinä mielessä voisi ajatella, että viitteen voisi tehdä lakilähteiden tavoin lyhennettä käyttäen.

En löytänyt Kotuksen (Kotimaisten kielten keskuksen) lyhenneluettelosta tähän tilanteeseen sopivaa virallista lyhennettä. Sehän ei tietty ole mikään este: jos EU käyttää tiettyä vakiintunutta lyhennettä  tämäntapaisista lähteistä, lyhennettä voi toki käyttää.

Klikkasin tuota linkkiä. Pääsin sivulle, jossa kohdassa ”Otsikko ja viite” ovat nämä tiedot:

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen {SEK(2006) 1719} {SEK(2006) 1720} {SEK(2007) 12}

/* KOM/2006/0848 lopull. */

Mielestäni tässä voi käyttää lyhennettä, tai sitten aloittaa julkaisun nimellä.

Eli näin lyhenteellä:

KOM/2006/0848. 2007. Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen.  Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille 10.1.2007. Viitattu 15.4.2013. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52006DC0848:FI:NOT.

Tai näin julkaisun nimellä:

Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen.  Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille 10.1.2007. Viitattu 15.4.2013. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52006DC0848:FI:NOT.

Tekstiviitteessä epäkäytännöllisen pitkän nimen voi lyhentää kolmella pisteellä, kunhan nimen merkitys ei muutu (julkaisussa ei ole numeroituja sivuja):

Tekstiä tekstiä tekstiä (Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma… 2007).

Vielä kolmaskin tapa tässä on: Julkaisun nimen ja sen täsmennyksen voi myös erottaa toisistaan lähdeviitteessä, jos lähdeviite pysyy lukijalle ymmärrettävänä:

Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunnitelma . 2007. Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen.  Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille 10.1.2007. Viitattu 15.4.2013. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52006DC0848:FI:NOT.

Lähetänpä vielä varmuuden vuoksi meiliä Komission kirjastoon ja kysäisen, mitä suosittelevat..

****

Lisäys 16.4.13:

Tässä Saarimäen Taavin pätevä ohje suoraan Euroopan komission keskuskirjastosta (Taavi vaikutti muinoin amk-maailmassa):

KOM-asiakirjoihin viitatessa kannattaa aina laittaa näkyviin myös asiakirjanumero sekä siihen kuuluva “lopull.” Eli näin: KOM/2006/0848 lopull. Lopullinen on tärkeää siinä mielessä, että KOM-asiakirjoista voi olla monia versioita,  mutta tuo “lopull.” on se virallinen (usein kyllä se jätetään pois, mutta tarkka pitää sen viitteessä mukana). Pitäisin asiakirjanumeron viitteessä myös silloin, kun mukana on linkki Eur-Lexiin: linkki voi jonain päivänä olla toimimatta, ja silloin voi viime kädessä päästä KOM-asiakirjaan käsiksi esim. tallekirjastojen  kokoelmissa asiakirjanumeron perusteella. Viite on myös informatiivinen: KOM = valmisteleva asiakirja, viitteessä vuosi, jne. Lisää selityksiä asiakirjojen ja Eur-Lexin kryptisiin lyhennyksiin löytyy täältä: http://eur-lex.europa.eu/fi/tools/TableSectors.htm.

KOM-asiakirjan viitteellä on kätevä hakea kaikkia muitakin asian valmistelussa syntyneitä asiakirjoja Prelexissä (EU:n toimielinten välisen päätöksenteko-prosessin tietokanta):  http://ec.europa.eu/prelex.

2013 11/04
Kello 9:08 | Kirjoittaja: Suvi Perttula | Luokka: Lähdeluettelo, Ohjeet, Tekstiviitteet | Avainsanat: , , , , , , , |

Miten viittaan raportointiohjeeseen?

Viitataanko raportointiohjeeseen kuten nettisivuihin? Vai kuten kirjaan?

Vastaus:

Sain tämän kysymyksen tietooni yhdessä opettajakokouksessa.

Kysymys on mielenkiintoinen, sillä nykymaailmassa kirjat muuttuvat verkkokirjoiksi ja sitä mukaan kirjan ja nettisivuston ero alkaa ainakin ihmisten mielikuvissa hämärtyä.

Mielestäni raportointiohje, vaikka saattaakin olla sangen hämyisä uudistuneessa muodossaan JAMKin avoimissa oppimateriaaleissa, on enemmän verkkokirja kuin nettisivusto. Toki se on osa JAMKin nettisivustoa.

Raportointiohjeessa on jokaisella luvulla oma numeroitu lukunsa ja osalla niistä vielä numeroidut alalukunsa. Se on aika tyypillistä kirjoille, mutta ei sivustoille. Näistä luvuista ja alaluvuista muodostuu kokonaisuus, hienommin sanottuna teos.

Minut ja Liukon Satu mainitaan kyllä tekijöinä, mutta maininta on melko huomaamaton etusivun oikeassa alareunassa, joten harva sitä on sieltä bongannut. Satu lupasi miettiä, laitammeko nimemme paremmin näkyviin.

Jos ja kun viittaatte raportointiohjeeseen, lähdeviite tulee lähdeluetteloon näin:

Liukko, S. & Perttula, S. 2013. Opinnäytetyön raportointiohje. Viitattu 11.4.2013. Http://oppimateriaalit.jamk.fi/raportointiohje/.

Jos viittaatte tekstissä esimerkiksi lukuun 3 (Kirjoittamisprosessi), tekstiviite tulee näin:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, luku 3).

TAI

Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, Kirjoittamisprosessi).

Selitys tekstiviitteen muotoiluun: Koska opuksessa ei ole sivunumeroita, voidaan lukijaa helpottaa kertomalla edes se luvun numero tai nimi, josta kyseinen ajatus esitetään.

Mahdollinen monitulkintaisuus näyttäisi syntyvän, jos viitataan lukuun 4.2.1 (Johdanto). Kyseisessä luvussahan selostetaan, mitä opparin johdannolta vaaditaan.

Tekstiviite voisi tulla siis näin, jos viitataan luvun nimeen: Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, Johdanto).

Nyt lukija ja kirjoittajakin voi ajatella vahingossa, että tässä varmaankin viitataan raportointiohjeen johdantoon. Sellaista ei tosin ole, mutta sellaiseksi voi käsittää vaikkapa raportointiohjeen etusivun, joka ei ole oma numeroitu lukunsa. Siis sen sivun, jonka nimi on “Kirjallisten tehtävien raportointi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa”. Selvyyden vuoksi tässä tapauksessa voisikin ehkä olla parempi viitata luvun numeroon eikä luvun nimeen:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Liukko & Perttula 2013, luku 4.2.1).

Huomauttaisin vielä, että oppareissa ei useinkaan tarvitse viitata raportointiohjeeseen. Se ei ole varsinainen tutkimuksenteko-opas eikä tutkimusmenetelmäjulkaisu, joiden on oltava lähdeluettelossa, jos olette niitä lukeneet ja niiden neuvoja soveltaneet.

Vaikka raportointiohjeeseen ei aina viitatakaan, sitä on kuitenkin aina noudatettava JAMKin kirjallisissa töissä.

2013 28/03
Kello 12:10 | Kirjoittaja: Suvi Perttula | Luokka: Lähdeluettelo, Lähteet, Lähteiden löytäminen, Tekijänoikeudet, Tekstiviitteet | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , |

Julkaisijan sivuilta ladattu käsikirja

Mulla on aineistona käsikirja, joka on sähköisessä muodossa yrityksen palvelimella. Käsikirjaan ei ulkopuolinen pääse käsiksi. Kyseinen käsikirja on aikanaan, duunikaverin toimesta, ladattu julkaisijan verkkosivuilta. Enää tuota julkaisua ei julkaisijan sivuilta löydy. Meinasin tehdä lähdemerkinnän samaan tapaan, kuin normaalin sähköisen lähteen, mutta nettiosoitteen sijaan merkkaan, että lähde majailee yrityksen tietokannassa. Ok?

Samaisesta lähteestä toinen kysymys koskien sivunumeron merkintää viittaukseen. Kirja on jaettu lukuihin, mutta jokaisen luvun sivunumerointi alkaa 1:stä. Merkitäänkö näin ollen viittaukseen sekä luku että sivunumero?

Liitteenä mainitsemani oppaan “etusivu” jossa kaikki tarpeellinen lähdemerkintään.

Vastaus:
Voin kommentoida lähdemerkintä-asiaa. On ok, jos teet lähdemerkinnän ajattelemallasi tavalla. Tekstiviitteeseen voi laittaa luvun numeron ja ne sivut, joihin siinä tekstikohdassa viittaa.

Käsikirjan nimi on “Teknisiä tietoja ja taulukoita -käsikirja”. Sen alussa on selitys: “Teknisiä tietoja ja taulukoita -käsikirjamme 9. painos julkaistiin vuonna 2000 paperipainoksena. Tähän verkkoversioon on korjattu paperiversiosta havaitut painovirheet.” Käsikirjaa on viimeksi editoitu 23.01.2006.

Olet varmaankin varmistanut, että käsikirjan tekniset tiedot ym. ovat edelleen ok? Ettei sitä sen takia ole otettu netistä pois?

Lähdeviite:
Julkaisun nimi. 2006. PDF-julkaisu. Korj. 9. p. Viitattu pvm. Julkaisu saatavissa YritysX:n tietojärjestelmässä.

Tekstiviite:
Tekstiä tekstiä tekstiä (Julkaisun nimi 2006, luvun numero, sivut).

Sitten tässä tulee mietittäväksi myös asian tekijänoikeuspuoli.

Käsikirjan etusivun lopussa on copyright-lause. Saatko selville, onko duunikaverillasi ollut oikeus ladata kyseinen käsikirja yrityksen palvelimelle? Jos on, asia on ok. Jollei, tilanne saattaa olla hankala. Lähdeviitteestähän näkyy, minkä yrityksen tietojärjestelmään se on ladattu.

Netissä on sivuja/työkaluja, joiden avulla voi yrittää etsiä vanhoja, jo netistä poistettuja sivuja. Jos jollain tällaisella työkalulla löytäisi käsikirjan, voisi laittaa linkin osoitteeksi työkalun osoitteen sekä jonkin tarkentavan tiedon, jolla lukijakin löytää dokumentin (esim. hakusana tai -lause).

Vaihdoin ajatuksia lyhyesti myös JAMKin lakiasioiden asiantuntijan kanssa. Suosittelemme tätä:
Kannattaa varmaan kysyä siitä firmasta, jonka (mahdollisesti) sisäistä aineistoa se lähdeaineisto on, että miten sen voi esittää opparissa. Ettei firmalle “mene herne nenään”, jos esim. katsovat sen salassa pidettäväksi aineistoksi, jota ei saa mainita missään.

 

2013 28/03
Kello 11:12 | Kirjoittaja: Suvi Perttula | Luokka: Lähdeluettelo, Tekstiviitteet | Avainsanat: , , , , , , , |

Suomennettu julkaisu: tekijäksi suomentaja vai alkuperäinen kirjoittaja?

Laitetaanko opinnäytetyön lähdeluetteloon suomennetun teoksen alkuperäinen nimi ja tekijä? Viitataanko tekstissä suomentajaan vai alkuperäiseen tekijään? Emme löytäneet tästä ohjeistusta raportointiohjeistamme. Opiskelija on jättämässä valmiin työnsä, joten olemme kiitollisia tiedosta.

Vastaus:

Nopeasti mietittynä näin:

Vaikka julkaisu on suomennettu, tekijäksi tulee alkuperäinen tekijä. Alkuperäisellä tekijällä on tekijänoikeus tekstin sisältöön. Lähdeviite alkaa hänen nimellään. Alkuperäisen tekijän nimi on varmaan kannessakin.

Lähdeviitteeseen tulee julkaisun nimi suomeksi. Sekin on varmaan kannessa näkyvästi. (Ja kyseisen kirjan “henkilötunnus” eli ISBN-numerokin viittaa todennäköisesti nimenomaan julkaisun suomenkieliseen versioon.)

Pääsääntö on, että suomentajaa ei ilmoiteta. Hän on ns. toissijainen/muu tekijä. Hänet kuitenkin saa ilmoittaa, jos asialla on merkitystä.

Samoin julkaisun alkuperäisen nimen voi ilmoittaa, jos sillä on merkitystä. Näin voi joskus olla esim. enkunkielissä koulutusohjelmissa tehdyissä oppareissa.

Tekstiviite: Koska lähdeviite tehdään alkuperäisen tekijän mukaan, tekstiviitteeseenkin tulee alkuperäinen tekijä.

Mielikuvaharjoitus vastaavanlaisesta tilanteesta: Jos lähteenä on Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu, lähdeviitteeseen tulee tekijätiedoksi nimenomaan ”Lindgren, A.”. Ja jos on luettu nimenomaan suomenkielinen Peppi Pitkätossu, julkaisun nimenä ilmoitetaan se, eikä Pippi Långstrump.

Helpoimmalla pääsee siis, jos ilmoittaa näin:
Alkuperäinen tekijä. Julkaisuvuosi. Julkaisun suomenkielinen nimi. Kustannuspaikka: Kustantaja. Muut mahdolliset tiedot.

2013 25/03
Kello 9:41 | Kirjoittaja: Suvi Perttula | Luokka: Lähdeluettelo, Tekstiviitteet | Avainsanat: , , , , , , , , , , |

Team Finland -sivuston viitteet

Aloitin opinnäytetyön kirjoittamisen pari viikkoa sitten ja olen nyt pähkäillyt hirveästi (lähdeviittausohjeitakin lukien) millä tavalla minun tulee merkitä erään erittäin usein käyttämäni internet-sivuston lähteet jokaisen kappaleen loppuun ja myöskin lähdeluetteloon. Sivusto on: http://team.finland.fi/Public/Default.aspx  Voisitko antaa minulle esimerkkilähdeviittaukset vaikkapa tähän: http://team.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=46788&contentlan=1&culture=fi-FI ?

Vastaus:

Kyseessä näyttää olevan Team Finland -verkoston ylläpitämä sivusto, jota ohjaa Valtioneuvosto ja jonka toimittamisesta vastaa Ulkoministeriö. Verkostossa on ministeriöitä ja myös ministeriöiden ohjaamia merkittäviä toimijoita. Se on Suomen taloudellisten ulkosuhteiden tehostamisverkosto, joka kokoaa esimerkiksi markkinatietoa sivustollensa.

Koska lähteellä ei ole henkilötekijää, lähdeviite aloitetaan lähteen nimellä.

On hyvä kertoa sivun luonteesta, koska se auttaa lukijaa arvioimaan lähteen luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta. Lähdeviite tulee lähdeluetteloon esimerkiksi näin:

Mikä Team Finland? 2013. Valtioneuvoston ohjaaman verkoston esittely. Viitattu 14.3.2013. Http://team.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=46788&contentlan=1&culture=fi-FI.

Tekstiviitteisiin lähde tulee tavalliseen tapaan:

Tekstiä tekstiä tekstiä (Mikä Team Finland? 2013).

Jos sinulla on peräkkäisten kappaleiden lähteenä vain tuo kyseinen sivu, voit käyttää tekstiviitteissä lyhennettä mt. eli mainittu teos. Viralliset ja tavallisimmat lyhenteet löytyvät Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) sivuilta: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149.

Jos lähteessä olisi sivunumerointi, voisi käyttää lyhennettä mts. eli mainitun teoksen sivu(i)lla.

Jos referoit muitakin lähteitä samassa tekstikappaleessa, mt.-lyhennettä ei voi silloin käyttää, vaan lähteet on laitettava kokonaan näkyviin, esimerkiksi näin: (Mikä Team Finland? 2013; Korhonen 2011, 45 – 46).

« Vanhemmat merkinnät